Olen jotenkin loukkaantunut. Syy: Paras lapsuudenaikainen ystäväni, naapurini, serkkuni, täyttää pyöreitä vuosia ensi perjantaina. Hän kahvittaa ystävät, joiden kanssa hän on lapsena paljon ollut. Ei ole kutsua kuulunut. Jopa minun vanhempani on kutsuttu. Emme tosin ole olleet yhteyksissä enää moniin vuosiin, mutta silti jostakin riipii.
Vähän samoin olen ihmetellyt, kun erottuani törmäsin vanhaan koulukaveriini ja olimme yhteydessä muutamaan otteeseen. Tai siis minä soittelin ja minä kävin kylässä, kun hän kutsui aina soittaessani. Emme ole olleet taas yhteydessä pariin vuoteen, koska päätin, että nyt on hänen vuoronsa ottaa yhteyttä. Ei ole mitään kuulunut. Minulla ei ole muutenkaan ystäviä, niin vähän pistää miettimään, mikä minussa mättää. Kukaan ei kaipaa minua, eikä kysy kuulumisia. Miesystäviä kyllä riittää ja saa mutta hyvää naisystävää ei ole.
Vähän samoin olen ihmetellyt, kun erottuani törmäsin vanhaan koulukaveriini ja olimme yhteydessä muutamaan otteeseen. Tai siis minä soittelin ja minä kävin kylässä, kun hän kutsui aina soittaessani. Emme ole olleet taas yhteydessä pariin vuoteen, koska päätin, että nyt on hänen vuoronsa ottaa yhteyttä. Ei ole mitään kuulunut. Minulla ei ole muutenkaan ystäviä, niin vähän pistää miettimään, mikä minussa mättää. Kukaan ei kaipaa minua, eikä kysy kuulumisia. Miesystäviä kyllä riittää ja saa mutta hyvää naisystävää ei ole.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole yksin. Olen varattu, mutta miehiä olisi tyrkyllä kavereiksi pilvin pimein, mutta naiset taas tuntuuvat kiertävän minut kaukaa. Vanhojen lapsuudenystävien/opiskelukaverien kanssa suhteet ovat väljähtyneet joko erilaisten elämäntilanteiden, muuttojen tai jonkin sanomattoman syyn takia? Jokin siis mättää minussakin?? Sittenhän meitä on kaksi;) Pitäisköhän meidän alkaa sitten ystäviksi toinen toisillemme? T: Nuori naimaton nainen.
voiko tää olla totta ?!!
Mulla aivan sama homma, miespuolisia kamuja kyllä löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta naispuolisia ei...muta kun avoliitossa elelen, ei oikeen nappaa noi mieskamut, jotkut kun alkaa olettelemaan ties mitä, vaikka tietää että toinen on varattu. tosiaan tuntuu siltä kun ne, naispuoliset karttais mua kokonaan. Olis kiva jos olis naisystävä kelle kertoa kaikkia juttuja, niin iloja kuin suruja...
Olette molemmat oikeassa. Täytyiskö meidän alkaa ystäviksi keskenämme?! Kolme yksinäistä.
Juu, meidän täytyy tavata ja pohtia yhdessä mikä meissä kaikissa oikein mättää?? Ties vaikka löydetään toisistamme jotain "poikkeavia" yhtäläisyyksiä:) Vai missä te "yksinäiset" olette?
Itse uusimaa/pääkaupunkiseutu.