Ero paperit vireillä, yhdessä asutaan vielä tietyistä syistä ja mies toivoo, että voisimme jatkaa jotta lapsilla säilyisi ehjä koti ja hän on vasta nyt tajunnut mitä menettää..Hän itse vuosia ryypännyt kaikki viikonloput ja lomat ja minä hoitanut lapset ja kodin yms.Petti ja piti yllä suhdetta luvattuaan lopettaa sen..Kaikki muu mennyt aina perheen edelle, ystävät ja reissut yms.Joten auttakaa, onko mitään toivoa ja uskoa, mies luvannut lopettaa ryyppyreissut ja sivusuhteen, mutta minun tunteet on kyllä kuollut tässä vuosien yksinäisten iltojen vuoksi.Olen jotenkin epätoivoinen, en jaksaisi uskoa enään lisää "valheita" silti joku pieni osanen ajattelee, että jos kuitenkin kaikki voisi muuttua.
Ollakko vai eikö olla
,.,.,.
61141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
epäröintiä, jahkailua, jospa sittenkin tällä kertaa kaikki annetut lupaukset olisivatkin totta...
On täysin luonnollista epäröidä onko tämä oikea ratkaisu. Yhtä luonnollista on vielä puntaroida sitä että jospa sittenkin annat vielä puolisollesi mahdollisuuden.
Meillä on vain tämä yksi elämä, kuka sinun elämääsi elää? Kenelle olet onnellisuudestasi vastuussa?
Mitä ikinä sitten teettekin, toivotan onnea.
Sama tilanne oli, paitsi,että mies ei juossut baareissa, vaan oli aina töissä. Saamatta siitä kuitenkaan huimia palkkoja (sukulaisfirma ja aliarvostettu työ). Anyway, tilanne oli, että ei koskaan rahaa mihinkään ylimääräiseen (esim. lomareissuun) minä yksin kolmen lapsen kanssa, oma ammattitaito pääsi ruostumaan, en päässyt enää töihin kun olin ollut heidän kanssaan 10 vuotta. Ero kangasteli mielessä useammin kuin turhen usein. Opiskeilin uuden ammatin ja perustin yrityksen, mies ei kannustanut tai lannistanut, mutta halusi itse vuotta myöhemmin perustaa yrityksen parhaan kaverinsa ja sen nyxän kanssa ja sanoin siihen, että meidän taloa ei siihen pantata. mies sanoi että- ERO! That`s it!
Okei, tässä sitä ollaan kotitalon myyneinä työtä edelleen etsiessä. Hakisko sitä etelä-suomesta vai luottaisko korkeimman voimaan ja omaan luomiskykyyn, että sitåä hyvin pärjäis jatkossakin.
Itse jahkasin kaksi vuotta alkoholiongelmaisen miehen kanssa. Hain avioeroa jo pari vuotta sitten, vuosi sitten virallista eroa, mutta vasta nyt olen kokonaan muuttanut pois. Olen paljon ajatellut asioita ja näin jälkeenpäin olen huomannut, että aina vain jaksoin uskoa parempaan tulevaisuuteen, mutta turhaan. Olisi kannattanut tehdä se lopullinen pesäero jo kaksi vuotta sitten. Olisin säästynyt monelta pettymykseltä ja miehen haukkumiselta, jos olisin pystynyt eroamaan silloin heti, kun hänen juomisensa haittasi normaalia elämää. Sinulle tosiaankin suosittelen, että jätät vaan sen miehesi ja alat elämään omaa elämää. Et varmaankaan tule sitä katumaan.
Kirjoittamasi kuulosti paljon omalta elämältäni. Olen ollut tämän alkoholistimieheni kaksi vuotta naimisissa ja sinä aikana juominen on vain pahentunut. Olen vastaaottanut useita raitistumislupauksia ja pettynyt kerta toisensa jälkeen.
Hän on humalassa useita kertoja viikossa ja silloin hän vain kuljeksii perässäni haukkuen minua. Mieheni on ollut seitsemän vuotta työtön, eikä omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut mistään ammatista. Viimeisen viiden kuukauden ajan olen maksanut vuokrat yksin, kuten muutkin laskut. Ja tehnyt yksin kaikki kotityöt. Usein hän häiriköi yöuntani ja herättää minut pilkkaryöpytykseen. Olen joutunut keskellä yötä pakenemaan ystävieni luo.
Tekstistäsi sain vahvistuksen sille, että aikomani avioero on oikea ratkaisu. Varsinkin kun ulkopuolista keskusteluapuakin on jo käytetty, tuloksetta. Kävimme perheasiainneuvottelukeskuksessa, mutta mieheni mielestä se oli "pelkkää paskanjauhantaa". Huomasin, että sisimmässään hän ei edes halua vastaaottaa apua. Nyt olen etsimässä omaa asuntoa toiselta puolelta Suomea. Avioero lähtee vireille muuttoviikolla.
Toivotan kaikkea hyvää elämääsi:-)
Kiitokset teille, itsehän se päätös pitää tehdä, näinhän se on.Vaikeeta vain,huomaan vain aina ajattelevan muita paitsi itseäni..Itsetunto poljettu maanrakoon tässä ylhäisessä yksinäisyydessä.Lapset auttaa kuitenkin jaksamaan arjen pyörityksen.