Kokemuksia naisilta

Eli pystytkö olemaan loppuelämäsi ilman viinaa tai todella pysyä oikeassa kohtuukäytössä. Sellaista asiaa ei parissa kuukaudessa paranneta!

koskaan ja joskus voi onnistuakin, mikäli todella olet päättänyt muuttua, siis et muutu sen takia, että saat perheesi takaisin, vaan siksi että haluat itse muuttua. Sun pitää kertoa se perheellesi, pyytää aikaa, että voit näyttää heille olevasi tosissasi, sun pitää NÄYTTÄÄ se heille, ei pelkkä puhe ja lupaaminen kerro heille mitään. Olet pettänyt puheesi ennenkin.

Mieti kuitenkin tarkasti ensin omassa päässäsi asia kirkkaaksi, oletko tosissasi halukas muuttamaan juopottelutapasi iäksi, ei riitä että muutat sen siksi aikaa että perhe on taas kasassa. Mieti, haluatko kuitenkin ryypätä räväyttää aina kun mieli tekee, ja jos haluat, niin älä loukkaa perhettäsi enää leikkimällä taas kunnollista isiä/puolisoa muutaman kuukauden-vuoden ajan. Parempi kertarysäys kuin että kiusaat teitä kaikkia jatkuvasti.

Kun olet miettinyt asian itsellesi selkeäksi, niin ala toimimaan. Luottamus ei palaudu kuukausien aikan, siihen menee vuosia, oletko valmis niin pitkään prosessiin perheesi takia..
Ole itsellesi reilu ja myönnä sekin, jos haluat juopotella ja haluat "vapaaksi", ei sinun tarvitse muuttua, jos pidät itsestäsi sellaisena. Anna siinä tapauksessa perheellesi "vapaus" jatkuvasta takaisin kinuamisesta. Anna teidän kaikkien jatkaa elämää; vaimosi löytää miellyttävän miehen, joka ei juo ja hauku, lapsesi saavat rauhallisen perhe-elämän mallin ja sinä voit olla sellainen, kuin haluat, ja löydät varmasti samanlaista seuraa, pidä kuitenkin suhteet lapsiisi kunnossa, olet niitten isä millaisena tahansa.

Eli juo ja haukkuu minkä kerkeää, kerran on lyönyt lupasi että se on viimeinen kerta! mut sanoin et jos tulee toinen kerta nii otan tytön mukaan, ja me lähtään pois en kestä enää henkistä väkivaltaa en! Minä en saisi sanoa mitään mistään pitäisi vain olla ja kuunnella mieheni haukut jne..Se on erittäin väsyttävää niin henkisesti kuin fyysisestikkin!

Meillä edessä sama tilanne.Olen vuosia seurannut mieheni lupauksia jättää jatkuvat ryyppyreissut poikien kanssa ja viinan kanssa läträämiset yleensä,mutta sepä ei ole ollut helppoa.Ja puhun todella vuosista joina olen kotia ja lapsia kiltisti itse hoitanut.Mies syyllistää nyt minua hänen alkoholia ongelmastaan ja siitä, että pettikin vielä, minä olen ollut tunteeton eikä hän ole saanut rakkautta.Olenhan ollut vain kotona häntä odottamassa josko olisi joskus ollut aikaa perheelle ja minulle.No sitä aikaa ei löytynyt joten nyt on eropaperit viety ja mies lupaa lopettaa juomisen jotta perhe pysyisi kasassa.Miten ihmeessä voisin uskoa/luottaa vielä?Hyvä jos sinä olet päättänyt lopettaa juomisen mutta toivon niinkun muutkin kirjoituksissa, että vain itsesi takia.Sitä olen sanonut miehellenikin..Kukaan muu ei voi sanoa että lopeta juominen, se on itse tajuttava!

Tässä elämässä se vaan on niin, että aikuinen ihminen vastaa sanoistaan ja teoistaan. Sinä voit itse pitää itseäsi ihan kelvollisena tyyppinä. Muut arvioivat sinua sanojesi ja tekojesi perusteella.

Jos olet käyttäytynyt typerästi, olet typerä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kanna siitä vastuu.

Sitä paitsi itsekintiedät, että sinua kaduttaa vain hetken. Seuraavaa naistasi kohtelet taas huonosti. Itsekäs juoppo ei parane koskaan.

Sori

Eli meillä mies on juonu nyt kohta 5v avioliitosta ja lapset on pieniä vieläkin.Hän on lupaillu lopettaa jatkuvasti morkkiksessa ja mä en siihen usko enää.Ero on nyt meneillään ja sanoi vaan että ei hän muuksi muutu,hän on tällänen ja mun pitäs se hyväksyä.Miksi mun pitäs hyväksyä jatkuva lupausten pettäminen ja se kaikki paska mikä kaatuu mun syyksi kun viinanhimo vie...Juo vain viikonloppuisin,mutta en halua sitä mallia lapsille et äidin kuuluu kantaa kaikki vastuu kaikesta ja isillä on aina lupa ryypätä viikonloput.Juo lastenki aikana,ennen vaan sillon kun ne nukkui.
Kuulemma vielä niinkin että sitten pystyy varmasti olla juomatta kun asutaan erillään,ei tarvi mun takia juoda.Siinäpähän yrittää.Mä rakastin täysillä ja vieläkin,mutta yritän kylmettää itteni että jaksan jatkaa lasten kanssa yksin elämää.Takasin en ota koskaan vaikka kuinka näyttäs hyvältä,kun tiän että samaan pisteeseen se menee uudelleen kun perhe olis kasassa,eikä lapsia voi pompottaa edestakasin...Ne tarvii turvallisen ja jaksavan vanhemman kasvatusta.

Uskon että miehelläni ne silmät aukeaa kun erotaan,mutta se on myöhästä,kun mä olen valmis luovuttamaan ja viimenenkin usko toiseen sammuu.Mieti kuinka kohtelit vaimoasi,onko hänen syy ettei halua samaa enää?Ei alkoholistin lupauskiin voi uskoa.Mutta jos käytännössä olet raitis monta vuotta ja olet valmis vaikka avioliitto neuvojalle että olette seurannassa,niin voi pieni toivo olla viel takasin paluusta.Mutta joskus toisen sisältä rikkoo liian paljon ja se toinen ei pysty enää ottamaan riskiä uudelleen hajoamiseen.Vaimosi haluaa itseään suojella ja lapsiaan tiikeriemon lailla...

Ei kyse ole välttämättä enää pelkästä luottamuksesta. Mun mieheni joi ja joka kerta hölmöillessään ja rikkoessaan lupauksiaan rakkaus väheni mun puolelta pikkuhiljaa. Ja sitten loppui. Ei siinä enää raitistuminen olisi asiaa muuksi muuttanut, kun oli nähnyt miten idiootti voi ihminen olla.

"lääkäriltä hain apua, sanoi et se on ihan normaalia noissa määrissä. Nyt kävin sit lääkärillä uudestaan, eri kylläkin ja tuplasin määrän minkä oikeasti join. Sanoin samalla et haittaa työntekoa. Sain sit antabuksen ja niitä sit syöny..."
Ymmärsin tämän niin, että t o d e l l i s e t juomamääräsi kertomalla lääkäri kertoi sen olevan normaalia. Sinun täytyi siis v a l e h d e l l a juovasi enemmän ja sen haittaavan työntekoa saadaksesi hoitoa.
Voiko olla niin että vaimosi käytti keksimäänsä "alkoholismia" tekosyynä lähtöönsä? Ei olis ensimmäinen kerta kun miestä vedätetään tällätapaa...