Uskotko sinä pitkään jatkuneen pettämisen jälkeen uuteen nousuun suhteessa.Voitko vilpittömästi sanoa ettet kärsi toisen sivusuhteesta mitenkään ja kaikki on yhdellä riidalla ja lupauksilla sovittu ja unohdettu.
uskotko sinä
parisuhde
4496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
riviä alempaa.
En usko. Itsekään en ole antanut anteeksi enkä unohtanut ukkoni moni vuotista pettämistä vanhan kapakkahuoran kanssa. Elämä ei palaudu koskaan entiselleen, elämme kuin sisko ja veli. Jo pelkkä samaan sänkyyn meno yököttää ja etoo.
"Uskotko sinä pitkään jatkuneen pettämisen jälkeen uuteen nousuun suhteessa." Ihmiset ovat selvinneet pahemmistakin asioista kuin pettämisestä tai petetyksi tulemisesta. Varmasti kaikki eivät koskaan pääse asian yli eikä parisuhde voi jatkua onnellisena. Joskus kriisi voi olla uusi alku.
"Voitko vilpittömästi sanoa ettet kärsi toisen sivusuhteesta mitenkään ja kaikki on yhdellä riidalla ja lupauksilla sovittu ja unohdettu"
Kaikki kokemukset jättävät meihin jälkensä. Ainakin omalla kohdallani voin sanoa varmasti, etten ikinä unohda mieheni pettämistä. Se on yksi paskakokemus muiden elämässäni olleiden p-kokemusten joukossa. Mielestäni asioita voi muistaa katkeruudella ja rypeä niissä tai sitten ikävistäkin asioista voi jotenkin päästä yli. Me mietimme eroa ja erosimmekin tilapäisesti (piti siis erota lopullisesti). Tajusin, ettei minun kohdallani eron motiivi voi olla unohtaminen. En olisi ikinä voinut unohtaa mieheni tekoa, koska en voisi unohtaa avioliittoani ja eroa. On asioita, joiden kanssa on vain opittava elämään. Vaikka eroaisin, olen silti joskus ollut petetty vaimo. Olemme edelleen yhdessä ja siltikin olen petetty vaimo. Pettämisestä ylipääsyyn on keinonsa, mutta vaikea kuvitella, että sitä koskaan unohtaisi. Ehkä yksi pettämisestä selviämisen tiellä on oivallus, että sitä ei voi koskaan unohtaa, mutta asian kanssa on opittava elämään yksin tai yhdessä.
vielä lisäisin, että missään nimessä en usko, että tilanne koskaan kunnolla korjaantuu "yhdellä kunnon riidalla". Pakostikin toipuminen vie aikansa. Jos lukeminen kiinnostaa niin aiheesta on kirjoitettu mielenkiintoisia kirjoja. Niissä huomaa saman kuin ihmisiä kuunnellessa. Toipumisen vaiheet ovat usein varsin samankaltaisia, vaikka etenevätkin ihmisillä vähän eri tahtiin.
Unohtaminen ei toimi missään rankemmissa asioissa. Asioiden kanssa vaan eletään tai sitten ei. Siitä kannattaako prosessissa erota, ei voi kukaan ulkopuolinen päättää.