Seurustelin exän kanssa reilun vuoden verran ja nyt on erosta jo puol vuotta aikaa. Eroon päädyttiin, koska mä en loppujen lopuks ollu onnellinen siinä suhteessa. Nykyään mulla on uus kulta, jonka kanssa mä oon ikionnellinen.
Siitä huolimatta joskus mä muistan miten mun exä mua kohteli ja sorrun itkemään. Meidän suhde alkoi onnellisissa merkeissä, mutta hänen muutettuaan toiseen kaupunkiin alkoi jokin muuttua. Aluks kaikki oli hyvin, vaikka me nähtiinkin vain muutaman kuukauden välein. Pian hän kuitenkin alkoi laittaa kaverinsa mun edelle. Aina kun hän kahden kuukauden välein tuli käymään, me nähtiin enintään 4 tuntia, koska loput hän vietti kavereiden kanssa. Mu seura ei ollut kuulemma tarpeeks viihdyttävää. Jopa mun kanssa vietetty aika kului puhelin kädessä, pitäen kiinteää yhteyttä kavereihinsa. Kun me yritettiin puhua ongelmista, hän sulki puhelimen eikä vastannut tekstiviesteihin tai sitten hän korosti omien henkilökohtaisten ongelmien tärkeyttä. Sitten alkoi se vaihe, jossa hän rupesi loukkaamaan mua henkisesti. Koska hän ties must melken kaiken, hän osas piikittää aina herkimpään kohtaan. Mä tunsin itteni loukatuks, alistetuks,riittämätömäks ja tyhmäks. Tyhmäks sen takii et hän sai mut kuvittelemaan et mä vaadin liikoja.
Mut nyt ollaan erottu ja mä uudes suhtees. Mun uus kulta on osoittautunu mun exän vastakohdaks, joka ei ikinä vois loikata mua tolla tavalla. Mut sitä huolimatta mä tunnen itteni riittämättömäks ja tyhmäks ku mä muistelen exän loukkauksia. Väläl mä jopa ajattelen et mä en oo tarpeeks hyvä mun kullal, ku mä ajattelen mun exää.
Onko siis normaalia ajatella menneen suhteen loukkauksia, jos on onnellinen nykyisen kullan kanssa? Tarkottaako tää, et mä en oo päässy vieläkään yli?
Siitä huolimatta joskus mä muistan miten mun exä mua kohteli ja sorrun itkemään. Meidän suhde alkoi onnellisissa merkeissä, mutta hänen muutettuaan toiseen kaupunkiin alkoi jokin muuttua. Aluks kaikki oli hyvin, vaikka me nähtiinkin vain muutaman kuukauden välein. Pian hän kuitenkin alkoi laittaa kaverinsa mun edelle. Aina kun hän kahden kuukauden välein tuli käymään, me nähtiin enintään 4 tuntia, koska loput hän vietti kavereiden kanssa. Mu seura ei ollut kuulemma tarpeeks viihdyttävää. Jopa mun kanssa vietetty aika kului puhelin kädessä, pitäen kiinteää yhteyttä kavereihinsa. Kun me yritettiin puhua ongelmista, hän sulki puhelimen eikä vastannut tekstiviesteihin tai sitten hän korosti omien henkilökohtaisten ongelmien tärkeyttä. Sitten alkoi se vaihe, jossa hän rupesi loukkaamaan mua henkisesti. Koska hän ties must melken kaiken, hän osas piikittää aina herkimpään kohtaan. Mä tunsin itteni loukatuks, alistetuks,riittämätömäks ja tyhmäks. Tyhmäks sen takii et hän sai mut kuvittelemaan et mä vaadin liikoja.
Mut nyt ollaan erottu ja mä uudes suhtees. Mun uus kulta on osoittautunu mun exän vastakohdaks, joka ei ikinä vois loikata mua tolla tavalla. Mut sitä huolimatta mä tunnen itteni riittämättömäks ja tyhmäks ku mä muistelen exän loukkauksia. Väläl mä jopa ajattelen et mä en oo tarpeeks hyvä mun kullal, ku mä ajattelen mun exää.
Onko siis normaalia ajatella menneen suhteen loukkauksia, jos on onnellinen nykyisen kullan kanssa? Tarkottaako tää, et mä en oo päässy vieläkään yli?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aloitko mahdollisesti liian pian uuden seurustelusuhteen?
Sen voit tietää vain sinä itse. Kukaan ei voi määritellä oikeaa aikaa. Vain jokainen itse voi sen tietää.
Kuitenkin jos nyt olet onnellinen uuden kultasi kanssa niin pidä siitä onnesta kiinni.
Älä anna exäsi pilata sitä. Yritä olla ajattelematta exääsi. Exäsi oli varmasti täysi idiootti kun teki sinulle tuollaista mitä kirjoituksessasi kerrot. Älä anna sen enää lannistaa sinua!!!
Nyt sinulla on uusi kulta ja asiasi on hänen kanssaan hyvin.. Vai?
Nauti siis siitä, jos tuntuu hyvältä. :)
Ps. Kuitenkin jos sinua vielä painaa jotkut asiat, niin kannattaa jutella jonkun kanssa.. Yleensä helpottaa, kun saa purkaa asioita jollekin luotettavalle henkilölle. Samalla sitä useasti itsekin huomaa sitten joitain asioita ajatella myös uudelta kantilta ja helpottaa.
Voimia sinulle! :)