Korkea syke

Miten olet tuon leposykkeen mitannut? Minkä verran teet lenkkejä joilla syke pysyy tuossa 130-150 välillä ja kuinka pitkiä suorituksia yleensä teet? Omalla kohdalla leposyke laskee parhaiten kovilla intervalliharjoituksilla. Jos juoksee vain tasaisia kovavauhtisia ja pk-lenkkejä ei edistystä oikein tapahdu.

kysymysta... kirjoitti:

Miten olet tuon leposykkeen mitannut? Minkä verran teet lenkkejä joilla syke pysyy tuossa 130-150 välillä ja kuinka pitkiä suorituksia yleensä teet? Omalla kohdalla leposyke laskee parhaiten kovilla intervalliharjoituksilla. Jos juoksee vain tasaisia kovavauhtisia ja pk-lenkkejä ei edistystä oikein tapahdu.

Lue lisää

Lenkkini kestävät yleensä 45-90 minuuttia sykkeellä 130-150. Korkeammalla sykkeellä (180-190) juoksen noin puoli tuntia.

ylikuntoinenko? kirjoitti:

Lenkkini kestävät yleensä 45-90 minuuttia sykkeellä 130-150. Korkeammalla sykkeellä (180-190) juoksen noin puoli tuntia.

Ja sykkeeni mittaan Polar -sykemittarilla.

kysymysta... kirjoitti:

Miten olet tuon leposykkeen mitannut? Minkä verran teet lenkkejä joilla syke pysyy tuossa 130-150 välillä ja kuinka pitkiä suorituksia yleensä teet? Omalla kohdalla leposyke laskee parhaiten kovilla intervalliharjoituksilla. Jos juoksee vain tasaisia kovavauhtisia ja pk-lenkkejä ei edistystä oikein tapahdu.

Lue lisää

sulla on liian kovilla sykkeillä tapahtuvaa treeniä. Peruskunto ei ole kehittynyt, vaan vauhtikestävyys. Eli tämän vuoksi sykkeet pomppaavat korkealle ja nousevat vain siitä.

Suosittelen peruskuntotreeniä sulle ja heti kun syke nousee yli 110 niin hidastat vauhtia, ts. kävelyä, pitkäkestoista hissuttelua vaan. Lisäksi voit toki tehdä 'perinteisiä' lenkkejäsi, mutta tee harvemmin ja pienemmällä intensiteetillä niitäkin. Vaatii kärsivällisyyttä, mutta lopputulos kannattaa!
80-90 on korkea leposyke ja juoksulenkillä 180-190 sykkeet korkeita, sikäli-mikäli juoksutreeniä säännöllisesti teet.

Tiedätkö muuten maksimisykkeesi?

Tai_ga kirjoitti:

sulla on liian kovilla sykkeillä tapahtuvaa treeniä. Peruskunto ei ole kehittynyt, vaan vauhtikestävyys. Eli tämän vuoksi sykkeet pomppaavat korkealle ja nousevat vain siitä.

Suosittelen peruskuntotreeniä sulle ja heti kun syke nousee yli 110 niin hidastat vauhtia, ts. kävelyä, pitkäkestoista hissuttelua vaan. Lisäksi voit toki tehdä 'perinteisiä' lenkkejäsi, mutta tee harvemmin ja pienemmällä intensiteetillä niitäkin. Vaatii kärsivällisyyttä, mutta lopputulos kannattaa!
80-90 on korkea leposyke ja juoksulenkillä 180-190 sykkeet korkeita, sikäli-mikäli juoksutreeniä säännöllisesti teet.

Tiedätkö muuten maksimisykkeesi?

Lue lisää

Taitaa tuolla iällä 130-150 sykkeen lenkit mennä kevyesti pk-treeninä, tietty vaikea sanoa kun ei maksimisykkeestä ole tietoa mutta voisi olettaa tuon olevan ihan hyvä pk-syke kyseiselle henkilölle. Vaihtelua (=kovia treenejä) on hyvä olla. Liian moni juoksee hirveitä määriä pelkkiä pk-lenkkejä matalilla sykkeillä ja ihmettelee kun cooperissa menee vaivaiseen 2600m, karu totuus on kuitenkin se, että välillä pitää vetää niin, että tuntuu ja 180 sykkeellä juostu 5 tai 7 km on ihan hyvä siihen, kunhan sitä ei tee liian usein.

Esitin aiemmin kysymyksen leposykkeestä vähän huonosti eli mittaatko leposykkeesi makuulla, seisaaltaan, istualteen x min vai miten?

Tai_ga kirjoitti:

sulla on liian kovilla sykkeillä tapahtuvaa treeniä. Peruskunto ei ole kehittynyt, vaan vauhtikestävyys. Eli tämän vuoksi sykkeet pomppaavat korkealle ja nousevat vain siitä.

Suosittelen peruskuntotreeniä sulle ja heti kun syke nousee yli 110 niin hidastat vauhtia, ts. kävelyä, pitkäkestoista hissuttelua vaan. Lisäksi voit toki tehdä 'perinteisiä' lenkkejäsi, mutta tee harvemmin ja pienemmällä intensiteetillä niitäkin. Vaatii kärsivällisyyttä, mutta lopputulos kannattaa!
80-90 on korkea leposyke ja juoksulenkillä 180-190 sykkeet korkeita, sikäli-mikäli juoksutreeniä säännöllisesti teet.

Tiedätkö muuten maksimisykkeesi?

Lue lisää

Maksimisykkeeni on 200.

nojoo22111 kirjoitti:

Taitaa tuolla iällä 130-150 sykkeen lenkit mennä kevyesti pk-treeninä, tietty vaikea sanoa kun ei maksimisykkeestä ole tietoa mutta voisi olettaa tuon olevan ihan hyvä pk-syke kyseiselle henkilölle. Vaihtelua (=kovia treenejä) on hyvä olla. Liian moni juoksee hirveitä määriä pelkkiä pk-lenkkejä matalilla sykkeillä ja ihmettelee kun cooperissa menee vaivaiseen 2600m, karu totuus on kuitenkin se, että välillä pitää vetää niin, että tuntuu ja 180 sykkeellä juostu 5 tai 7 km on ihan hyvä siihen, kunhan sitä ei tee liian usein.

Esitin aiemmin kysymyksen leposykkeestä vähän huonosti eli mittaatko leposykkeesi makuulla, seisaaltaan, istualteen x min vai miten?

Lue lisää

Hirveen moni harrastaa aivan liian kovatehoista liikuntaa ja unohtaa pk-treenit. Siksi sykkeet nousevat pilviin. Pk-sykealueet kuitenkin varsin matalat, jos oikein aletaan laskemaan...

Tai_ga kirjoitti:

Hirveen moni harrastaa aivan liian kovatehoista liikuntaa ja unohtaa pk-treenit. Siksi sykkeet nousevat pilviin. Pk-sykealueet kuitenkin varsin matalat, jos oikein aletaan laskemaan...

Lue lisää

Jos juoksee sillä perinteisellä 60-70% sykkeellä pk-lenkit on sykkeen oltava kyseisellä henkilöllä 120-140.

taasen kirjoitti:

Jos juoksee sillä perinteisellä 60-70% sykkeellä pk-lenkit on sykkeen oltava kyseisellä henkilöllä 120-140.

Peruskestävyyden tehoalueen sykerajoina keskimääräisesti pidetään 50-60% hrmax:sta (virallinen luku 40-70% hrmax). Kuitenkin 60-70% maksimisykkeestä menee jo lähes poikkeuksetta peruskuntoilijalla vauhtikestävyyden puolelle.
Pk-sykealueella tapahtuva harjoittelu kehittää parhaiten hapenottokykyä ja nostaa aerobista kuntoa sekä kehittää rasva-aineenvaihduntaa. Liian suurella intensiteetillä tehdyt harjoitukset ovatkin usean kuntoilijan kompastuskivi. Aerobinen kunto ei kasva, kun kehitetään peruskestävyyden sijaan vauhtikestävyyttä -> korkeat sykkeet.

Allekirjoittanut kuuluu myös tähän joukkoon, jonka pitäisi oppia lisäämään myös 'hissuttelua' liikuntaan.

sykkeet nouse niin nopeasti kuin " huonokuntoisella !!! Olen harjoitellut pienen ikäni kestävyyslajeja ja voin kertoa, että saadakseni sykkeeni nousemaan juoksussa / pyöräillessä/hiihdossa ymv. liikunnassa yli 150 lyönnin-on todella panostettava vauhdin nostoon !! ps. makssykkeeni on n. 185

eivät kirjoitti:

sykkeet nouse niin nopeasti kuin " huonokuntoisella !!! Olen harjoitellut pienen ikäni kestävyyslajeja ja voin kertoa, että saadakseni sykkeeni nousemaan juoksussa / pyöräillessä/hiihdossa ymv. liikunnassa yli 150 lyönnin-on todella panostettava vauhdin nostoon !! ps. makssykkeeni on n. 185

Lue lisää

Eikä kestävyysurheilijasta... puhumattakaan iästä.

Tunnen esim. suunnistajia ja kestävyysjuoksijoita joiden maksimisykkeet ovat 210-220.

sarvikuonokas kirjoitti:

Eikä kestävyysurheilijasta... puhumattakaan iästä.

Tunnen esim. suunnistajia ja kestävyysjuoksijoita joiden maksimisykkeet ovat 210-220.

Maksimisyke on meillä jokaisella. Olipa se sitten 'normaali' eli laskukaavan mukainen (220-ikä) tai korkeampi ei ole mikään kuntoindikaattori. Siis henkilö, jolla maksimisyke on korkea ei ole paremmassa kunnossa kuin henkilö, jonka maksimisyke on matalampi.

Tässä edellä kestävyysurheilija kertoi aika osuvasti esimerkein mistä on kyse. Edelleen tuo leposyke kertoo myös sen, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Jos kyse on siis makuullaan (nukkumaanmenoa vastaava tila eikä esim. radion pauheessa) otetuista luvuista. Leposykettä pidetään yhtenä kunnon indikaattorina. Mitä matalampi se on, sitä parempi kunto. Tähänkin vaikuttaa tosin geneettiset tekijät.

Sanoisinko, että leposyke 55 ja alle alkaa kertoa, että henkilö on edes kohtalaisessa kunnossa. 80-90 leposyke kertoo, että on syytä huoleen. Onko stressi, ylirasitustilat taustalla, vaiko jotain vakavampaa. Lepoa ja järkevämpää liikkumista (eli sitä matalatehoista liikuntaa) suosittelisin kuukauden verran.

Sykkeitä on hyvä seurata, mutta ei neuroottisesti.

Tai_ga kirjoitti:

Maksimisyke on meillä jokaisella. Olipa se sitten 'normaali' eli laskukaavan mukainen (220-ikä) tai korkeampi ei ole mikään kuntoindikaattori. Siis henkilö, jolla maksimisyke on korkea ei ole paremmassa kunnossa kuin henkilö, jonka maksimisyke on matalampi.

Tässä edellä kestävyysurheilija kertoi aika osuvasti esimerkein mistä on kyse. Edelleen tuo leposyke kertoo myös sen, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Jos kyse on siis makuullaan (nukkumaanmenoa vastaava tila eikä esim. radion pauheessa) otetuista luvuista. Leposykettä pidetään yhtenä kunnon indikaattorina. Mitä matalampi se on, sitä parempi kunto. Tähänkin vaikuttaa tosin geneettiset tekijät.

Sanoisinko, että leposyke 55 ja alle alkaa kertoa, että henkilö on edes kohtalaisessa kunnossa. 80-90 leposyke kertoo, että on syytä huoleen. Onko stressi, ylirasitustilat taustalla, vaiko jotain vakavampaa. Lepoa ja järkevämpää liikkumista (eli sitä matalatehoista liikuntaa) suosittelisin kuukauden verran.

Sykkeitä on hyvä seurata, mutta ei neuroottisesti.

Lue lisää

Kerroin siinä kyllä että leposyke on ainoa normaalista poikkeava asia..

Tosin joskus korkea leposyke on seurausta yhdestä tiukasta harjoituksesta, jolloin se on väliaikaista. Tosin tässä tilanteessa kysymyksessä saattaa olla pitkäkestoisempi.

Itse olen lähinnä teholajin harrastaja, jolloin ylirasitusioreet ovat selvempiä (korkea leposyke, huonounisuus, hikoilu yms.) kuin kestävyysurheilijoilla.

sarvikuonokas kirjoitti:

Kerroin siinä kyllä että leposyke on ainoa normaalista poikkeava asia..

Tosin joskus korkea leposyke on seurausta yhdestä tiukasta harjoituksesta, jolloin se on väliaikaista. Tosin tässä tilanteessa kysymyksessä saattaa olla pitkäkestoisempi.

Itse olen lähinnä teholajin harrastaja, jolloin ylirasitusioreet ovat selvempiä (korkea leposyke, huonounisuus, hikoilu yms.) kuin kestävyysurheilijoilla.

Lue lisää

Mutta olipa kyse kestävyys- tai 'teholaji'harrastajasta niin silti leposyke siinä missä sykepiikitkin ovat kuntotasosta kertovia.

Minäkin harrastan nk. teholajeja. Luontaisesti liikun vauhdikkaasti mielummin kuin hissutellen.
Tosin leposyke on enemmänkin kestävyysurheilijan tasoa. Silti minullakin sykkeet nousevat helposti korkealle jo liikunnan alkuvaiheessa. Tästä seuraa se, että liikun suhteessa enemmän peruskestävyys-sykealueiden sijaan vauhti-ja maksimikestävyys-sykealueilla ja aerobinen peruskestävyys ei näin ollen kehity riittävästi. Peruskestävyyttä enemmän treenanneella näin ei käy vaan sykkeet ovat matalemmat, koska aerobinen kunto on parempi. Simppeliä :)

Siis karu fakta on, että peruskestävyystreenin kautta aeroista kuntoa tulisi kehittää, jos haluaa syketasot matalemmiksi ja näin ollen säästää kehoaan ja saada liikunnasta enemmän tai järkevämmin hyötyjä irti. Tämä on edelleen liian monen kuntoilijan kompastuskivi. Liikutaan liian lujaa eli liian korkeilla sykkeillä. Mitä parempi aerobinen peruskestävyys, sitä helpompi välttää ylirasitustilat.

Ei ole siis normaalia, että henkilö, jonka hrmax 200, juoksee lenkin keskisykkeellä tai yleensäkään 180-190 sykkeillä ellei kyseessä ole maksmikestävyystreeni esim. mäkijuoksu tms. Ja nämäkin menisivät sitten intervalleissa.

Aloittajan treeni menee jo ylitse anaerobisen kynnyksen 150 sykelukemien jälkeen eli on maksimikestävyystreeniä. Kun liikutaan sykealueilla, vauhtikestävyys ja maksimikestävyys, ei kehitetä siis aerobista eli peruskuntoa. Edellä mainittu treeni kuormittaa kehoa liikaa ja vaarana on tosiaankin ylirasitustilat, jollainen aloittelijalla varmaankin nyt on. Se ei kehitä myöskään hapenottokykyä, kuten tuo peruskestävyyssykealueilla tapahtuva liikunta. Aerobinen peruskestävyys on perusta kaikelle liikkumiselle ja siitä on hyötyä myös arkisissa askareissa. Pk:n osuus joidenkin suositusten mukaan tulisi olla 75% kokonaisliikunnasta, johon voi laskea mukaan hyötyliikunnan.

Ylirasitustiloista toipuminen voi kestää pitkäänkin. Siksi kehoittaisin aloittelijaa opettelemaan liikkumaan pienemmillä tehoilla. Itsensä pakottaminen siihen voi olla tarpeen kestävän hyvinvoinnin kannalta.

Tähän loppuun lisään kirjavinkkejä:
-Aalto Riku: Kuntoilijan käsikirja
-Mero, Nummela, Keskinen, Häkkinen: Urheiluvalmennus
-Fpgelström Mikael: Ravitsemus, Liikunta ja Terveys.

Liikkumisen iloa! :)

Tai_ga kirjoitti:

Mutta olipa kyse kestävyys- tai 'teholaji'harrastajasta niin silti leposyke siinä missä sykepiikitkin ovat kuntotasosta kertovia.

Minäkin harrastan nk. teholajeja. Luontaisesti liikun vauhdikkaasti mielummin kuin hissutellen.
Tosin leposyke on enemmänkin kestävyysurheilijan tasoa. Silti minullakin sykkeet nousevat helposti korkealle jo liikunnan alkuvaiheessa. Tästä seuraa se, että liikun suhteessa enemmän peruskestävyys-sykealueiden sijaan vauhti-ja maksimikestävyys-sykealueilla ja aerobinen peruskestävyys ei näin ollen kehity riittävästi. Peruskestävyyttä enemmän treenanneella näin ei käy vaan sykkeet ovat matalemmat, koska aerobinen kunto on parempi. Simppeliä :)

Siis karu fakta on, että peruskestävyystreenin kautta aeroista kuntoa tulisi kehittää, jos haluaa syketasot matalemmiksi ja näin ollen säästää kehoaan ja saada liikunnasta enemmän tai järkevämmin hyötyjä irti. Tämä on edelleen liian monen kuntoilijan kompastuskivi. Liikutaan liian lujaa eli liian korkeilla sykkeillä. Mitä parempi aerobinen peruskestävyys, sitä helpompi välttää ylirasitustilat.

Ei ole siis normaalia, että henkilö, jonka hrmax 200, juoksee lenkin keskisykkeellä tai yleensäkään 180-190 sykkeillä ellei kyseessä ole maksmikestävyystreeni esim. mäkijuoksu tms. Ja nämäkin menisivät sitten intervalleissa.

Aloittajan treeni menee jo ylitse anaerobisen kynnyksen 150 sykelukemien jälkeen eli on maksimikestävyystreeniä. Kun liikutaan sykealueilla, vauhtikestävyys ja maksimikestävyys, ei kehitetä siis aerobista eli peruskuntoa. Edellä mainittu treeni kuormittaa kehoa liikaa ja vaarana on tosiaankin ylirasitustilat, jollainen aloittelijalla varmaankin nyt on. Se ei kehitä myöskään hapenottokykyä, kuten tuo peruskestävyyssykealueilla tapahtuva liikunta. Aerobinen peruskestävyys on perusta kaikelle liikkumiselle ja siitä on hyötyä myös arkisissa askareissa. Pk:n osuus joidenkin suositusten mukaan tulisi olla 75% kokonaisliikunnasta, johon voi laskea mukaan hyötyliikunnan.

Ylirasitustiloista toipuminen voi kestää pitkäänkin. Siksi kehoittaisin aloittelijaa opettelemaan liikkumaan pienemmillä tehoilla. Itsensä pakottaminen siihen voi olla tarpeen kestävän hyvinvoinnin kannalta.

Tähän loppuun lisään kirjavinkkejä:
-Aalto Riku: Kuntoilijan käsikirja
-Mero, Nummela, Keskinen, Häkkinen: Urheiluvalmennus
-Fpgelström Mikael: Ravitsemus, Liikunta ja Terveys.

Liikkumisen iloa! :)

Lue lisää

tämä kommentti oli suunnattu: "Ylirasitustiloista toipuminen voi kestää pitkäänkin. Siksi kehoittaisin aloittelijaa opettelemaan liikkumaan pienemmillä tehoilla. Itsensä pakottaminen siihen voi olla tarpeen kestävän hyvinvoinnin kannalta. "

Tai_ga kirjoitti:

Mutta olipa kyse kestävyys- tai 'teholaji'harrastajasta niin silti leposyke siinä missä sykepiikitkin ovat kuntotasosta kertovia.

Minäkin harrastan nk. teholajeja. Luontaisesti liikun vauhdikkaasti mielummin kuin hissutellen.
Tosin leposyke on enemmänkin kestävyysurheilijan tasoa. Silti minullakin sykkeet nousevat helposti korkealle jo liikunnan alkuvaiheessa. Tästä seuraa se, että liikun suhteessa enemmän peruskestävyys-sykealueiden sijaan vauhti-ja maksimikestävyys-sykealueilla ja aerobinen peruskestävyys ei näin ollen kehity riittävästi. Peruskestävyyttä enemmän treenanneella näin ei käy vaan sykkeet ovat matalemmat, koska aerobinen kunto on parempi. Simppeliä :)

Siis karu fakta on, että peruskestävyystreenin kautta aeroista kuntoa tulisi kehittää, jos haluaa syketasot matalemmiksi ja näin ollen säästää kehoaan ja saada liikunnasta enemmän tai järkevämmin hyötyjä irti. Tämä on edelleen liian monen kuntoilijan kompastuskivi. Liikutaan liian lujaa eli liian korkeilla sykkeillä. Mitä parempi aerobinen peruskestävyys, sitä helpompi välttää ylirasitustilat.

Ei ole siis normaalia, että henkilö, jonka hrmax 200, juoksee lenkin keskisykkeellä tai yleensäkään 180-190 sykkeillä ellei kyseessä ole maksmikestävyystreeni esim. mäkijuoksu tms. Ja nämäkin menisivät sitten intervalleissa.

Aloittajan treeni menee jo ylitse anaerobisen kynnyksen 150 sykelukemien jälkeen eli on maksimikestävyystreeniä. Kun liikutaan sykealueilla, vauhtikestävyys ja maksimikestävyys, ei kehitetä siis aerobista eli peruskuntoa. Edellä mainittu treeni kuormittaa kehoa liikaa ja vaarana on tosiaankin ylirasitustilat, jollainen aloittelijalla varmaankin nyt on. Se ei kehitä myöskään hapenottokykyä, kuten tuo peruskestävyyssykealueilla tapahtuva liikunta. Aerobinen peruskestävyys on perusta kaikelle liikkumiselle ja siitä on hyötyä myös arkisissa askareissa. Pk:n osuus joidenkin suositusten mukaan tulisi olla 75% kokonaisliikunnasta, johon voi laskea mukaan hyötyliikunnan.

Ylirasitustiloista toipuminen voi kestää pitkäänkin. Siksi kehoittaisin aloittelijaa opettelemaan liikkumaan pienemmillä tehoilla. Itsensä pakottaminen siihen voi olla tarpeen kestävän hyvinvoinnin kannalta.

Tähän loppuun lisään kirjavinkkejä:
-Aalto Riku: Kuntoilijan käsikirja
-Mero, Nummela, Keskinen, Häkkinen: Urheiluvalmennus
-Fpgelström Mikael: Ravitsemus, Liikunta ja Terveys.

Liikkumisen iloa! :)

Lue lisää

Eivätkö vauhti- tai maksimikestävyysharjoittelu siis kehitä hapenottokykyä? Jos näin todellakin on, mitä ne sitten kehittävät?

Aerkank kirjoitti:

Eivätkö vauhti- tai maksimikestävyysharjoittelu siis kehitä hapenottokykyä? Jos näin todellakin on, mitä ne sitten kehittävät?

"Se ei kehitä myöskään hapenottokykyä, kuten tuo peruskestävyyssykealueilla tapahtuva liikunta". Täsmennetään nyt sanaa kuten=samalla tavalla.

Eli vastaus kysymykseesi on: tottakai kehittävät :) Vk-ja Mk-harjoittelut eivät kuitenkaan vaikuta aerobiseenperuskunnon nousemiseen tavalla jolla pk-treeni.

Peruskestävyysharjoittelun ideana on luoda pohjaa kovatehoiselle harjoittelulle (eli kun sykkeet ovat matalemmat, voidaan harjoitella kovempaa matalemmilla sykkeillä -> keho rasittuu vähemmän).

Mk-harjoittelu tähtää maksimaaliseen hapenottokyvyn kehittämiseen. Mk ja vk-harjoittelussa veren laktaattipitoisuudet (maitohappo) ovat pk-harjoitteluun verrattuna suurempia. Pk-harjoittelussa veren laktaattipitoisuudet ei saisi kasvaa yli lepotason ts. laktaatteja muodostuu ja poistuu samassa suhteessa. Maitohappoja ei muodostu.

Mk ja vk harjoittelut kehittävät myös hermo-lihasjärjetelmän suorituskykyä ko. tehoalueilla.

Mutta kuten sanottu, jos pohjakunto ei ole kohdallaan ei korkeamman intensiteetin suorituksista saada myöskään irti samaa kuin pohjakunnon ollessa kohdallaan. Sykkeet ovat korkeammat jo matalammalla intensiteetillä liikuttaessa ja tästä johtuen ylirasittumisvaara selvästi suurempi.

Aerkank kirjoitti:

Eivätkö vauhti- tai maksimikestävyysharjoittelu siis kehitä hapenottokykyä? Jos näin todellakin on, mitä ne sitten kehittävät?

ei välttämättä kehitä em. ominaisuuksia arvoina (ml/kg kynnyksellä) vaan suorituskykyisyyttä mainituilla alueilla sillä edelletyksellä, että peruskestävyyspuoli on kunnossa. Olen lukenut joskus sellaisia testituloksia, joissa maksimaalinen hapenottokyky (ml/kg) oli kovin suurimman määräharjoittelun jälkeen ( hiihtäjillä)eli tuossa joulukuun puolivälin paikkeilla ja sen jälkeen kun panostettiin enemmän kilpailunomaisiin harjoitteisiin (vk-mk-nk)laskivat hapenoton millit, mutta suorituskyyisyys em alueilla nousi selvästi !!mot.

Tai_ga kirjoitti:

"Se ei kehitä myöskään hapenottokykyä, kuten tuo peruskestävyyssykealueilla tapahtuva liikunta". Täsmennetään nyt sanaa kuten=samalla tavalla.

Eli vastaus kysymykseesi on: tottakai kehittävät :) Vk-ja Mk-harjoittelut eivät kuitenkaan vaikuta aerobiseenperuskunnon nousemiseen tavalla jolla pk-treeni.

Peruskestävyysharjoittelun ideana on luoda pohjaa kovatehoiselle harjoittelulle (eli kun sykkeet ovat matalemmat, voidaan harjoitella kovempaa matalemmilla sykkeillä -> keho rasittuu vähemmän).

Mk-harjoittelu tähtää maksimaaliseen hapenottokyvyn kehittämiseen. Mk ja vk-harjoittelussa veren laktaattipitoisuudet (maitohappo) ovat pk-harjoitteluun verrattuna suurempia. Pk-harjoittelussa veren laktaattipitoisuudet ei saisi kasvaa yli lepotason ts. laktaatteja muodostuu ja poistuu samassa suhteessa. Maitohappoja ei muodostu.

Mk ja vk harjoittelut kehittävät myös hermo-lihasjärjetelmän suorituskykyä ko. tehoalueilla.

Mutta kuten sanottu, jos pohjakunto ei ole kohdallaan ei korkeamman intensiteetin suorituksista saada myöskään irti samaa kuin pohjakunnon ollessa kohdallaan. Sykkeet ovat korkeammat jo matalammalla intensiteetillä liikuttaessa ja tästä johtuen ylirasittumisvaara selvästi suurempi.

Lue lisää

Tuo aerobinen peruskunto saattaa olla vaan aika häilyvä termi. Tuntuu, että peruskestävyyden lyhenne pk muuntuu usein tuoksi peruskunnoksi. Ja on aina muistettava, että aerobisen energiantuoton maksimi on itse asiassa maksimaalinen hapenottokyky. Siis MK-alueen yläpää.
Jos on olemassa aerobinen peruskunto, niin mikä on sitten sen energiantuotollinen vastakohta, anaerobinen peruskunto :-)
Ja tuosta harjoittelun intensiteetistä sen verran, että viime aikoina on julkaistu jonkin verran harjoittelututkimuksia, jotka puoltaisivat näitä antamiasi suosituksia korkeampien tehojen käyttöä ihan tavallisillakin kuntoilijoilla.
PK-alueella muuten muodostuu maitohappoa. Laktaattihan on maitohapon hajoamistuote, eli jos laktaattia muodostuu, niin maitohappoakin on täytynyt muodostua. Mutta tuo laktaatin pysyminen perustasolla on oikean suuntainen määritelmä. Sen lisäksihän voidaan tarkastella ventilaation ja hiilidioksidin tuottoa suhteessa hapenkulutukseen.

Aerkank kirjoitti:

Tuo aerobinen peruskunto saattaa olla vaan aika häilyvä termi. Tuntuu, että peruskestävyyden lyhenne pk muuntuu usein tuoksi peruskunnoksi. Ja on aina muistettava, että aerobisen energiantuoton maksimi on itse asiassa maksimaalinen hapenottokyky. Siis MK-alueen yläpää.
Jos on olemassa aerobinen peruskunto, niin mikä on sitten sen energiantuotollinen vastakohta, anaerobinen peruskunto :-)
Ja tuosta harjoittelun intensiteetistä sen verran, että viime aikoina on julkaistu jonkin verran harjoittelututkimuksia, jotka puoltaisivat näitä antamiasi suosituksia korkeampien tehojen käyttöä ihan tavallisillakin kuntoilijoilla.
PK-alueella muuten muodostuu maitohappoa. Laktaattihan on maitohapon hajoamistuote, eli jos laktaattia muodostuu, niin maitohappoakin on täytynyt muodostua. Mutta tuo laktaatin pysyminen perustasolla on oikean suuntainen määritelmä. Sen lisäksihän voidaan tarkastella ventilaation ja hiilidioksidin tuottoa suhteessa hapenkulutukseen.

Lue lisää

Olet oikeassa. Ja maitohappoa ei muodostu- kansanomaisesti sanottu eli tarkoitin fiilistä, jonka kuntoilija tuntee.

Tämä on hieman hankalaa yrittää kansanomaisesti lähtötietotasosta piittaamatta selittää asioita rautalangasta vääntäen. Haastavaa kyllä!

Osoitan sormella kuitenkin tuohon aerobisen kunnon heikkouteen jälleen, sillä se on oikeasti liian usean kuntoilijan helmasynti. Liikutaan liian lujaa.

On eri asia, kun tutkimuksia tehdään urheilijoilla tai koko ikänsä liikkuneiden keskuudessa. Näitä tuloksia ei voi mielestäni rinnastaa peruskuntoilijan harjoitteluun yks-yhteen periaatteella. Urheilijat luovat pohjan jo junnuvuosina ja se tapahtuu osittain leikin ja muun kuntoilun lomassa. Näin toki myöhemmällä iälläkin. Pohjakunto on täysin eri sfääreissä kuin säännöllisen kuntoilun aikuisiällä aloittavalla. Tämän vuoksi mielestäni peruskestävyysharjoittelu-asiaa olisi painotettava, jotta tosiaankin näitä ylirasitustiloja osattaisiin vältettää aikuisliikunnan keskuudessa ja saataisiin liikunnasta enemmän hyötyjä niitä positiivisia puolia irti!

Tai_ga kirjoitti:

Olet oikeassa. Ja maitohappoa ei muodostu- kansanomaisesti sanottu eli tarkoitin fiilistä, jonka kuntoilija tuntee.

Tämä on hieman hankalaa yrittää kansanomaisesti lähtötietotasosta piittaamatta selittää asioita rautalangasta vääntäen. Haastavaa kyllä!

Osoitan sormella kuitenkin tuohon aerobisen kunnon heikkouteen jälleen, sillä se on oikeasti liian usean kuntoilijan helmasynti. Liikutaan liian lujaa.

On eri asia, kun tutkimuksia tehdään urheilijoilla tai koko ikänsä liikkuneiden keskuudessa. Näitä tuloksia ei voi mielestäni rinnastaa peruskuntoilijan harjoitteluun yks-yhteen periaatteella. Urheilijat luovat pohjan jo junnuvuosina ja se tapahtuu osittain leikin ja muun kuntoilun lomassa. Näin toki myöhemmällä iälläkin. Pohjakunto on täysin eri sfääreissä kuin säännöllisen kuntoilun aikuisiällä aloittavalla. Tämän vuoksi mielestäni peruskestävyysharjoittelu-asiaa olisi painotettava, jotta tosiaankin näitä ylirasitustiloja osattaisiin vältettää aikuisliikunnan keskuudessa ja saataisiin liikunnasta enemmän hyötyjä niitä positiivisia puolia irti!

Lue lisää

Mielenkiintoista noissa harjoittelututkimuksissa on se, että ne on tehty ihan tavallisella populaatiolla. Ei siis urheilijoilla tai edes kovemman tason aktiivikuntoilijoilla. Sekin tietysti kannattaa huomioida, että seurattu muuttuja on VO2max. Kyllä varmasti vielä jonkin verran aikaa ja tutkimuksia tarvitaan, ennen kuin voidaan kannustaa ihmisiä liikkumaan 70-85% tasolla HRmaxreservistä.

Aerkank kirjoitti:

Mielenkiintoista noissa harjoittelututkimuksissa on se, että ne on tehty ihan tavallisella populaatiolla. Ei siis urheilijoilla tai edes kovemman tason aktiivikuntoilijoilla. Sekin tietysti kannattaa huomioida, että seurattu muuttuja on VO2max. Kyllä varmasti vielä jonkin verran aikaa ja tutkimuksia tarvitaan, ennen kuin voidaan kannustaa ihmisiä liikkumaan 70-85% tasolla HRmaxreservistä.

Lue lisää

Tuo voi toki pitää paikkansa, jos seurattavana muuttujana pidetään ainostaan vo2maxia.

Omakohtaisesta kokemuksesta kommentoin, että kyllä varmasti tehokkaampi liikunta kehittänyt hapenottokykyä. No doubt about it. Silti syketasot ovat nimeomaan 'liian korkeat'. Eli minullakin on sama ongelma kuin aloittajalla siinä mielessä, että sykkeet pomppaavat korkealle melko helposti. Tämä ei mielestäni ole erinomaisen aerobisen kunnon merkki vaan merkki siitä, että pk-treeniä pitäisi lisätä eli nimenomaan hissutella enemmän.