Vaimolla sivusuhde

pitää, ei anelemaan rakastamaan, tietänet sen itsekin. Suhteenne on jo rikki, jos niin rehellisesti tästä sivusta saa sanoa. Varmaan totuus järkyttää, mutta niin se vaan on.

Miten tai minkä ajattelit korjaavan asian? Millä kikalla ajattelit pyytäessäsi vaimoa jäämään, saavasi seksin sujumaan? Teknisesti se saattaisi käydä, jos alkaisit vetämään viinaa niin paljon, ettet ajattelisi, mutta a) voisiko sellaisesta kännistä enää koskaan selvitä, ilman että totuudet pukkaavat pintaan?
b) millä luulet saavasi ohjailla ajatuksia, jotka pukkaavat pintaan silloin kun hätkähtäen heräät klo0209 ja katselet vaimoasi siinä vieressä..
Monta muutakin itseltään kysyttävää kysymystä olisi, ja melko vääjäämätön vastaus on tuo mitä itsekin jo uumoilit. Ei suinkaan pitäisiköhän, vaan pitää, täytyy. En usko että elämänne palautuu enää koskaan edes likikään sille tasolle, mitä se ehkä joskus on ollut.

Olkaa rehellisiä toisillenne, ja etenkin itsellenne.

Ikävä kuulla että asiat ovat tuolla mallilla. Meillä alkoi vastaava tragedia vajaa kaksi vuotta sitten. Molemmat ollaan nelikymppisiä, oltu yhdessä parikymmentä vuotta.Lapset, koti,kaikki.

Pikkuhiljaa mies alkoi "viihtymään" ylitöissä, alkoi uuden "harrastuksen" ja muuta mukavaa. Silloin kun oli kotona, oli etäinen ja vetäytyvä. Seksi kanssani ei kiinnostanut. Ilmoitti, että haluaa muuttaa omilleen. Kun kysyin, onko hänellä toinen, kielsi.

Asiat ajautuivat siihen pisteeseen että miehen oli pakko muuttaa. Ilmapiiri välillämme oli käynyt niin ahdistavaksi. Myös lapset alkoivat oireilla. Vajaan 2 kk:n itsekseen asumisen jälkeen mies halusi palata kotiin. Hölmö otin takaisin. Sama meno jatkui edelleen. Olin ihmeissäni, sillä luulin hänen haluavan yrittää uudelleen.

Käry kävi.Miehellä oli suhde alaiseensa.Vannoi lopettavansa suhteen.Uskoin ja toivoin. Talven yli sinniteltiin, elin toivossa.Tunneskaala vaihteli toivosta epätoivoon. Kunnes käry kävi uudelleen.

Tajusin, etten tärkeä ollut ollutkaan.Olin täysin nöyryytetty. En tiedä, olinko enemmän vihainen itselleni vai miehelleni.

Nyt ollaan asuttu erillään yli puoli vuotta.Ero astuu voimaan kk:n sisällä.Olo on helpottunut. Ei toista voi pakottaa rakastamaan. Se on vapaehtoista. Mietin myös omaa osuuttani,miksi näin kävi. Mitä tein väärin. Enkö osannut rakastaa?

Koitan pitää lapsistamme huolta. Usein vaan käy niin, että tämä "uusi" menee lastemme edelle. Se on vain hyväksyttävä, vaikka välillä on vaikeaa.

Kait se meidän "täydellinen" elämä oli loppujen lopuksi niin tyhjää, että kaikki piti kyseenalaistaa oikein kunnolla miehen puolelta. Mutta hyvä että loppui, olisi ollut vielä karmeempaa, jos olisi loppunut vasta kymmenen vuoden päästä, kun lapset aikuisia.Koen vielä olevani nuori.Elämää edessä pitkään.

Voimia sinulle. Päätösten teko vie aikaa ja kysyy voimia. Tunteet heittelevät laidasta laitaan. Mutta vain itse tietää, sydämmessänsä, ajan kanssa, mitä on valmis sietämään ja mitä haluaa. Vain sinä tiedät sen.

Otan osaa,on ikävä tapaus sinulla.
Ehdottomasti kannattaa nostaa kissa
pöydälle.Vaimolta on saatava selväksi
mikä on hänen todellinen aikomuksensa
teidän liitossa.Joko hän jatkaa sen uuden
kanssa tai lopetta kokonaan.Ei mitään
välimuotoa.Ja toiseksi sinun täytyy
miettiä voitko elää sen kanssa että hän
on ollut toiseen rakastunut.Jos voitte
nollata tämän asian ja jatkaa puhtaalta
pöydältä niin siihen täytyy molempien
sitoutua,rehellisesti.Ei salailua enää.
Jotain on ollut joka on johtanut vaimosi
tähän,se sun täyty selvittää.Käykää ammat-
tiauttajan luona,perheneuvonnassa.Senjälkeen
jos päätätte jatkaa,niin pitäkää vaikka
yhteinen loma jossa olette kahden.Muista
rakkaus on ihana asia,sen eteen kannattaa
tehdä paljon.Hyvää syksyä,mies 50v

vaivaamaan, lähes aikuiset lapset,miten he kokevat kaiken.molemmilla omat "harrastukset"

Ei muuta kuin muija kiertoon.Kuulostat järkevältä kaverilta ja kyllä sullakin varmaan tulee vielä uusia terveitä suhteita.
Oletko varma että pystyt elämään toisen uskottomuus mielessä koko loppu elämän.Jokainen päivä huonossa liitossa on paremmasta elämästä pois ja,kuten tiedät,aika on rajallinen käsite.
Hymyä huuleen ja toimeksi vaan.

Toiseksi hommaat itsellesi naisystävän.

Kolmanneksi kun selusta on nyt turvattu, voitkin heivata ämmän pihalle.

Näin se on nähtävä.

Mutta huomaat sen aikanaan

Minulla kävi aikanaan niin ex-liitossa että vaikka olin kokenut aina olevani yhden miehen nainen- petin silti. Päädyin siihen koska mies ei ymmärtänyt, oli väkivaltainenkin, ei halunnut mihinkään terapiaan. Etsin sitten muuta seuraa.
Nykyään elän uudessa liitossa jossa en koe tarvetta pettää. Pettämiseen on yleensä jokin syy, jotain teidän liitostanne puuttui kun vaimosi meni, antoi houkutukselle periksi. Kaikille meille tulee houkutuksia, ihastuminenkin on normaalia joskus mutta ei sille tarvitse antaa periksi vaan tehdä töitä oman liiton eteen.
Nosta kissa pöydälle!!! Puhukaa, puhukaa, puhukaa.

Minun mieheni narahti toisesta naisesta. Tekstiviestittelyä koko kesän ajan kunnes syyskuussa menivät sänkyyn. Mieheni oli jo muuttamassa ja asuntokin oli,mutta ei sitten lähtenyt.Yhteiselo on kuitenkin helvettiä väittää ettei ole enää tekemisissä,muuten kuin työasioissa. En luota mieheeni olen ajatellut,että paras kai olisi erota.Meillä on kuitenkin 10 vuotias lapsi ja en tahtoisi erota.Mutta tämmöinen jatkuva epäily eikä mies osoita kovin paljon kiinnostusta minua kohtaan on tosi nöyryyttävää.Toistaiseksi kerään voimia eroon .Toivottavasti kumpikin löydämme oikean ratkaisun.Tsemppiä sulle.

Mene tutkittamaan onko päässäsi tyhjää

Tietoinen, pitkäkestoinen pettäminen tarkoittaa sitä, ettei se pettäjä arvosta omaa parisuhdettaan ja jos hän on pettänyt kerran, vielä noin pitkään, luultavasti pettää uudelleen. Ei ne arvot mihinkään muutu.

Miksi ette muuttaisi erillenne? Arki luultavasti olisi molemmille ja myös lapsillenne helpompaa.

Varmaan yksi tuollainen selittävä yhteiskunnallinen tekijä vieraisiin syleihin hakeutumiselle ja ajautumiselle on maallistuminen ja koettu elämän tyhjyys. Avioliiton pyhyys on menettänyt merkityksensä.
Omaan sisäiseen tyhjyyteen haetaan uutta, sytyttävää ja viihdyttävää. Se vaan on niin, että uutuuden viehätys menee aika nopeasti ohi. Ja sitten lapset kärsivät. Ihminen ei kuitenkaan ole eläin ja voi hallita tunteitaan. Sen takia uskottomuus on vakava rike puolisoa kohtaan. Tilanteesi on todella harmillinen. Sillä lailla kunnioitan kuitenkin sinua, että olet halukas yrittämään ja sinulla on anteeksi antavaa mieltä. Voisitteko yhdessä mennä perheterapiaan? Onko teillä ketään uskovaa ystävää tai sukulaista, joka voisi rukoilla teidän puolesta ? Myös seurakunta antaa perheneuvontaa. Yhdessä jatkamisen edellytys on sivusuhteen lopettaminen.

Elämämme merkillisiä aikoja. Lehdistö hehkuttaa monisuhteisuutta ja avoimia suhteita. Moniavioisuuden laillistamista ajetaan jo. Ehkeivät ne kovin toimivia ratkaisuja monien kohdalla ole. Kertoo kyllä yhteiskunnallisesta rappiosta.

Elätte vaikeaa vaihetta. Se on tietysti keskeinen kysymys, mikä suhteessanne on saanut hänet hakeutumaan tai avautumaan vieraaseen syliin. Onko suhteessanne ollut lämpöä ja läheisyyttä ? Jonkinlainen luottamuksen palautuminen tässä täytyy tapahtua. Mutta arvostan sinua, et ole helposti periksi antavaa sorttia. Tsemppiä sinulle!