jos on pakko valita?
Jos perheesi (äiti ja sisarukset) ei tykkää valitsemastasi miehestä ni katkeaako välit mieluummin siihen lapsuudenperheeseen vai mieheen jonka kanssa on ollu vaikeeta ja tulee olemaan ja yksi ihminen ei voi olla koko elää.. mutta jos haluaa silti elää yhessä ja yrittää vaikkei koskaan voi tietää miten tulevaisuudessa käy...
Jääkö sit joskus kokonaan yksin? Onko otettava se riski rakkauden tähden?
Jos perheesi (äiti ja sisarukset) ei tykkää valitsemastasi miehestä ni katkeaako välit mieluummin siihen lapsuudenperheeseen vai mieheen jonka kanssa on ollu vaikeeta ja tulee olemaan ja yksi ihminen ei voi olla koko elää.. mutta jos haluaa silti elää yhessä ja yrittää vaikkei koskaan voi tietää miten tulevaisuudessa käy...
Jääkö sit joskus kokonaan yksin? Onko otettava se riski rakkauden tähden?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos valitset suvun, ja dumppaat miehen, niin tuskin voi muuttaa kotiin takaisin, kuka haluaisi edes muuttaa kotiin takaisin? Asua päivät pitkät äidin ja siskojen kanssa, jos valitset heidät, niin onko heillä lupa olla muiden ihmisten kanssa, joista sinä taas et välttämättä pidä? Eikö ole tarkoitus kasvaa, eikä mennä takapakkia?
Mikään ei siis muuttuisi, onko ihmisiä, jotka tekevät aina niin kuin muut sanovat? Jos tällaista, mies vai suku, täytyy edes kysyä...niin asiat eivät voi olla kovin hyvin.
... joudunko luopumaan perheestäni jos valitsen elämän sellaisen miehen kanssa josta he eivät pidä. Kyse ei ole nyt mistään alaikäisestä teinistä vaan olen aikuinen nainen.
Enkä jaksais kunnella kun sukuni haukkuu miestäni.. Onko siis ainut vaihtoehto katkaista välit perheeseen...?
Minä en ole koskaan puuttunut heidän elämääänsä mutta itse en kai osaa elää niin että se heitä miellyttäisi...
jos sukusi haukkuu miestä, jonka kanssa sinulla ajoittain kovinkin vaikeaa ei ehkä ole kyse sinun tekemisiesi arvostelusta vaan huolesta. On tavallista, että ollaan vihaisia ihmiselle, joka satuttaa jollakin tavalla omaa perheenjäsentä. Minäkin olisin vihainen miehelle, joka aiheuttaisi tyttärelleni surua ja murhetta. Toivoisin, että hän pääsisi tilanteesta. Olisin huolissani ja kiukkuinen sellaiselle miehelle. Olisi todella vaikeaa kohdata ja olla mukava kun tietää, että toinen vaikeuttaa lapseni elämää.
Tietenkin jos tyttäreni päättäisi jatkaa ajattelisin, että se on hänen päätöksensä, mutta en varmasti olisi iloinen. Et kai sinäkään haluaisi katsoa sivusta kun oma lapsesi sitoutuisi ihmiseen, joka tekee hänen elämänsä vaikeaksi? Se on vaikea tilanne. Mieti asiaa sen "kauhean" sukusi näkökulmasta.
Ihan luulisi että olet teinipentu.
Elämästä tulisi aika vaikeaa, melkeinpä mahdotonta, jos aina pitäisi olla huolissaan siitä, mitä suku, eno, serkku, äiti, isi ajattelee tästä ja tästä. Tuskin ap:nkaan kaikki sukulaiset ovat täysin oikean kumppanin valinneet, toisen sukulaisen mielestä. Ajattele tätä siltä kannalta.
Sitäpaitsi, en ymmärrä, miksi toisen ihmisen, edes tyttäresi miehen asiat sinulle kuuluvat,vaikka olisit huolissasi tyttäresi puolesta. Jos tämä mies ei hakkaa, ei petä, ei tuhlaa toisen rahoja. Ja jos tekee, se on valitettavasti asianomaisen itse osattava hoitaa, jos ei osaa, ja sinä puutut asiaan, ei opi koskaan hoitamaan, voi olla, että sama kierre jatkuu, mutta vaan toisen miehen kanssa.
Minun sukuni ei kokoonnu yhteen, ei soittele minulle haukkuakseni minulle miestäni, eikä kiinnostaisi paljonkaan olla yhteyksissä sellaisten kanssa, jotka eivät elä meidän arkea. On helppo haukkua toista, ymmärtäminen on vaikeampaa. Mitä minun tai ap:n elämä sukulaisille kuuluu, paitsi jos ap haluaa, että he kuuluvat heidän elämäänsä, aina, arvostelijan ominaisuudessa?
Kaikkia ei voi miellyttää. Voi yrittää, mutta loppujen lopuksi sitä jää yksin, sillä suku ei sinun kanssasi asu.
jos mun äiti ja sisarukset todella välittää musta, niiden on vaan kestettävä sitä mun miestäni.
sinun väärät valintasi sinun kanssasi, niinkö?
silloin kun puhutaan RAKKAUDESTA, mikä on oikeaa ja aitoa, ei ole kuvailemallasi tavalla VAIKEETA. Ehdottomasti sinuna, luottaisin enemmän perheeseen, kuin tähän "tosirakkauteen".
Entä jos ap jättää miehensä, mitäs sitten? Ei voi loppuelämää asua äitinsä kanssa. Jos sinulle rakkaus on vain äidin ja lapsen välistä, kenen kanssa aiot mennä naimisiin, ja hankkia lapsia? Hankitko lapsia, vain pitääksesi ne aina luonasi?
Tervetuloa anoppi.
Jos oma perheeni pistäisi valitsemaan heidän ja kumppanin välillä niin kyllä perhe saisi jäädä taka-alalle. Perheen pitäisi tukea ja rakastaa, eikä yrittää vaatia ja kontrolloida. Ei kellään ole oikeutta vaatia toiselta "Tee sinä minun tahtoni mukaan tai muuten!". Typerää se minusta olisi uhrautua ja häntä koipien välissä yrittää miellyttää muita vasten omaa tahtoa.
Minä en kysy muilta lupaa siitäkään ketä saan rakastaa ja kenen kanssa jakaa elämääni. Toki minulle on hyvin tärkeää, että lähipiirini kunnioittaisi valintojani ja minua tuettaisiin ratkaisuissani. Kuitenkaan kukaan muu ei voi elää elämääni puolestani. Jos sitä liikaa yrittää niin vedän kyllä takapakkia sellaisen ihmisen läheltä.
Ei se kumppani olekaan koko elämä, mutta ei ole sukukaan. Kumpaakin ilman voi elää, eikä kumpaankaan pitäisi takertua kuin viimeiseen oljenkorteen.