Aika erikoista, että tähän aiheeseen ei täällä ole tarttuttu kertaakaan. Järkyttävä surmatyö. Rakas paha suku, ja ne sisarukset.
Onko sisarusväkivalta vaietuin aihe yhteiskunnassamme, koska sitä ei edes täällä uskalleta sivuta. Tabuista suurin. Eihän siitä juuri edes koskaan puhuta. Julkisesti. Ja aika monella kuitenkin tuntuu olevan sisarussuhteet katkolla, vuosiksi, vaietuista syistä.
Asiasta ei puhuta. Ei edes täällä, niinkuin palsta osoittaa.
Ehkä näinkin raaka surmatyö voisi avata sisarusväkivallan nyörejä, puhua.
Oletko sinä kenties joutunut veljesi väkivallan kohteeksi ja yhteisestä sopimuksesta, kaikkien on tullut vaieta, olkoon teko henkinen tai fyysinen, raaka tai vain 'pieni läpsäisy', vuosiksi. Loppuelämäksi?
Miksi sisarusväkivallasta ei puhuta?
Onko sisarusväkivalta vaietuin aihe yhteiskunnassamme, koska sitä ei edes täällä uskalleta sivuta. Tabuista suurin. Eihän siitä juuri edes koskaan puhuta. Julkisesti. Ja aika monella kuitenkin tuntuu olevan sisarussuhteet katkolla, vuosiksi, vaietuista syistä.
Asiasta ei puhuta. Ei edes täällä, niinkuin palsta osoittaa.
Ehkä näinkin raaka surmatyö voisi avata sisarusväkivallan nyörejä, puhua.
Oletko sinä kenties joutunut veljesi väkivallan kohteeksi ja yhteisestä sopimuksesta, kaikkien on tullut vaieta, olkoon teko henkinen tai fyysinen, raaka tai vain 'pieni läpsäisy', vuosiksi. Loppuelämäksi?
Miksi sisarusväkivallasta ei puhuta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Omat välini ovat täysin poikki koko perheeseen, muttei meillä ainakaan ole minkäänlaista väkivaltaa esiintynyt koskaan.
Miksi siitä sitten puhuttaisiin niin hirveästi, ellei sitä esiinny?
Sen sijaan täällä on mielestäni jatkuvasti tapetilla välien poikki meneminen. Se taas ei ole mitenkään harvinaista.
Etköhän sinä nyt yritä tahallasi sekoittaa kaksi täysin eri asiaa yhteen nippuun.
Sitä paitsi sisaruksensa tappaneella täytyy olla jokin mielenhäiriö, joko tilapäinen tai sitten pysyvämpi sairaus. Normaali tervejärkinen ihminen ei tapa ketään, saati sisaruksiaan.
väkivaltaisista kahakoista,
mutta niin.. että niistä ei juuri
voi puhua, koska jättävät niin häpeällisen
tunteen ja leiman - tapahtuneesta.
Kyllä väkivaltaisuuksia tapahtuu nimenomaan
sisarusten kesken, mutta niistä ei puhuta.
VÄlien poikki meneninen tai hyytyminen voi
olla yksi seuraus tietenkin - ei toki aina poikkimenemisessä ole kyse väkivallasta, sitä tuskin väitin.
Luulenpa vaan, että tämä on yksi tabuimpia aiheita.
että sisarusväkivalta olisi tabumpi kuin mikään muukaan. Kaikki tietävät etenkin nuorten veljesten välisistä tappeluista, siskosten välisistä raivokkaista yhteenotoista ja vanhemman lapsen vauvaan kohdistamasta aggressiivisesta käytöksestä. Väkivaltaa esiintyy osana lasten kasvua ja vanhemmat joutuvat puuttumaan siihen ja ohjaamaan jälkikasvuaan asiallisempaan tapaan hoitaa asioita. Joissain perheissä sitä esiintyy enemmän toisssa vähemmän.
Yleensä akuiset, jotka muistelevat vaikkapa veljesten välisiä tappeluitaan hymähtelevät asialle eivätkä suinkaan vaikene häpeästä.
Jos väkivalta on poikkeuksellisten raakaa tai joku sisaruksista harrastaa vahingoittavaa tai loukkaavaa väkivaltaa se on kuin mikä tahansa perheväkivalta. Väkivaltaisella perheenjäsenellä on jotain pielessä ja se vaatii rankempaa puuttumista kuin vain vanhempien kasvatustoimet.
Raaka väkivalta on hyvin harvinaista sisarusten välillä. Yhteensopimattomat luonteen yleensä ajautuvat aikuisina eri tahoille. Tappelupukareista puolestaan voi tulla hyvin läheisiä keskenään.
Jos perheessäsi on väkivaltaa, jonka tunnet häpeälliseksi se ilmeisesti ylittää normaali nahistelun rajat ja vaatii puuttumista. Kannattaa hoitaa asia mahdollisimman pian.
voi olla pelottava vielä aikuisenakin ja jos on alkoholi mukana.
antanu rahaa heti kun hän pyysi juonisee,sain kuulla kaikenlaista uhkausta mutta onneksi ymmärsin että voin laittaa suhteemme poikki,viimeinkin.
Rahaa palo ja meinasin tulla hulluksi.Kerron vaan että ei kukaan joutus kärsimään siitä että on samaa sukua.
Myös terveyteni petti ja jäin tai jouduin eläkkeelle.Ajoissa pitää laittaa välit poikki jos on hyväksikäyttöä.
Velipuoleni oli viisi vuotta minua vanhempi. Fyysistä väkivaltaa hän teki minulle ihan pienestä (lyömistä, repimistä, leikkikuristamista, kivillä päähän heittämistä jne ) Leukaluuni kuvattiin äskettäin ja kas kummaa, toinen puoli on murtunut joskus lapsena pahasti ja luutunut väärään asentoon.Itselläni ei tuollaisesta ole mitään mielikuvaa.
Seksuaalisen väkivallan tämä kultapoika aloitti ollessaan reilun kymmenen. Viitisen vuotta olin yötä päivää varuillani, onnekseni oli oma lukollinen huone, vikkelät kintut ja puolustustahtoa, niin ei saanut sentään raiskattua. Liki piti muutaman kerran. Niin ja uhkailut oli kauheat että jos kerrot tästä NIIN..
Ja millaisessa perheessä tämmöisiä kauheuksia tapahtui? Vakavaraisessa maatalossa, ei alkoholia, ei riitoja, siistiä, työteliästä. Eli ulkoisesti kaikki ok mutta siistin pinnan alta löytyy paskaa. Velipuoli oli äidin avioton lapsi, josta pikkuseikasta ei ole ikinä koskaan reiluun viiteenkymmeneen vuoteen puhuttu. Ei, näyteltiin koko porukan voimin onnellista ehjää perhettä, ja kun isoveljeä koulussa tai kylillä pilkattiin äpäräksi, oli kotona tämä sopiva pikkusiskolikaämpäri, mihin saattoi pahan olonsa purkaa ja kaikki näytti edelleen hienolta. Eikä minulla ollut valitusoikeutta, se tuli koko poppoon taholta varhain selväksi. Ilosta naamaa piti näyttää.
Elikkä näistä kokemuksista oppineena kannatan lämpimästi avoimuutta ja rehellisyyttä kaikissa ihmissuhteissa.
Onneksi selvisin hengissä ja henkinen puolikin on toipunut hyvin kun lopulta älysin ottaa eron synnyinperheestäni. Näytelkööt siellä nyt keskenään.
Sinun tapauksesi oli varmaankin HARVINAISEN kurja.
olevan paljonkin, joista ei ehjän perhekuvan nimissä sovi puhua - fyysistä väkivaltaa, henkistä alistamista, seksuaalista kiusaamista tai jopa raiskauksia..
Kuulostaa ikävältä kokemasi, mutta on rohkeaa ottaa esiin kokemansa, tulematta leimatuksi hulluksi, jos menneitä kaivelee: joka menneitä muistelee, sitä tikullako silmään?
Joku täällä itsepintaisesti ilmeisesti haluaa kiistää, etteikö sisarussuhteissa olisi kovinkin ikäviä kokemuksia. Miksi, haluaisi tietenkin kysyä.
Joskus muistot voivat nousta pintaan ahdistavina kypsemmällä aikuisiällä, kun on tarpeeksi uskallusta ja etäisyyttä tarkastella mennyttä.
Kiitos kertomuksestasi. Toivon, että elämäsi jatkuu omillasi erillisenä ihmisenä paremmin, ilman tosiaan perheissä esiintyvää vaikenemisen pakkoa tapahtuneista ja näytelmää. Ymmärrän hyvin välirikkosi.
Nyt vääristelet sanojani. Itsellänikin on todella "mätiä" kokemuksia sisarusteni ja vanhempieni kanssa, minkä vuoksi olenkin vihdoin pannut välit poikki.
Ketjun aloittaja pyrkii ilmeisesti väittämään, että väkivalta suorastaan rehottaa huonoissa sisarussuhteissa. En kyllä pysty uskomaan moista. Ei ainakaan meillä kukaan käynyt fyysisesti toisen kimppuun, vaikka kauheita riitoja ja loukkauksia ja inhottavaa selkäänpuukotusta (ihan ei-fyysistä) on ollut vuosikymmeniä.
Miksi jollakulla on tarve ruveta yleistämään väkivaltaa, jos se kerta oikeasti on harvinaisempaa kuitenkin? Sitä en ymmärrä.
eli alkoholin vaikutuksen alaisena kontrolli pettää ja puolin myös toisin voidaan loukata.
Myös hyysääminen on usein sitä että pitää sisaruksestaan ja haluaa auttaa,kunnes huomaa että menee ojasta allikkoon.
Väkivalta todella on harvinaista fyysisenä ja henkistä voi aina väistää jos itse sitä haluaa.
Syitä sysissä kuin sepissäkin.
Alkoholismi on tietynlainen ongelma. Kaikki alkoholistit eivät ole väkivaltaisia. Tiesitkö sen?
Meillä isä oli suorastaan deekiksellä ja kuolikin juomiseensa. Äiti taas oli todella inhottava narsisti. Vanhemmat sisarukseni eivät koskaan ole pitäneet minua muuna kuin heittopussina. Laskuja olen kelvannut maksamaan.
Silloin kun on lapsi ja nuori ja vanhemmistaan riippuvainen, ei suinkaan voi "väistää" henkistä väkivaltaa. Mitä oikein mahdoit tarkoittaa?
että aikuisena voi väistää ja olen samaa mietä että ei alkoholisti ole aina väkivaltainen ollenkaan.
Mutta riitaa voi tulla jos joutuu hyysäämään koska välittää.
Sitä voi itselleen todistella maailman tappiin, että pitää yllä jonkun (esim.) alkoholismia, koska "välittää". Se nyt vain on itsepetosta.
Oikea välittäminen johtaa siihen, että panee (esim.) alkkiksen vastuuseen omasta elämästään. Se on ainoa tapa päästä eteenpäin siitä tilanteesta. "Välittäminen" ja "hyysääminen" vain pitkittävät kärsimystä, kun (esim.) alkkiksen ei tarvitse katsoa ihan omaa yksityistä, itse aiheuttamaansa ongelmaa silmästä silmään.
alkoholismi on sairaus joten olis itse pitäny olla hyysäämättä.
Paljon vakavampi juttu on tämä mikä on aloitus,joten olen jo sujut jutun kanssa ja en voi syyttää oikeastaan ketään.
Tämä ei olis kuulunu tänne ollenkaan,sori.
Tällainen palsta on väärä foorumi niin vaikean asian käsittelemiseen.
Sitä kotkalaista tapausta emme kukaan tunne, joten oikein on, että siitä ei esitetä mitään arveluita juoruamismielellä.
Perhe on joutunut tilanteseen, josta kukaan ei selviä.
On kokemuksia väkivaltaisesta veljestä. Kukaan ei haluaisi uskoa veljeni tekoja ja tämä osaa kyllä manipuloida muuta ''sukua'', vaikka suurin osa kuitenkin on aistinut jo vuosikaudet, että asiat eivät ole kunnossa. Arvostetussa asemassa ja juurikin siksi, eräänkin väkivallan teon jälkeen sain vaan kuulla... että älä ilmoita poliisille, kun on sentään se ja se ammatti. Että sellaista.
No mie menisin viivana poliisin puheille kielloista huolimatta - tai oikeastaan juuri niitten takia. Jos immeinen tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, eikä tee asioille mitään, niin on ihan yhtä kelvoton kuin pahantekijäkin.
Jos ei pidä puoliasi, niin kuka itse asiassa silloin tekee eniten pahaa - sinulle.
Totta. Kadun sitä, etten aikoinani mennyt. Veljeni muuttui vain röyhkeämmäksi ja kaikki suhteet osaltani jäätyivät sukuun. Miten mätiä ovatkaan. Söivät luottamukseni kokonaan ja siitä olen saanut kärsiä enemmän kuin tarpeeksi. Jatkuva painajainen.