Voiko kaksi täysin eriluontoista ihmistä saada homman toimimaan?
Itse olen melko sosiaalinen ihminen. Olen mustasukkainen kumppanistani. Pitkävihainen ja mököttäjä ( tiedän, ei ole mikään pluspuoli ). En kuitenkaan tykkää lepytellä toisia kovin pitkään. Haluan huomiota aina sillon tällöin, en mitään sirappia, mutta jonkunlaista sanallista tai sanatonta tykkäämisentunnustamista. Olen haaveilija ja romantikko ( nyt saa unohtaa ne suklaarasiat, pienet asiat merkitsee ). Voin sanoa olevani hyvin seksuaalinen ihminen. Teen usein aloitteen, mutta yhtä usein myös tulen torjutuksi. Olen normaalikokoinen ja mielestäni suht kaunis.
Noh, seurustelen miehen kanssa joka ei puhu sitten mitenkään päin. Vastaa asiallisesti, mutta omasta alotteesta ei keskustelua aloita. Hänellä on paljon harrastuksia, jotka usein menevät minun edelleni. Hänkin on tosin mököttäjä, mutta pitkävihainen ei laisinkaan. Huomiota ei anna juurikaan, jos ei sitten lasketa paneskeluun lämmittelemistä ( jonka kyllä hoitaa hyvin ). Seksiä hänen aloitteestaan, muutaman kerran viikossa. Hän on komea ainakin omasta mielestäni, ei ehkä mikään kiiltokuvapoika kuitenkaan.
Kun sekoitetaan huomionhaluinen, seksuaalinen, romanttinen, mustasukkainen ja pitkävihainen nainen puhumattoman, mököttävän ja naisen seksuaalisia tarpeita tyydyttämätön miehen kanssa tulee summaksi ainakin ensilaskemalla kaikkea muuta kuin rakkaus. Onko mahdollista saada näinkin teräviä kulmia hiottua ja saada palat loksahtamaan paikalleen? Tunnen itseni hyvin epätoivoiseksi, kun en ole pystynyt ratkaisemaan tätä yhtälöä omin avuin. Milloin on aika istua alas ja puhua puhua puhua?
Taustasta voinen sanoa sen verran että vuosi vehdattiin ees taas juuta ja jaata hokien, nyt ollaan seurusteltu muutamisen kuukautta, mutta toistemme erot tulevat aina vain esille. Taidetaan olla molemmat onnettomia toistemme kanssa tai ilman. Onko parempi kärsiä toisen kanssa ja nähdä mitä tulee, ottaa se sitten vuoden tai kymmenen vai lopettaa nyt, kärsiä eron aiheuttamat tuskat ja jatkaa elämäänsä?
Rakkaus ei todellakaan ole helppoa tai pelkkää nautintoa. Kuka sen keksi. Asiallisista kommenteista kiitän ja kumarran. Koittakaa ymmärtää.
Itse olen melko sosiaalinen ihminen. Olen mustasukkainen kumppanistani. Pitkävihainen ja mököttäjä ( tiedän, ei ole mikään pluspuoli ). En kuitenkaan tykkää lepytellä toisia kovin pitkään. Haluan huomiota aina sillon tällöin, en mitään sirappia, mutta jonkunlaista sanallista tai sanatonta tykkäämisentunnustamista. Olen haaveilija ja romantikko ( nyt saa unohtaa ne suklaarasiat, pienet asiat merkitsee ). Voin sanoa olevani hyvin seksuaalinen ihminen. Teen usein aloitteen, mutta yhtä usein myös tulen torjutuksi. Olen normaalikokoinen ja mielestäni suht kaunis.
Noh, seurustelen miehen kanssa joka ei puhu sitten mitenkään päin. Vastaa asiallisesti, mutta omasta alotteesta ei keskustelua aloita. Hänellä on paljon harrastuksia, jotka usein menevät minun edelleni. Hänkin on tosin mököttäjä, mutta pitkävihainen ei laisinkaan. Huomiota ei anna juurikaan, jos ei sitten lasketa paneskeluun lämmittelemistä ( jonka kyllä hoitaa hyvin ). Seksiä hänen aloitteestaan, muutaman kerran viikossa. Hän on komea ainakin omasta mielestäni, ei ehkä mikään kiiltokuvapoika kuitenkaan.
Kun sekoitetaan huomionhaluinen, seksuaalinen, romanttinen, mustasukkainen ja pitkävihainen nainen puhumattoman, mököttävän ja naisen seksuaalisia tarpeita tyydyttämätön miehen kanssa tulee summaksi ainakin ensilaskemalla kaikkea muuta kuin rakkaus. Onko mahdollista saada näinkin teräviä kulmia hiottua ja saada palat loksahtamaan paikalleen? Tunnen itseni hyvin epätoivoiseksi, kun en ole pystynyt ratkaisemaan tätä yhtälöä omin avuin. Milloin on aika istua alas ja puhua puhua puhua?
Taustasta voinen sanoa sen verran että vuosi vehdattiin ees taas juuta ja jaata hokien, nyt ollaan seurusteltu muutamisen kuukautta, mutta toistemme erot tulevat aina vain esille. Taidetaan olla molemmat onnettomia toistemme kanssa tai ilman. Onko parempi kärsiä toisen kanssa ja nähdä mitä tulee, ottaa se sitten vuoden tai kymmenen vai lopettaa nyt, kärsiä eron aiheuttamat tuskat ja jatkaa elämäänsä?
Rakkaus ei todellakaan ole helppoa tai pelkkää nautintoa. Kuka sen keksi. Asiallisista kommenteista kiitän ja kumarran. Koittakaa ymmärtää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oltiin kaksi erilaista ja seurusteltiin kuitenkin yli vuosi.itse tykkään mennä ja saada huomiota, toinen pelas kotona koneella..minä vilkas ja hän rauhallinen ja aikuismainen.koko aikana käytiin kaksi kertaa yhdessä baarissa ja itse taas kävin joka toinen viikko suunnilleen..no sattuipa niin että tapasin miehen.hellyyden puutteessa sitten petin.yritti saada numeroani mutta en antanut.päätin yrittää silloisen kanssa vaikka huonosti menikin.ajattelin että kyllä se tästä, yritetään ainakin.tultiin sen baarissa tapaamani miehen kanssa tosi hyvin juttuun vaikka kännissä oltiinkin ja meillä oli yhteistä.tietysti jäi kaivertamaan ja salaa toivoin näkeväni hänet kun kävin baarissa ilman miestäni.mutta ero tuli.baarissa käydessäni toivoin aina näkeväni sen yhden illan jutun.muutaman kuukauden päästä näinki ja nyt ollaan seurusteltu vuosi:)olen onnellinen!!talvella mennään etelään ja kesällä ostetaan oma asunto.käydään ulkona yhdessä, sama musiikkimaku, tullaan toistemme kavereiden kanssa juttuun ja hellitään toisiamme.vinkkejä ei ole mutta halusin kertoa oman tarinan..joka ei ehkä mieleesi ollut..
Tulin iloiseksi tarinastasi. Se osoittaa, että kyllä sitä löytää ehkä uuden ja sopivamman. :) En todellakaan tiedä mitä tehdä kyseisen tapauksen kanssa. Toisaalta en ole vielä valmis luovuttamaan, mutta jotenkin alitajuisesti tiedän että ei tästä ainakaan mitään vuosisadan rakkaustarinaa tule. Kiitos, piristit aamuani kummasti ja onnea parisuhteellesi! :)
Kait on aika vaikeaakin mitään niin järkevää neuvoa antaa mutta muutaman sanan voin minäkin sanoa.
Minulla oli nuorena jokusia suhteita ja alkuhuuman jälkeen tuli vaikeudet joissa oli heti mielestäni liian suuria särmiä niinkuin itsekin laitoit asiasta kuvauksen. Erilainen arvomaailma oli mielestäni jo liian suuri ero. Minulle on tärkeää avoimuus ja rehellisyys. Ja se että voi tuntea turvalliseksi olonsa toisen kanssa. Jos nämä perusasiat eivät kohtaa en alkanut väkisin vääntämään suhdetta. Vaan lopetimme ajoissa.
Kyllä erilaiset ihmiset toki voivat olla hyvässäkin suhteessa sillä siihen vaikuttaa hyvin moni asia. Puhuminen niistä on kuitenkin silloin äärimmäisen tärkeää. Jompikumpi voi kärsiä suhteesssa liikaa jos tuntee että on enemmän se osapuoli joka aina joustaa ja luopuu omastaan.Joutuu siis ehkä hiomaan omia kulmiaan toiselle sopivammaksi eli muuttumaan liikaa toisen mieleiseksi ja senhän kaikki tietävät että ei liikaa voi vaatia toista muuttumaan. Silloin ei pelata viisaasti parisuhdepeliä.
Oletko rehellisesti kysynyt itseltäsi että mitä pelkäät eniten jos nykyinen kumppanisi häipyisi elämästäsi. Mietippä, onko ylimmäisenä pelko oikeasti juuri hänen menettämisensä vai yksinjääminen. Eli onko suhteesi muodostunut ns. tavaksi olla jonkun kanssa ja oikea aito rakkaus ei sitä kasassa pidäkkään vain halu olla jonkun ihmisen kanssa kun parempaakaan ei ole näkyvillä. Rehellisyys itseä kohtaan kannattaa ja silloin se on rehellisyyttä myös kumppania kohtaan.
Puhumista kannatan kuitenkin teille ennenkuin teette mitään suurempia ratkaisuja, jos kerta epäilet että kumppanisikin olisi onneton suhteessanne.
Ehkäpä olet niin vatun rasittava, ettei sun kanssa kestä kukaan mies.