Olen 24v.nainen ja olen tapaillut nyt noin puoltoista kuukautta ikäistäni miestä ja suhteemme on alkanut edetä normaalisti niinkuin suhteet nyt etenevät. Olemme todella samalla aaltopituudella ja huumorintajumme synkkaa,fyysistä vetoa on molemminpuolin ja seksi on loistavaa.
Noh,tässä on vain yksi mutta ja se on se että tämä tyyppi on todella aktiivinen kannabis-harrastaja..eli hän kasvattaa ja käyttää sitä vapaa-ajallaan aina kun mahdollista. Hän ei salaile asiaa mitenkään keltään vaan tuo kantansa esim.laillistamiseen aina kun mahdollista esille.
Tavallaan voisi sanoa että tämä on hänelle elämäntapa kaikkine oheisilmiöineen. Ns.kovia huumeita hän ei ole koskaan käyttänyt ja onkin niitä vastaan.
Nooh,olen tiennyt hänen intohimonsa häneen tutustuessani mutta asia ei silloin minua haitannut. Poltan toki joskus itsekin mutten läheskään sellaisessa mittakaavassa. Nyt vain alkaa tuntua että vaikka tiedän hänellä olevan tunteita minua kohtaan,tunnen kuitenkin jääväni kakkoseksi kukalle ja joskus tulee olo että olen ulkopuolinen hänen elämässään ja piireissään. Olen kuitenkin kerennyt rakastua aika kovasti ja nyt mietinkin mitä tekisin..kestänkö vain tämän nurjan puolen, koska toisaalta en halua miehekseni mitään tylsää insinööriharppuakaan.
Noh,tässä on vain yksi mutta ja se on se että tämä tyyppi on todella aktiivinen kannabis-harrastaja..eli hän kasvattaa ja käyttää sitä vapaa-ajallaan aina kun mahdollista. Hän ei salaile asiaa mitenkään keltään vaan tuo kantansa esim.laillistamiseen aina kun mahdollista esille.
Tavallaan voisi sanoa että tämä on hänelle elämäntapa kaikkine oheisilmiöineen. Ns.kovia huumeita hän ei ole koskaan käyttänyt ja onkin niitä vastaan.
Nooh,olen tiennyt hänen intohimonsa häneen tutustuessani mutta asia ei silloin minua haitannut. Poltan toki joskus itsekin mutten läheskään sellaisessa mittakaavassa. Nyt vain alkaa tuntua että vaikka tiedän hänellä olevan tunteita minua kohtaan,tunnen kuitenkin jääväni kakkoseksi kukalle ja joskus tulee olo että olen ulkopuolinen hänen elämässään ja piireissään. Olen kuitenkin kerennyt rakastua aika kovasti ja nyt mietinkin mitä tekisin..kestänkö vain tämän nurjan puolen, koska toisaalta en halua miehekseni mitään tylsää insinööriharppuakaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oikein julkisesti tuollaista kerrot.
Kannattas vähän miettiä..
Öklö.
Vaikuttaa huonolta jos sinusta jo nyt tuntuu, että pilvenpoltto jättää sinut ulkopuoliseksi suhteessa. Oletko puhunut asiasta miehen kanssa, ja miten hän on asiaan reagoinut? Jos aiheen esille nostaminen on kovin vaikeaa tai nostattaa negatiivisia tunteita, luulen että sinulla tulee olemaan vaikeat ajat. Tuskin asia sinua alkaa vähemmän häiritsemään ajan mittaan (paitsi jos itse menet tähän elämäntapaan mukaan).
Voihan niinkin olla, että ajan mittaan pössyttelyn tarve vähenee (esim. joidenkin töiden, aikuisuuden, lapsien tms. myötä - kuten useimmilla aikuisilla käy esim. alkoholinkin suhteen), mutta on myös mahdollista että siitä muodostuu vielä valtava ongelma, teille molemmille, jos hän on todellakin joka päivä pilvessä ja sitä jatkuu eikä loppua näy. Olen tavannut monia vakiintuneita polttelijoita, joiden elämään ei todellakaan mahdu paljoa muuta, ja vuosien kuluessa aluksi niin harmittomalta tuntunut kannabis voi huomaamatta muuttaa ihmisen persoonallisuutta radikaalistikin. Kukaanhan ei sinulle voi tulevaisuutta povata, mutta en sanoisi että nykyiset merkit ovat kovin hyviä.
Kannabiksen haitallisuudesta tai hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta näkisin kukan suurkuluttajan yhtä lailla addiktina kuin tupakoijan, alkoholistin, bulimikon. Pienet määrät silloin tällöin ok, ja kaikilla meillä on paheemme...mutta minä en ainakaan haluaisi seurustella jatkuvasti "poissa" olevan ihmisen kanssa. Tiedätkö kunnolla edes millainen hän on selvinpäin?
Ota vaan tuhat kertaa ennemmin se tylsä insinööriharppu ja tulet vielä kiittämään itseäsi siitä, että olet niin fiksu.
Miksi kysyt asiaa täältä. Etsit sellaista vastausta, joka miellyttää itseäsi, joten miksi mitään vastaisimme. Tiedät huumeiden ongelmat, et voi syyttää sitten ketään siinä vaiheessa, kun hän on jo syvällä siinä ja taitaa olla jo ihan kiinni. Ja ilmeisesti ei aio lopettaakaan. Itsekin epäilen muutamaa tuttua nuorta miestä huumeista, ja se on asia, jonka kanssa en tosiaan elämääni pilaa piste fi. Kummastakaan ei päälle päin uskoisi, jos ei asiasta tietäisi mitään ja hoksaisi muutaman asian kanssa pitää silmänsä auki. Molemmat olis myös näennäisesti aivan hyviä tapauksia, niin kauan kun ei sitä hoksaa, mut sen jälkeen ei tarvi asiaa ajatella.
Enemmän on nyt kyse siitä, että sä vastaat täysin omasta elämästäsi, sotketko sä siihen huumekuvioita on täysin sun oma päätös ja sä joudut sit seisomaan selkä suorassa sen päätöksen ja sen seurausten kanssa tuli vastaan mitä tuli. Muistutan vain, ettei hän ole viimeinen hyvä mies, pikemminkin ensimmäinen ja huono. Ja huumet vie. Sun ei tarvi edes miettiä jäätkö sä kakkoseksi. Olet jo jäänyt.
Lähde karkuun ja lujaa kun vielä voit. Pysy erossa ja niin kaukana hänestä kuin vain voit. Muuta en voi sulle toivoa, kuin että sä ensisijaisesti miettisit tän asian kanssa nyt itseäsi ja omaa elämääsi.
Ei insinööreillä seiso.
poliisi tunkeutuu suorittamaan kotietsintää kämpillenne ja et saa enää rikosrekisterimerkinnän takia haluamaasi työpaikkaa ja kun huomaat kuinka säälien sua katsellaan tai ei haluta olla tekemisissä sun kans enää, niin sitten ymmärrät miksi parnerin valinnassa kannattaa olla tarkkana...
"poliisi tunkeutuu suorittamaan kotietsintää kämpillenne ja et saa enää rikosrekisterimerkinnän takia haluamaasi työpaikkaa"
Olet väärässä. Syyttömiä ei tuomita.
Jos se mies ottaa syyt niskoilleen niin kumppanille ei tule rikosrekisterimerkintää. (elämän) kumppaniaan vastaan ei tarvi todistaa eikä kumppaniaan tarvi antaa ilmi.
Eli, kun mies sanoo : "Se oli mun farmi, mun bongi, mun heinät" niin nainen pääsee puhtain paperein läpi ja pääsee edelleen pankiin ja lastentarhaan töihin.
Ennakkotapauksia on useita.
En halua että rahoistani/lapsistani on vastuussa pössyttelijälle reikää jakava lutka. On niitä kunnon naisiakin näes.
Noh...
Hän ei TAKUULLA ole minua pahempi tapaus asian tiimoilta. Jouduin lopettamaan harrastuksen kokonaan kun tuli kertakaikkiaan lyötyä överiksi kaikissa mahdollisissa mittakaavoissa (2 vuotta päivittäistä ja kaikki mitä kasvatin tehotuotannossa omaan piippuun tai muffinssiin) ja tulipahan siinä sitten tuota psyykkistäkin ongelmaa (onneksi ohimenevä vaikka sinänsä vittumainen ja aikaavievä setti).
Kuitenkin... lopputilanne on se että olen nykyään täysin päihteetön, 2 lapsen isä ja ollut avioliitossakin. Kaikki tää polttelun jälkeen vajaassa vuosikymmenessä...
Mä neuvon nyt sellaista että älä ala vakavaan suhteeseen niin kauan kuin hän käyttää paljon ja homma ei ole oikeasti lapasessa. Kohtuukäyttö on jokseenkin ok mun mielestä, mutta liikakäyttö on liikakäyttöä - se on päihde kuitenkin. Ja itse tiedän että peruselämästä joka määrää paljon ihmisen todellisesta onnesta ei tule kertakaikkiaan mitään hyvää jos on jatkuvasti pilvessä.
Vaikka on myönnettävä että 100 kertaa mielummin seurustelisin pössyttelijä-hörhötytön kanssa kuin alkoholin liikakäyttäjän niin silti mielummin jättäisin molemmat sivuun. Nyt kun itse olen ne negatiiviset käynyt läpi. Mun avioero jälkeenpäin oli sekin pilven syytä oikeastaan; en ollut sinut tunteideni kanssa kun lopettelin pitkän pössyttelysession ja menin sitten periaatteesta naimisiin ja seurustelin jne... ilman todellisia tunteita kumppaniani kohtaan. Lopulta oli myönnettävä että ei tää toimi.
Mä laittaisin sellaisen ehdon seurustelulle että korkeintaan pari kertaa kuussa, mielummin ei lainkaan - olkoot kuinka haitatonta tahansa. Valita oikeasti sinut ja jättää kaikki epäolennainen sikseen. Jos hän tykkää pilvestä enemmän niin... noh. Sittempähän tiedät mikä on hänelle tärkeää ja mikä ei. Mä jätin itse pilven lopullisesti kun kosin sitä naista...
Mä en koskaan enää anna arvoa vain tunteelle tai vain järjelle. Kyllä parisuhteessa niiden pitää kulkee samaa tietä. Koita olla vahva, rakastaa saa - ja sen saa ilmaista - mutta kaikkee ei tarvi sietää ja kaikkeen ei todellakaan myöntyä ehdoitta. Ne ehdot ja niiden täyttäminen juuri kertoo kuinka paljon toinen välittää ja haluaa... vai roikkuuko omissa jutuissaan itsekkäästi; se kertoo pitkälti tyypin todellisen henkisen kehitysasteen ja myös valmiuden parisuhteeseen ja perheenseenkin.
Sääli että suomessa on tää systeemi kuin on pilven suhteen. Jos ihmiset ymmärtäis suhteutua siihen niinkuin esim. hollannissa tehdään niin silloin kaikki ääri-matsku olis paljon vähäisempää ja pilvenpoltettelijat olis enimmäkseen juuri terassilla kaljaansa juovien kaltaisia, satunnaishuvittelijoita. Mutta nykyisin se tuntuu olevan niin että joko oot tän "kultin" jäsen tai sitten et ole.
Sen verran painoa sanoillani että vieläkin Hupu2000:ssa on minun tuottamaani tekstiä montamontamonta sivua aivan siinä muodossa kuin ne kirjoitinkin... ja itseasiassa hamppulamput on vielä tuolla kellarin uumenissa odottamassa huutokauppaamista... :)
Juu, tsemppiä. En mä sitä hylkäis, mut en kyl tossa muodossa huolisikaan sinuna. Koita saada se tajuaan että hänen elämässään voi olla muutakin kuin pilvi... ja itseasiassa sitäkään ei tarvita, ja jos se onkin läsnä niin satunnaisena mausteena. Ei kummempana. Sulla tuntuu itsellä olevan terve suhtautuminen ko. heinään. Toivoisin että itselläkin olis pysynyt aikoinaan lapasessa, olis paljon hauskempaa kun vois ihan vaan JOSKUS ottaa savut virkistykseksi...
Mut parempi ilman. Menneeseen en halua takas :-P
En mä voisi, en siis koskaan voisi olla miehen kanssa ja tehdä vaikka lapsia, jos se ottais, vaikkakin vaan joskus. Ongelma on sama kuin mitä väkivalta perheissä, vaikka olis väkivaltainen vaan joskus, niin se pelko on persiissä joka päivä, että tänäänkö, huomennako, nytkö, milloin se retkahtaa. Se vaikuttaa kaikkeen ja kaikkien käytökseen. Jos ei periatteessa koskaan pysty täysin luottamaan, et se ei ole ongelma, niin se on iso ongelma. Se voi olla tänään, nyt huomenna, sä et voi koskaan luottaa mihinkään, koska joku päivä retkahtaa ja se on sitten taas menoa.
Ja vaikuttaa muihinkin ihmisiin, et ne alkaa piilovaroa kaikessa tekemisessään sitä, ettei pääsis niin käymään. Ettei se olis tänään, tai huomenna. Ja miten sellaisen ihmisen kanssa vaikka tekee lapsia, jos tietää, et joku päivä se kävelee pilvessä keskellä perhettä.. Ei ole keinoa, millä sen asian ja lapset yhdistää samaan perheeseen. Ja parempi niin, ettei olekkaan. Siinä vaan alkaa varoa joka sanaa tai tekemistä, ei ole enää kukaan oma itsensä. Ja pössyttelijähän itse ei ymmärrä tätä kuviota ollenkaan, että se heijastuu kaikkiin muihinkin.
Ota huomioon, että se vaikuttaa kaikkiin, ja se pelko, ja se uhkakuva, mikä siitä jää toisille, vaikka kuvitteliskin itse, et joskus vaan. Se vaikuttaa toisiin niin voimakkaasti, että suhde oikeestaan voi kaatua jo siihen. Aivan sama, minkä riippuvuuden kanssa joutuu elämään, niin se tekee tämän virtahepo olohuoneessa efektin.
Jos et usko asiaa, niin käyppäs jututtamassa sellaisia ihmisiä, jotka elää tällaisen hiljaisen, mutta niin olemassaolevan ongelman kanssa tuli se sitten esiin milloin hyvänsä.
Sulle mahtaa tulla aika ulkopuolinen olo? Tunne, että olisit kokoajan toisen ulottumattomissa, itse. Ja toinen sinun. Mikä siinä ihmisessä sinua viehättää? Joskus kriittinen silmäys omiin motiiveihin riittää? Joskus se auttaa tajuamaan, paljon. Mitä hänellä on sellaista, mitä itselläsi ei ole? Mitä et voisi ilman häntä saavuttaa? Nuorena solmitut suhteet harvoin kestää. Se on totuus, mutta kuitenkin niissä usein kärsitään, oma aikansa. Miten kauan hän on polttanut jatkuvasti? Miten ystäväsi ja muut läheisesi suhtautuvat asiaan? Merkitseekö se sinulle paljon? Muiden mielipiteet tuntuvat jollain tapaa ainakin merkitsevän sinulle, kun täälläkin aiheesta kirjoitat. En sinulle soisi moista elämää. Pilvenpoltto tekee ihmisestä tyhmän ja tunneköyhän. Skarpit ja fiksut ihmiset eivät ole pilvenpolttajia, mutta eivät silti tylsiä ihmisiä välttämättä ollenkaan. Mikä teitä eniten yhdistää? Tuntuu, että tämä paha harrastus on se, mikä eniten erottaa...
Miksi haluaisit olla sekaisin olevan aineiden käyttäjän kanssa joka vaalii kasvejaan? Eihän se sekaisin aineissa ollessa voi olla turvallista seuraa! Onko se edes "paikan päällä" ja muistaako myöhemmin asioita tarkasti? Joku kerta voi tulla kotietsintä aamulla kello 5, sinä säikähdät ja vielä kuulustelu vain tuon miehen takia. Ja jos se vaan jatkuu, kauanko jaksat sellaista?
Kannattaa häipyä ja laittaa viesti jossa toivot tämän miehen pikkuhiljaa koittavan päästä eroon aineesta. Voi tukea että hän vähentäisi ja lopettaisi. Muuta tekemistä tilalle, joka on mielenkiintoista hänelle ja kivaa.
Minulla ei ole kokemusta onneksi, mutta tietoa on kuinka hankalaa elämä voi olla jos toisella on joku ongelma.
Sanon tämän siksi koska olet nuori nainen ja sun elämän ei kuulu olla tuota (että toinen on sekaisin), vaan jotain paljon parempaa. Sulla on kaikki mahdollisuudet siihen. Aineet ovat oikeasti vaarallisia, siksi ne ovatkin kiellettyjä esim. tuo pössyttely. Positiivisella otteella kun tukee käyttäjää lopettamaan, niin yritetty on. Loput hoitaa itse.
Pahoittelen että kirjoitin se kun piti laittaa hän.
Ja jos jäät vielä sinne, ja koitat saada lopettamaan... niin ei välttämättä lopeta. Jos hyvin olisi, lopettaa joskus.
En halua olla mikään suhteiden rikkoja kun kirjoitin noin, mutta sun on syytä tietää varaksi jotain.
Niin en tiedä auttaako keskustelu asiaa. Ymmärtääkö hän muutkin puolet asiasta, kuin hyvät hänen mielestään. Jos olet niin rakastunut jo ja aioit jäädä.
Ehkäpä voisit pyytää häntä vähentämään? Polttelijoilla on ikävä tapa muuttua sellaisiksi tylsiksi sohvaperunoiksi.
Kannabisriippuvuus voi tietyllä tavalla heikentää elämänlaatua, ihminen saattaa vajota omaan mielikuvitusmaailmaan.
Sanoisin että polttelu on ok, kunhan se ei vie aikaa miltään tärkeältä kuten töiltä, perheeltä (parisuhteelta), tai muilta harrastuksilta.
Onko poikaystäväsi aktiivinen elämässään, käykö töissä, säännöllisesti koulua, etsiikö töitä, onko harrastuksia?
Passivoituminen on aika yleistä.
Olen kahden lapsen isä ja töissä päiväkodissa, silti kasvatan omat polttoni ja polttelen lähes päivittäin.
Tyttöystävä ymmärtää miten asiat oikeasti ovat, joten vaikka hän ei itse polttele, ei hän puutu harrastukseeni.
Miksi aina automaattisesti ajatellaan että päihteet -> ongelmia?
Yritä saada se vähentämään käyttöä. Ihan sama mihin on koukussa, ongelma syntyy silloin, kun se asia alkaa viemään huomattavan paljon tilaa muulta elämältä.
Tässä keskustelussa on taas urpoja, jotka ei erota kannabista heroiinista tms. kovasta huumeesta.
Perjantaina ne menee taas kauppaan ja ostaa 6-packin kannabista vahvempaa huumetta eli alkoholia, joka ei tietenkään ole niille mikään ongelma, sehän on laillistakin.
Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja mieheni päivittäinen pössyttely on ollut suhteessamme suurehko haitta. Riippuu varmasti paljon tyypistä, kehen polttelu milläkin lailla vaikuttaa. Minun mieheni on stressaava ja helposti hermostuva tyyppi ja uskon, että jos hän ei polttaisi pilveä, niin hän vetäisi Diapameja. Hän on käyttänyt pilveä niin kauan, ettei "mene sekaisin" vaan käy normaalisti töissä ja pystyy hoitamaan asioitansa muutenkin. Hän oli nuorena hyvin energinen, menevä ja tekevä. Nykyään hän on laiska, tv:tä tuijottava sohvaperuna. Kaikki ylimääräiset rahansa hän panee pilveen ja se minua raivostuttaa. Mitä kaikkea muuta kivaa silläkin rahalla voisi perheen kanssa tehdä. Rakastan häntä ja tiedän hänen rakastavan minua ihan oikeasti, mutta luulen ettei hän voisi luopua pilvestä vaikka uhkaisin jättää hänet sen takia. Riippuvuus on niin suuri, että kun hän joskus olosuhteiden pakosta joutuu tyytymään pienempään määrään hän tulee niin hermoraunioksi etten ikinä voisi elää sellaisen tyypin kanssa. Eli en edes yritä enää saada häntä lopettamaan, kun en kestä sitä millainen hän on silloin. Suhteemme alkuaikoina yritin saada hänet lopettamaan, mutta turhaan. Hän yritti kyllä, mutta ei onnistunut. Jos nyt voisin palata takaisin siihen hetkeen kun hänet tapasin, en todellakaan alkaisi seurustella pössyttelijän kanssa. Siis en suosittele suhteen jatkamista, ellet ole valmis myöhemmin tuleviin passivoitumis- ja rahaongelmiin.
Miehelläsi on päihdehabituaatio kannabikseen.
Toisin sanoen, hänen aivonsa ovat oppineet elämään pilvessä. Hän tarvii pilveä - ei päihtyäkseen - vaan pysyäkseen normaalina.
Kyse ei ole varsinaisesta riippuvuudesta vaan aivojen tottumisesta päihteen vaikutukseen. Sama tapahtuu alkoholisteilla.
Jos hän lopettaa hän saa oireita, ei suoranaisia riippuvuusoireita - vaan oireita siitä että aivot alkavat palautua normaaliksi. Hän kestäisi varsinaiset riippuvuusoireet oikein hienosti.
Miehelläsi on myös riski kehittää itselleen kannabispsykoosi mikäli hän lopettaa pilvenpolton (liian nopeasti), ko. tila iskee jos aivot palautuvat liian nopeasti; ne menevät shokkiin.
Tähän on lääke. Nimittäin kannabiksen käytön asteittainen lopetus. Lopetus pitää tehdä pitkällä aikavälillä annosta vähentämällä, tuolla käyttöhistorialla arvioisin että minimissään 6 kuukautta kestäisi prosessi. Tuona aikana kehon THC-pitoisuutta siis lasketaan pikkuhiljaa jolloin aivojen habituaatio purkautuu aste asteelta. Siinä vaiheessa kun habituaatio on purettu on itseasiassa käyttömäärä niin vähäistä että vieroitusoireetkin on jo kärsitty.
Suomessa ette saa lääkärin antamia ohjeita tälle käytön lopettamiselle, ennemminkin täällä heitetään pakkobentsot ja pistetään suljetulle osastolle parkumaan kauhusta kun aivot saa shokin. Tässä tapauksessa toipilasaika voi olla todella pitkä, vuosia.
Jos haluat lisää ohjeita voin jopa suunnitella vähentämistaulukon ja kertoa tarkat ohjeet niin että habituaatio voitetaan. Oikeastaan tarvin vain sen tiedon paljonko kannabista (ja minkä vahvuista!) miehesi käyttää viikossa ja millaisella tahdilla (aamusavut, iltasavut?)
Jos todella osaat ja haluat auttaa tässä asiassa, olisin sinulle erittäin kiitollinen. Minun pitää ensin kysellä mieheltäni vähän tarkemmin paljonko sitä viikossa kuluu, mutta ainakin hän polttelee useita kertoja päivittäin. En tiedä, olisiko hän valmis kokeilemaan ohjeitasi, mutta kyllä hän aina välillä sanoo lopettavansa polttelun joten luulen hänen oikeasti haluavan lopettaa muttei osaa.
...haksahdatte renttuihin ja sitä myöten vaikeuksiin. Olen varma, että jos kaverisi töyssyttelee, töyssyttelet huomaamattasi enenevässä määrin. Ei ole olemassa välttämättä tekoja joilla ei olisi seuraamuksia ja varsinkin pahassa. Hyvin helposti niin päihteeet kuin huumeetkin vetävät mukaansa jatkoilmiöitä. Pienenä varoituksena sinulle, eikä millään pahalla. Sinä valitset tien ja seuraukset! Onnea kuitenkin!