Me olemme avoliitossa ja yksi 5-vuotias
lapsi.Maatalous on.olen ahertanut tässä
jo 7-vuotta.Mieheni on testamentannut
omaisuutensa vanhimmalle siskolleen.Eli
olenko oikeassa jos miehelleni sattuu
jotain ,niin tämä sisko vie kaiken?
Vaikka on kuulema sopinut että minullekin
jää kuulema jotain,pitäiskö minun saada
paperille asia,miten sitten jos mieheni
kuolee,ja saanko asua tässsä ja miten
jatketaan eteenpäin.En saa palkkaa,
muuta kuin sen minkä tarvitsen ruuan,
asunnon ja nainen yleensä tarvitsee.
Tili on yksin miehen nimissä.Sieltä
otetaan kaikki tarvittava.Vaikka ne
on yhdessä hommattuja rahoja,minun on
vaikea mennä pyytämään,vaikka tiedän
tehneeni töitä sen rahan edestä.
Siksi on tehnyt testamentin kuulema,ettei
talo mene vieraille.Saako poikamme ,
yhteinen mitään, ja saako jäädä sitten
tilalle asumaan,jos isästä aika jättää.
Mutta miten minun käy,olenhan niinkuin
vieras.Sanoo vain etä eihän se avioliitto
sen kummempi ole kuin avoliittokaan.
Kyllä se minun mielestä on,minä kai
siinä olen puillapaljailla.Sisko kun sanoo
että ala nostelee,minkäs teet.
Olenko oikeassa ja mitä minun pitäis tehdä?
Minulla ei ole omissa nimissä muuta kun
poikamme ja henkilökohtaiset tavarat ja velat.
Mutta minun nimi on hänen velkakirjassaan,
maatila velkoja.Eli mulla on omia velkoja
ennen yhteenmenoa,joita maksan jos saan rahaa.
Hän on niin kiintynyt vanhimpaan siskoonsa
antais vaikka kaiken sille,sisar auttaa jos
on rahaongelmia.Mielelläänhän sisko auttaa
kun saa talon sitten kun miehestäni aika
jättää.Olen mielestäni kuin orpo,joka
ei tiedä mitä tekis,millainen paperi
minun pitäis tehdä?
Onko kellään samanlainen tilanne, tai
osaisko kukaan neuvoa.Teen tilalla kaiken
mitä yleensä naiselle kuuluu.
Toisetko vie sitten kermat päältä,
ensin aherran ja jään puillepaljaille.
En ole omaisuuden perään,tarkoitin vain
sitä että miten minun käy sen jälkeen.
lapsi.Maatalous on.olen ahertanut tässä
jo 7-vuotta.Mieheni on testamentannut
omaisuutensa vanhimmalle siskolleen.Eli
olenko oikeassa jos miehelleni sattuu
jotain ,niin tämä sisko vie kaiken?
Vaikka on kuulema sopinut että minullekin
jää kuulema jotain,pitäiskö minun saada
paperille asia,miten sitten jos mieheni
kuolee,ja saanko asua tässsä ja miten
jatketaan eteenpäin.En saa palkkaa,
muuta kuin sen minkä tarvitsen ruuan,
asunnon ja nainen yleensä tarvitsee.
Tili on yksin miehen nimissä.Sieltä
otetaan kaikki tarvittava.Vaikka ne
on yhdessä hommattuja rahoja,minun on
vaikea mennä pyytämään,vaikka tiedän
tehneeni töitä sen rahan edestä.
Siksi on tehnyt testamentin kuulema,ettei
talo mene vieraille.Saako poikamme ,
yhteinen mitään, ja saako jäädä sitten
tilalle asumaan,jos isästä aika jättää.
Mutta miten minun käy,olenhan niinkuin
vieras.Sanoo vain etä eihän se avioliitto
sen kummempi ole kuin avoliittokaan.
Kyllä se minun mielestä on,minä kai
siinä olen puillapaljailla.Sisko kun sanoo
että ala nostelee,minkäs teet.
Olenko oikeassa ja mitä minun pitäis tehdä?
Minulla ei ole omissa nimissä muuta kun
poikamme ja henkilökohtaiset tavarat ja velat.
Mutta minun nimi on hänen velkakirjassaan,
maatila velkoja.Eli mulla on omia velkoja
ennen yhteenmenoa,joita maksan jos saan rahaa.
Hän on niin kiintynyt vanhimpaan siskoonsa
antais vaikka kaiken sille,sisar auttaa jos
on rahaongelmia.Mielelläänhän sisko auttaa
kun saa talon sitten kun miehestäni aika
jättää.Olen mielestäni kuin orpo,joka
ei tiedä mitä tekis,millainen paperi
minun pitäis tehdä?
Onko kellään samanlainen tilanne, tai
osaisko kukaan neuvoa.Teen tilalla kaiken
mitä yleensä naiselle kuuluu.
Toisetko vie sitten kermat päältä,
ensin aherran ja jään puillepaljaille.
En ole omaisuuden perään,tarkoitin vain
sitä että miten minun käy sen jälkeen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Poikasi perii miehesi, sisko vie loput. Näin olisi, vaikka olisitte naimisissakin. Mutta jos olisitte, sinulla olisi oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiinne omaan kuolemaasi saakka (nk. lesken hallintaoikeus yhteiseen kotiin ja kodin irtaimistoon) Nyt kun olette avoliittolaisia ja mies on testamentannut kaiken siskolle, voi sisko pistää sinut maantielle kun miehestä aika jättää.
Laki ei tunne avoliittoa, lain edessä olette kuin kaksi täysin toisilleen vierasta ihmistä.
Ei miehesikään varmaan halua että jäät puille paljaille, jos hän kuolee ennen sinua?
Menkää naimisiin.
Heillä on kuulema suullinen sopimus
että muistaa minua,jos hänestä aika
ensin jättää.Onkohan se sitten enään
suullinen sana voimassa,jos sellainen
tilanne tulis.Sitä minä ajan takaa.
En ole sen perinnön jälkeen,mutta
olis turvattu ainakin loppuelämän
aika,ettei tarvitsisi lähteä muualle
asumaan.Olen tehnyt töitä,mutta on kurjaa
jos jää puile paljaille.Mitä se avioliitto
siinä muuten ratkaisee,eikös se samalla
lailla voi heittää minut pihalle,kun se jää
sitten siskon nimiin.
Olemme vanhoina saaneet tämän pojan,ei
olla enään nuoria,sitä että pitää ajatella
tulevaisuuttakin.Entäs jos aika ennen
jättää siitä siskosta ,jolle testamentti
on tehty.Hänellä ei ole lapsia, avomies vain.
Vaikka siinä testamantissä olisi että
se ja se(sisko) saa kaiken kuuluvan
omaisuuden irtaimistoneen päivineen.
Eikös se tarkoita silloin että se saa kaiken
miten minä silloin saisin hallintaoikeuden?
Ja onko suullisiin sopimuksiin luottamista,
nykyaikana ihmiset mitä on.?
Eikun naimisiin, koska suullisiin sopimuksiin ei voi luottaa. Siinä on sana sanaa vastaan. Ja miehesihän totesi ettei se avoliitto eroa avioliitosta ;)
Ja mitä hyötyä on testamentata lapsettomalle sisarelle maatila, kun on oma poikakin? Eikö tila pysyisi omalla pojalla paremmin suvussa?
Vasta naimisiin meno vahvistaa lesken oikeuden, sillä avokas on täysin vieras kuten asiasta on todettu. Lapsellanne on toki oikeus tilaan, mutta siskolle tehdyn testamentin takia hän saa vain puolet (1/2= lakiosa).
Nykyisessä lainsäädäntätilanteessa maatiloilla ei kannataisi harjoittaa maataloutta avopuolisoina, koska avokas ei saa lesken asemaa, jos toiselle käy huonosti.
Itsekin siirrän emännän henk.koht. tilille rahaa kuukausittain käytettäväksi, että hän voi käyttää rahaa haluamallaan tavalla. Kyllä jokainen tilan töitä tekevä on oikeutettu omalla tulo-osuudellaan tekemään mitä haluaa. Tunnetusti puupalttoossa ei ole taskuja.
avoliiton aikana ja sen jälkeen koska laki ei tunne avoliittoa. Jos olisitte avioliitossa, sinulla olisi testamentistä huolimatta elinikäinen asumisoikeus kodissane miehesi jälkeen. Yhteisellä lapsellanne, jos mies on sen tunnustanut on rintaperillisenä perintöoikeus lakiosaan eli puoleen omaisuudesta. Sisko vie toisen puolikaan testamentin nojalla. Jos testamenttiä ei ole, lapsi perisi tässä tapauksessa kaiken.
Jos haluat parantaa perheoikeudellista asemaasi, pyri solmimaan avioliitto ja pyydä miestäsi repimään testamentti.
Asemasi on nyt kuin "huutolaistytöllä" eli ei mitään oikeuksia.
Tuossa juuri onkin avoliiton ihanuus, ei mitään laillisia siteitä kummallakaan.
Sinä jäät kodittomaksi avomiehesi kuoltua.
Sinä jäät kotiisi ja jaat sen lapsesi kanssa avIomiehesi kuoltua.
Onkin itsesi päätettävissä laillistatteko yhdessä asumisenne.
Puhe on halpaa ja se on lakituvassa yhtä tyhjän kanssa - mies voi lupailla vaikka kuun taivaalta, mutta sillä ei ole mitään merkitystä hänen kuoltuaan.
Ainoa mitä sinulle jää on iso riita ja epäsopu siskon kanssa, jonka jälkeen löydät itsesi taivasalta.
Kiitos kaikille neuvonantajille.Otan
asian puheeksi ja kaiken paperille.
Jos se elämä siitä kirkastuisi.
Enkä minä mahtaisi sille siskolle
mitään,se on hyvin voimakastahtoinen ja
sillä on juuret hyvin syvällä tässä
kotipaikallaan.Parempi kuin kaikki
on paperilla,ei voi sisko ajaa mihinkään.
Jos ei ole paperilla asiat, niin enhän
minä mahda mitään jos antaa lähdöt.
KIITOS VIELÄ KERRAN KAIKILLE;HYVISTÄ
NEUVOISTA