On saada kohtalo jossa mies luulee, että olen pettänyt vaikken ole ja nyt sitten ajetaan kodista sen takija pihalle..eipä muuta, kun lapset kainaloon ja uutta kotia etsimään..
Kaikki parin tekstiviestin takija, ei uskonut vaikka kuinka sanoin, ettei viestit lähettänyt mies ole muutakuin koulukaveri ja kaikki keskustelut olen käynyt vain koulussa, en tavannut vapaa-aikana.
(Eikä viesteissä ollut mitään romanttista)
Ei kuunnellut, ei uskonut..sanoi vain, et vetää mua turpaan kohta ja mun pitää painua vittuun!
Olisinpa edes pettänyt..ihan turhaa kaikki...helvetti sentään!
Kaikki parin tekstiviestin takija, ei uskonut vaikka kuinka sanoin, ettei viestit lähettänyt mies ole muutakuin koulukaveri ja kaikki keskustelut olen käynyt vain koulussa, en tavannut vapaa-aikana.
(Eikä viesteissä ollut mitään romanttista)
Ei kuunnellut, ei uskonut..sanoi vain, et vetää mua turpaan kohta ja mun pitää painua vittuun!
Olisinpa edes pettänyt..ihan turhaa kaikki...helvetti sentään!
Vastaukset 23
Vanhimmat
sulla taitaa olla aikamoinen mies, kun ei kykene kuuntelemaan. Ettei vaan olisi hänellä ihan oma lehmä ojassa. Todella harmillista tommonen. Hänellä ilmeisesti itsetunto saanut nyt niin kovan kolauksen, että sitä pitää kummallisella käytöksellä pönkittää.
Tsemppiä sulle ja lapsille! Pää pystyyn vaan, kun ei ole mitään hävettävää!
Kiitos...
pitää vaan yrittää..olo on kyllä hyvin hämmentynyt..
surullinen ja pettynyt
Vai "kummallisella käytöksellä pönkittää"... Täällähän sitä jatkuvasti opetetaan kuinka toista pitää epäillä koko ajan, tarkistaa kännykät, käräyttää kaveri(tai kaverin kaveri) jos on pienintäkin epäilystä jne... Eikös tässä ole nyt sitten tapahtunut se että tekstiviesti paljasti sen kaiken "hirveyden ja petollisuuden"...
No jos tämä "syytön" ei ole itse näitä ohjeita täällä jaellutkaan, niin huonompi homma... sympatiani ovat puolellasi.
Tässä se nyt näkyy. Nykyaika on opettanut niin monelle katkerasti sen, ettei kehenkään voi luottaa. Syyttömätkin saavat nyt kärsiä siitä osansa.
Tämä on samankaltainen tilanne kuin 80-luvun "Apuva!"-hokeman vaikutus. "Apuva!"-hokemasta tuli muotia ja jäipä sitten 2 ihmistä hukkumaan, kun kukaan ei ottanut todesta heidän avunhuutojaan.
se tietysti myös viesti, ettei kaikki ole voinut olla hyvin...ei ainkaan luottamus.
Tosin nuorena olin villimpi, mutta mitään syytä en ole antanut epäillä ettäkö olisin toisen kanssa peuhannut.
Osaksi siinä on miehellä niin kova ylpeys ja osaksi kai pelkoa, että olisi oikeasti tullut petetyksi.
Olisin valmis todistamaan kakin keinoin syyttömyyteni jos hän sitä pyytäisi..mutta ei hän edes kuuntele ei halua nähdä minua...
En jaksa taistella..luovutan..kerään kamppeemme ja muutan vuokralle..
Et voi mitenkään todistaa olevasi syytön! Kokemuksesta tiedän, että on karvasta tajuta se, että joku täysin luottamuksen arvoinen henkilö onkin syöttänyt paksua pajunköyttä täysin vakavalla naamalla ja vakuuttavasti pitkän aikaa. Mistään ei voinut epäillä. Siitä oppi sen, ettei kehenkään voi luottaa. Kuka tahansa voi olla valehtelija, eikä sitä voi mitenkään tietää.
Sellainenkin, joka ei itse ole vastaava kokenut, on varmasti kuullut tuollaisia asioita niin paljon, että on ottanut niistä "opikseen". Valitettavasti metsäänkin voi mennä kuten sinun tapauksessasi.
Minun mielestäsi et voi 100%:sti syyttää miestäsi, vaikka hän onkin väärässä. Sen verran on kieroa tämä nykymeno. Takaan, ettei miehelläsikään ole helppoa, jos on epäilys päässyt iskemään. Mistäs hän sen koskaan voi tietää, oletko petturi vai et. Voithan mahdollisesti vain valehdella hänelle kylmästi ja vakuuttavasti päin naamaa.
En voi en..
enkä syytä häntä..yritän ymmärtää..tilanne oli toisin päin jokin aikaa sitten..mutta minä uskoin hänen sanaansa.
Nyt on kumminkin näin eikä voi kuin porskuttaa eteenpäin..ja kokemusta minulla on pettävästä miehestä, joten olen käynyt läpi senkin tuskan kun petetään..
Siinäpä se yhteiskunta on mätä!
Esim. minä en luota nykyiseen naiseenikaan pätkän vertaa. Ties vaikka viihdyttäisi tälläkin hetkellä naapuria. Vaan enpä aio asiaa murehtia, mutten elätä haaveita uskollisuudestakaan. Pellolle vaan lentää heti, jos kiinni sattuu jäämään tai tunnustaa.
...kun näin tarkemmin ajattelee, niin se oli sille nalkuttavalle petturiämmälle, ihan oikein!
Luulet että nalkutan...kyllä se on ollut meillä toisin päin...
yleensä minä olen hiljaa kun mies huutaa..
ja entä lapset onko se heillekkin oikein..?
Kunhan herätin sinut.
Kirjoita hänelle kirje missä kerrot, että rakastat häntä niin ettet voisi pettää, eikä pettäminen ole käynyt edes mielessäsi. Lisää vielä että pelkästään hänen epäluulonsa ei saa olla se syy miksi hän tuhoaa perheenne.
Painetulla sanalla on uskottavuutta enemmän kuin pelkällä äänellä. Puhumisen uskottavuus on kärsinyt inflaation.
Olin joskus aivan samassa tilanteessa, että mies väänsi jokaisesta asiasta sellaisen mustasukkaisuuskohtauksen, ettei sitä kestäisi kukaan. Kaikki asiat aina syynättiin läpi tarkasti ja mikään todistelu ei ikinä ollut tarpeeksi vahva todistamaan minun syyttömyyttäni, vaikka olinkin syytön.
Jos miehesi on kova huutamaan sinulle ja lapsille syyttä, niin se on sinulle ja lapsille aivan oikein lähteä aloittamaan elämä ilman huonosti käyttäytyvää miestäsi.
Ikävää, että miehesi on tuhonnut itsetuntosi ja olet pikkuhiljaa alkanut melkein uskoakin siihen, että sinussa on se vika. Minulle ainakin kävi niin. Ero kuitenkin pikkuhiljaa käynnistää paranemisprosessin niin sinussa kuin lapsissakin, jonka jälkeen aivan varmasti huomaat, että teidän kaikkien elämä on onnellisempaa ilman perättömiä syytöksiä.
kun mä kirjoitin jo...
lähetin kaiken maailman animaatio kortteja, tekstiviestejä ym... ei vaan auta... eikä auta itkukaan..on oltava vaan vahva ja jatkettava eteenpäin..
Eikä tilannetta helpota se että hän on hyvin mustasukkainen ja omistushaluinen...
yritä siinä sitten todistaa syyttömyyttäsi..eih ei onnistu..mun on pakko vaan luovuttaa.
Toivon totisesti ettei kukaan joudu kokemaan vastaavaa..
Niinpä, sano se..siltä mustakin on alkanut tuntumaan..
olisi varmaan kuitenkin helpointa vaan lähteä..pois siitä fyysisen ja henkisen voiman vallan alta.
Tuntuu todella siltä, että hän saa tehdä mitä vaan ja mun pitää ulosmenoakin anoa väh. viikko ennen.
Ja mihin mä lähden noin vaan ja jätän lapset..
Enkä jaksa enää sitä huutamista..tönimistä kiinni käymistä tai uhkailua turpaan vedosta..
et loppujen lopuksi, kun ajattelen taitasi olla vaan parempi, ettei uskoisi mua..olisi vihdoinkin syy ja voima lähteä tästä suhteesta.
Mutta kuten tiedät, saman kokenut, se ei ole niin helppoa...
Helppoa se ei todellakaan ollut ja helpoksi sitä ei mitenkään tehnyt sekään, että itsetunto oli tuhottu aivan totaalisesti, että uskoi jo itsekin niitä äijän juttuja.
Minä kuitenkin eräänä päivänä ymmärsin, että tässä ei ole enää mitään järkeä. Päätin alkaa elämään omaa elämääni niinkuin minä itse tahdoin. Opettelin sanomaan ei miehelleni ja aloin tapailemaan taas tyttökavereita. Välillä jäin heidän luokseen yökseen, vaikka äijä miten oli mustasukkainen. Pikku hiljaa alkoi itseluottamus taas palautumaan, kun sain omaan tilanteeseeni hieman etäisyyttä kavereideni seurassa. Sen jälkeen minun oli helpompaa tehdä päätös, että se on jokaiselle osapuolelle parasta kun me erotaan. Pelotti kovasti, että miten asian esittäisin miehelleni. Olin järjestänyt jo valmiiksi asiat niin, että pystyin lähtemään samantien lasten kanssa asumaan hetkeksi vanhempien kotiin. Sanoin miehelle, että tarvitsin aikaa ajatella asioita ja että sen aikaa asuisin lasten kanssa vanhempieni luona. Olin jo päättänyt erota, mutta itsesuojeluvaistoni sanoi, että jos haluan selvitä hengissä, niin esitän asian hieman kevyemmin aluksi. No mieheni heittäytyi ilmoituksestani lapselliseksi ja yritti roikkua minussa kuin viimeisessä oljenkorressa. Samalla huomasin miten paljon voimakkaampi minä olin, kuin mies, joka oli vuosia käyttänyt minuun valtaa ja voimaa.
Nyt erosta on kulunut 7 vuotta ja edelleenkin tiedän tehneeni oikean päätöksen. Lapset voivat paremmin ja olen tavannut mukavan miehenkin, josta lapsetkin pitävät. Nykyään en pysty edes käsittämään sitä, että miten ikinä kestin sitä helvettiä. Tiedän, että lähteminen on vaikeata, mutta jos haluat saada itsetuntosi rakennettua uudestaan ja mahdollisuuden onnellisempaan elämään, niin muutos on tehtävä. Jonkun ajan kuluttua muutoksesta tunnet itsesi voimakkaaksi ja tiedät tehneesi oikean valinnan.
Ehkä minä sitten joskus voin kertoa samankaltaisen selviytymis tarinan jollekkin, joka on siinä jamassa, kuin minä nyt ja sinä olit silloin...hienoa se on kun edes jotkut selviää.
Kiitos ja mukavaa kesää!
Jos mies heittää pihalle parin viattoman tekstarin takia sillä on päässä jotain totaalisesti pilalla. Paranemisennuste on huono ja alkup. kirjoittajan kannattaakin ottaa ylpeys käteen ja mennä. Perhe on jo tuhottu.
Miehesihän on hullu. Koulukaverisi on pelastava enkeli!!!
..miehesi on! Ei mikään suhde voi toimia tuollaisella pohjalla. Ehkä hän on itse pettänyt ja kun huomasi miten pääsee kun koira veräjästä valehtelemalla, niin ei usko vuorostaan sinua.
Sano tai kirjoita hänelle että rakastit häntä etkä olisi ikinä pettänyt, mutta koska luottamus suhteesta puuttuu niin et aio enää vakuutella etkä ruikuttaa takaisin. Että mielestäsi on myöskin parempi että eroatte. Voimia sinulle! Uskon että maailmassa on sinullekin oma halinalle odottamassa!
Olen jo kirjoittanut ja sanonut ja vakuutellut kaikin tavoin..totta puhuen en enää jaksa..nyt se viekä sai raivarin siitä kun näki mun kirjoittavan tälle keskustelupalstalle...
olen niin väsynyt, että otan vastaan mitä tulee ja jos pitää lähteä lähden..oikeastaan se tuntuu helpommalta vaihtoehdolta..mutta toisaalta lasten kannalta haluaisin jäädä.
Kiitos kirjoituksesta, kyllä se tästä!
Sinä joudut tekemään päätöksen aivan itse, mutta juuri lasten kannalta lähteminen voi olla parempi vaihtoehto, kuin jatkuvat riidat.
En oikeasti tiedä kumpi teistä on puusilmä...
Siis haloo ??? Eikö teillä kummallakaan ole vapauksia ? Ei toista voi omistaa ja kummallekin suhteen osapuolella voi olla toista sukupuolta olevia kavereita.
Ja sun äijäs... voi kiesus... ajaa akan pihalle parin textarin takia - siis mitäh, eletäänkö me Suomen keskustajohtoisessa demokraattisessa tasavallassa ?
Ja sorry vaan että olet töpännyt ottamalla tuollaisen luuserin jonka itsetunto ei kestä että vaimo voi saada textarin mieheltä...
Ainoa vaihtoehto on soittaa Perussuomalaisten Halmeelle ja kertoa että äijä on seonnut helteestä ja tarvii ravistelua...
Koita pärjätä...
Että rakkaus tekee ihmisestä puusilmän...
mutta se ei ole kovin houkutteleva ajatus repiä koti rikki, mutta jos niin käy niin sitten vaan eletään päivä kerrallaan...