Voi miten sitä osaisi muuttaa toimintatapaansa. Tää vanha on tosiaan jo nähty ja huonoksi koettu. Ei vaan tunnu oppi menevän perille.
Ihastun tosi herkästi. Usein on ollu mieskin kiinnostunut ja vähän aikaa tapaillaan.. Mutta, mä oon aina, AINA "yli-innokas"! Oon kai sit niin kamalan hellyydenkipee et heti pitää takertua.
Ja mitäpä muuta siitä seuraa kun että mies luikkii pakoon..
Joteki musta tuntuu että mä aina vaan nolaan itteni. Jos oon jostain kiinnostunu ja johonkin ihastunu, en mä osaa jarrutella.
En nyt oikee ittekkää tajuu mikä mun pointti tässä oli.. Mut siltä tuntuu että vanhaksi piiaksi tätä menoa jään..
Mutta miten ihmeessä osaan muuttaa itteäni?
Ihastun tosi herkästi. Usein on ollu mieskin kiinnostunut ja vähän aikaa tapaillaan.. Mutta, mä oon aina, AINA "yli-innokas"! Oon kai sit niin kamalan hellyydenkipee et heti pitää takertua.
Ja mitäpä muuta siitä seuraa kun että mies luikkii pakoon..
Joteki musta tuntuu että mä aina vaan nolaan itteni. Jos oon jostain kiinnostunu ja johonkin ihastunu, en mä osaa jarrutella.
En nyt oikee ittekkää tajuu mikä mun pointti tässä oli.. Mut siltä tuntuu että vanhaksi piiaksi tätä menoa jään..
Mutta miten ihmeessä osaan muuttaa itteäni?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä sitten ei vaan ole sattunut se oikea kohdalle, ehkä se ei loiki karkuun vaikka oisitkin vähän yli-innokas. Toisaalta jotain rajaa silti... ;) Älä nyt miesparkaa heti tukahduta kuoliaaksi. :)
sit kun tapaan semmosen joka ei ensitapaamisen jälkeen kiinnosta...ja annan olla ku en saa heti sanottuu ettei kiinnosta semmonen alkaa sit viestittelee ja kiinnostuu....mut sama ongelma mulla...kun kiinnostun haluun nähdä usein ja kuulla miltein joka päivä....nyt pitää ottaa ittee niskasta kii ja yrittää olla viilee..odottaa sitä toisen yhteyden ottoo....mut kun on niitä ujojakin miehii jotka odottaa et nainen tekee aloitteen ja pitää yhteyttä...on tää VAIKEETA!!
Voi jee itsellesi.. Sehän on vain aika itsenäistä, et pystyy tekeen tunteensa selväks. Jos toinen ei pysty siitä edes jutella, niin ehkei ole sen arvoista. Mitä miehillä olis asian kanssa ongelmaa, jos sanois, et ei kiinnosta tai kiinnostaa, mut moni tekee siitä itselleen niin suuren probleemin, et sä tajuat, miten hieno asia se on, et pystyy oleen sinut asian kans.
Se on lopen aika yksinkertaista, vähän liiankin yksinkertaista voi olla, koska joskus jopa melkeen pettyy siihen, että tätäkö tää nyt oli, kun on haaveillut jostain et joku tunnustais tunteensa, ja sitkun se naapurin pertsa yhtäkkiä aukaisee suunsa ja sanoo, et mä muuten tykkään susta hirveästi, niin tulee olo, et höh? Tässäkö se nyt oli se suuri ja ihmeellinen asia, mistä on haaveillut.. Ja siinä saa sit selvitellä omia kiinnostuksiaan tai ei kiinnostumisia.
Ainakin mä olen päässyt tosta tunteiden tunnustamisen vaikeudesta asiasta sillä, et kun mulle on pari ihmistä tunnustanut ihastumisensa, niin ollaan juteltu asiasta ihan hyvässä hengessä ja hyvä mieli siitä jäi, vaikkei voinutkaan vastata siihen. Eipä se ole sen jälkeen ollut itsellekään niin suuri asia, mut luulen, et sun pitäis jutella niistä asioista enemmän ja kunnolla silloin kun tuntuu siltä, eikä jättää sitä siihen vaan ilmoitusluontoseks asiaks.
Oon mäkin tehnyt aloitteita, mut ei se ole musta yli-innokasta. Ja takertumisesta en puhuis ikinä tollases tilanteessa. Se tarkottaa vähän eri asiaa. Kaikkihan me ollaan hellyydenkipeitä jollain lailla.
Ei tunteiden näyttämisessä ole mitää pahaa, mut kun kerran tunnet itsesi, niin ehkä kannattaisi odottaa hieman, ja sitten kun alkaa olla varma, niin sanoo, ettei tule turhaa tupeksimista sitten toisille sinun vuoksi.
Ei se ole nolaamista, mut se on hölmöä, jos itsekin tietää, et liian nopeasti menee asioiden edelle. Ei sinkkuudessa muuten ole mitään vikaa, ainakaan niin kauan, kun ei löydy tai saa sitä oikeeta, mielummin sinkku kuin väärän kanssa.
Kyllä vielä löyrät jonkun.. On niitä erillaisia miehiäkin jotka kaipaa hellyyttä enemmänki ja olis antamassa sylitäydeltä rakkautta takasi.. Ainaki mä oon semmonen :) Keep diggi´n
Älä ny hyvä ihminen käy itseäsi muuttamaan. Jokaiselle löytyy se omansa. Minäkin sain sen vasta reilu 3-kymppisenä, vaikka tuskaista oli odottelu.
Hanki itsellesi kissa, koira tai marsu. Siis joku mitä voit helliä. Näin voit suhteen alkumetreillä keskittyä paremmin siihen ihmiseeen edessäsi. En siis väitä, että helyydessä olisi mitään vikaa, päinvastoin. Miehet nyt vaan ovat kauemmin sen kovan kuorensa alla ja saattavat säikkyä helposti.
Mitä tahansa teetkin, älä menetä toivoa. Sinäkin olet tarkoitettu jollekin.