Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa 2 vuotta, yhdessä 6. Itse olen 24 ja mies 31. Ongelmanamme on jatkuva riitely, joka yltyy vain pahemmaksi kerta kerralta. Olimme pitkään suhtkoht onnellinen pari, mutta ajan kuluessa minusta rupesi tuntumaan, että miehelläni on elämässään miljoona muuta asiaa minun lisäkseni, eikä hänellä enää riitä aikaa eikä halua olla kanssani. Olemme puhuneet asiasta, mies on itsekin myöntänyt ongelman, ja luvannut jättää aikaa meillekin. Tosiasiassa emme ole tehneet mitään suhteemme hyväksi enää pariin vuoteen, mies ei vain suostu mihinkään ehdotukseeni.
Nyt olemme ruvenneet riitelemään yhä pahemmin ja pahemmin. Tänään tuli sanaharkkaa, kun mies meni ominpäin kassiani penkomaan, vaikka sanoin että antaisi sen olla. Menin toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja nappasin käteeni paperin jonka repäisin. Mies hermosti tästä täysin ja tuli raivoissaan hyppimään sängylle hajottaen sen tahallaan.
Muutenkin hän suuttuessaan tuhoaa tavaroita ja syyttää sitten minun provosoivan häntä moiseen käytökseen. Ja kielenkäyttö on aivan kamalaa, mies syytää niskaani pahimmat loukkaukset mitä keksii, sanoo mitä tahansa loukatakseen minua. Kuitenkin väittää rakastavansa ja haluavansa elää jatkossakin kanssani. Olen aivan ymmälläni hänen käytöksestään. Mielestäni rakkaalle ihmiselle ei huudeta törkeyksiä ja loukkauksia. Muutenkin mies tuntuu kohtelevan minua kuin ilmaa, ellei sitten huuda jostakin. En muista milloin olisi tullut vapaaehtoisesti jotain nättiä sanomaan, tai edes jutelleen muuten vain kanssani. Sanoo vain olevansa hiljainen. Tosiasiassa meillä ei mielestäni ole enää mitään puhumista keskenämme, ei muuta kuin ruokaostokset tai televisiokanavan sopiminen. Emme tee mitään yhdessä, olemme mielestäni kasvaneet täydellisesti erillemme, mutta mies väitää kaiken olevan omasta mielestään kunnossa.
Itse olen kovastikin yrittänyt purkaa tilannetta johonkin suuntaan, yrittänyt keskustella, tai keksiä yhteistä tekemistä, mitä tahansa, mutta ei mies vain lähde mukaan. Nykyisin tuntuukin turhalta edes yrittää, ja lähtöaikeet ovat kovasti ruvenneet pyörimään mielessä.
Olenko vain yliherkkä, niin kuin mieheni väitää, vai onko muidenkin parien arki tälläistä?
Nyt olemme ruvenneet riitelemään yhä pahemmin ja pahemmin. Tänään tuli sanaharkkaa, kun mies meni ominpäin kassiani penkomaan, vaikka sanoin että antaisi sen olla. Menin toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja nappasin käteeni paperin jonka repäisin. Mies hermosti tästä täysin ja tuli raivoissaan hyppimään sängylle hajottaen sen tahallaan.
Muutenkin hän suuttuessaan tuhoaa tavaroita ja syyttää sitten minun provosoivan häntä moiseen käytökseen. Ja kielenkäyttö on aivan kamalaa, mies syytää niskaani pahimmat loukkaukset mitä keksii, sanoo mitä tahansa loukatakseen minua. Kuitenkin väittää rakastavansa ja haluavansa elää jatkossakin kanssani. Olen aivan ymmälläni hänen käytöksestään. Mielestäni rakkaalle ihmiselle ei huudeta törkeyksiä ja loukkauksia. Muutenkin mies tuntuu kohtelevan minua kuin ilmaa, ellei sitten huuda jostakin. En muista milloin olisi tullut vapaaehtoisesti jotain nättiä sanomaan, tai edes jutelleen muuten vain kanssani. Sanoo vain olevansa hiljainen. Tosiasiassa meillä ei mielestäni ole enää mitään puhumista keskenämme, ei muuta kuin ruokaostokset tai televisiokanavan sopiminen. Emme tee mitään yhdessä, olemme mielestäni kasvaneet täydellisesti erillemme, mutta mies väitää kaiken olevan omasta mielestään kunnossa.
Itse olen kovastikin yrittänyt purkaa tilannetta johonkin suuntaan, yrittänyt keskustella, tai keksiä yhteistä tekemistä, mitä tahansa, mutta ei mies vain lähde mukaan. Nykyisin tuntuukin turhalta edes yrittää, ja lähtöaikeet ovat kovasti ruvenneet pyörimään mielessä.
Olenko vain yliherkkä, niin kuin mieheni väitää, vai onko muidenkin parien arki tälläistä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun ex mies oli ihan samanlainen, 20 vuotta aviossa ja yhtä helvettiä 13 vuotta. Siihen tuli pettäminen ja siitä johtuen oli hänellä huono omatunto ja siitä johtuen riehui, haukkui, särki tavaroita, heitteli astioita joita sain väistellä (jos ehdin). Mieheni oli ja on edelleen narsisti. Tein töitä kuin punasilmä kani maatilalla, usein esim. kyntämässä niin ukko lähti kylille privaatit päällä naisia naurattamaan. Paras niistä soitti meille, en vain tajunnut mistä on kyse silloin. Pääsin lopulta eroon kun tapas netissä naisen joka pään laittoi pyörälle täysin. Siinä meni isosukumaatila uuden naisen persiiseen ja kaikki muukin.
Mutta nyt olen rakentanut elämäni uudelleen ja kuntoon.
Lähde kun vielä pääset!
pakkaa kamas ja lähe meneen ette vaan ole luotuja toisillenne,niin mitä sitä väkisin alkaa vääntämään.
Oletko kuullut, että 7 vuosi on parisuhteen vaikein vuosi?
En muista, kuka tuota aikanaan kuullessani hoki. Itsellä vaan alkaa pikkuhiljaa sama rajapyykki lähenemään, mutta koitan pitää mieheni kanssa yhtä. Samaan hiileenhän sitä tässä yritetään puhaltaa.
Jos suhde ei toimi, se ei toimi. Jotkut neuvovat, että kun on huono hetki, pitää listata suhteen hyvät ja huonot asiat paperille ylös. Pahana päivänä hyvien asioiden kirjoittaminen voi olla ylivoimaista, mutta pitää yrittää kuvitella mitä kaikkea jäisi kaipaamaan jos suhde loppuisi.
Mikäli pidemmän päälle listassa on yhä huomattavasti enemmän huonoja puolia, voi ero olla hyväksi.
erostasi. Mieti jos miehesi ei lähde sinun kanssa mihkään. Miten olis jos itse menisit ja touhuaisit kodin ulkopuolella ( en tarkoita pettämistä !)Teillä on todella pattitilanne.. mutta sinä olet yrittänyt yhdessä tekemistä toista ei kiinnosta.. tee yksin ja katso mitä miehesi sitten reagoi. Mutta kenenkään ei tarvitse olla toisen raivonpuuskien kohde.. ero ei aina ole se paras ratkeisu..mutta eropaperin kun lyö toiselle käteen ..niin siinä vaiheessa toisen pitäs tajuta että olet tosissasi... ja jos sitten vielä ei millään ole väli ( vaikka hulluksi leimaakin sinut) ..niin ota ja lähde...älä ajattele tavaroita..sillä elämä kantaa jos vain uskot ja teet töitä uuden elämän eteen..kyllä sieltä jostain löytyy ihminen joka arvostaa sinua ! Tämä nykyinen mies pitää sinua itsestään selvyytenä eikä osaa arvostaa sinua. Osaatko itse arvostaa itseäsi ;)
että on aika ottaa käteen naisten raamattu eli cosmopolitan ja hakee sieltä vastauksia, ite oon löytäny kysymyksiin sieltä vastaukset....
....mahdollisimman pian. Oli lapsia tai ei. Tai....Jos on lapsia, niin sitä nopeammin jätä moinen riehuja.
Itselläni oli samanlainen mies ja lapset saivat elinikäiset traumat, itsestäni nyt puhumattakaan.
On ollu elämä helppoa ja ihanaa eron jälkeen.
Nyt vain eroa-asia "pöydälle" ja tekemään tilanteelle jotakin.
Onnea matkaan !!!