Kuinka tyhmä voi ihminen olla?

mullakin kävi vähän tuolla tavoin..oltiin melko lailla seurustelun alussa, mentiin samaan työpaikkaan eri paikkakunnalle ja asuttiin siellä yhdessä, koko ajan elin omissa ruusunpunaisissa unelmissa että "hei täähän on kiva mies"..mutta pian alkoi käydäkin ilmi että hän oli koko seurusteluaikamme pettänyt minua, käyttänyt hyväuskoisuuttani hyväkseen,valehdellut minulle..ja kun kysyin häneltä että merkitsinkö hänelle mitään, hän vain sanoi että olin hänelle hyvä kaveri!!!!!!!olisi sanonut sen sitten suhteen alussa, ennenkuin menimme sänkyyn..olin todella katkera ja vihainen hänelle..nykyään elän ihanassa parisuhteessa ihanan ja rakkaan miehen kanssa, olemme muuttaneet yhteen ja voin luottaa häneen 110%:sesti, mikä on mieltä huojentavaa ja ihanaa kun ei tarvitse enää elää epäilyksenalaisessa suhteessa. eli nyt yrität unohtaa sen ukkelin, kirjoita päiväkirjaan tai juttele ystävän kanssa tunteistasi.elämä potkii joskus tosi kovaa, mutta elämää pitää osata jaksaa jatkaa senkin jälkeen,turhaan suret yhtä huonoa miestä, kun maailmassa on vielä hyviäkin miehiä jäljellä, usko mua.nyt alat vaikka harrastamaan jotain uutta liikuntaa, tai menet jollekin itseäsi kiinnostavalle kurssille ja unohdat miehet hetkeksi ja ajattelet itseäsi ja sitä MITÄ SINÄ HALUAT!!

Hei, eiköhän vika ole siinä toisessa, ei sinussa. Maailmassa on onneksi toisenlaisiakin miehiä. Oman elämäsi tärkein ihminen olet SINÄ, älä ikinä unohda sitä. Eikä se tarkoita, että et ottaisi muita huomioon. Sinulla tulee olla oikeus haaveisiin ja mielipiteisiin, mutta kannattaa suhteen alussa tehdä ne selväksi ja kysyä siltä toiseltakin, että missä mennään. Tsemppiä, rakasta itseäsi, äläkä jää yhden miehen takia tuleen makaamaan.

Toi on kyllä liikaa jo miehenkin mittapuulla. Selkeesti joku letkuaan seuraava pelimies, jotka nyt vaan piti sun kanssa hauskaa hetken. Ehkäpä sä päästit hänet liian nopeasti lähellesi. Kuinkas kauan tämä teidän juttu muuten kesti? Missä ajassa ehdit rakastumaan?

Tuskin sussa mitään vikaa oli. Hän vaan just sitä tyyppiä, mitkä sun pitäisi kiertää kaukaa. Mutta ethän sä sitä voinut tietää. Muista ettei kaikki ihmiset ole kylmiä, kovia ja tunteettomia.

"Ei halua muuta kuin ystävyyttä" on tapa sanoa "ei kiitos, minulla on muitakin hoitoja ja sinä et ole niistä ykkösenä".

Et ole hölmö kuvitellessasi, että teillä on suhde. Ei kaverin kanssa harrasteta seksiä...paitsi hän sadan ystävänsä kanssa. Hölmö olet siinä, että jäät roikkumaan mieheen.

Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittama, kaksi vuotta sitten. Olin aivan samanikäinen, minulla oli aivan sama menneisyys, ja aivan samankaltainen suhde/mies. Ihanat koti-illat, liikunta luonnossa, upeat keskustelut jne. Epäilin ettei kaikki ollut kuten piti, valehtelut ja salamyhkäisyys aiheutti sen, epäilyksestäni syntyi riitoja ja siitä seurasi sitten ero. Suhde loppui yhtä yhtäkkiä kun oli alkanutkin. Olin yhtenä päivän rakastettu ja toisena vaan ystävä.

Eron jälkeen mies muuttui täysin, en siis ollut koskaan tiennyt kuka hän oikeasti oli. Tuntui kuten minut oli ryöstetty, ero on tietysti aina vaikea asia, mutta kaikkein vaikkein on menettää toista kokonaan, huomata ettei sellaista henkilöä ollut edes olemassakaan. Haluan kuitenkin uskoa siihen että hän oli vilpitön, hän ei vaan tuntenut itsensä riittävän hyvin, hän oli pelkuri. Niin ehkä tämä sinun miehesikin, eron hetkenä hän ehkä vaan haluaisi päästä sinusta eroon tavalla tai toisella joten heitti mitä tahansa selityksiä sinulle. Tärkeä ei ole pitivätkö ne paikkansa, vaan se ettet voi elää ihmisen kanssa joka on sellainen pelkuri, johon ei voi luottaa.

Kuulosti aivan kuin meikäläisen tarinalta, olen vaan pari vuotta sinua vanhempi. Olin juuri toipunut suhteen loppumisesta puolen vuoden seurustelun jälkeen (tämä mukavana ja luotettavana pitämäni mies yhtäkkiä alkoi "unohtaa" olemassaoloni ja lopulta ei vastannut edes puhelimeen kun soitin. Koskaan en saanut tietää syytä, mutta oletan että kuvaan tuli toinen nainen), kun tapasin tosi mukavan, suorapuheisen ja luotettavan tuntuisen miehen. Asuimme eri paikkakunnilla ja välimatkaa oli reilut 70 km ja molemmilla vuorotyö, mutta tapailimme aina kun mahdollista ja pidimme puhelimitse yhteyttä. Tuntui että meillä juttu luisti, oli yhteisiä harrastuksia ja seksin suhteen ei todellakaan ollut valittamista. Seurustelimme melkein kaksi vuotta tällä tavalla ja luulin tosiaan että asiat olivat kohdallaan, eli kahden aikuisen ihmisen seurustelua. Sitten joku meni kyseisin kaverin suunnitelmissa pieleen ja satuinkin soittamaan hänelle huonoon aikaan, puhelimeen vastasikin hänen tyttöystävänsä. Kävi selville että koko "seurustelumme" ajan hän oli samaan aikaan tapaillut toista jonka kanssa hän oli myös kihloissa. Tunsin itseni täydelliseksi ääliöksi, en koskaan ollut kuvitellut että joku pystyisi sahaamaan minua niin täydellisesti silmään.

Minun on yleensäkin entisten(kin) huonojen kokemusteni vuoksi tosi vaikea luottaa ihmisiin, ja tämän tapauksen jälkeen se tuntuu lähes mahdottomalta. Mistä ihmeestä täyspäisiä ja rehellisiä miehiä löytyy??? Itse olen toistaiseksi onnistunut keräilemään ainoastaan täydellisiä limanuljaskoja, ja voin rehellisesti myöntää kadehtivani niitä ihmisiä jotka ovat onnistuneet rakentamaan hyvän luotettavan parisuhteen, tosi onnekkaita olette!

olen sitä mieltä että joka pettää toista ihmistä se tekee vain itselleen vahinkoa loppupelissä.minuakin on aina petetty ja en pysty luottamaan enää miehiin.kuitenkin menetin kokonaan nykyisen rakkauteni hän kuoli.petti minua ja annoin aina anteeksi.en ole katkera sekin on sairaus.koeta jaksaa ja antaa anteeksi lopeta suhde aikanaan.kaikkea hyvää elämääsi