Työpaikalla on nyt alkanut parikin lähinnä huvittaa tai jopa koomista seurustelusuhdetta josta meille muille ko. asianomaiset muistaa aina kahvipöydässä kertoa juttuja, ihan kuten kerrotaan juttuja omien lasten tekemisistä
Olenkin nyt sitä mieltä että maahanmuuttajan kanssa seurustelee pääsääntöisesti vanhemmat "sinkku" naiset tai naiset joilla ei ole ollut vientiä baareissa ja syy tähän on näköjään naisen suuri hoivavietti, kun kerran omia lapsia ei vielä ole.
Suomalainen mies kun ei tarvitse apua virastossa, sille ei tarvitse selitellä mitä missäkin lukee, miten jokin asia hoidetaan, miten toimia lääkärissä, mistä löytää töitä, missä voi opiskella, se voi mennä ja tulla ja matkustaa ihan minnepäin maailmaa ihan koska hyvänsä ilman viisumia ja lippuja ja lappuja ja kutsuja. Eikä sen puolesta tarvitse hoitaa mitään asioita, päinvastoin mies laitetaan aina naisten asialle :)
Mutta lapsi, vaatii hoivaa ja sille pitää opettaa ihan puhumisesta asti kaikki, ihan kuten maahanmuuttajallekkin :)
Olenkin nyt sitä mieltä että maahanmuuttajan kanssa seurustelee pääsääntöisesti vanhemmat "sinkku" naiset tai naiset joilla ei ole ollut vientiä baareissa ja syy tähän on näköjään naisen suuri hoivavietti, kun kerran omia lapsia ei vielä ole.
Suomalainen mies kun ei tarvitse apua virastossa, sille ei tarvitse selitellä mitä missäkin lukee, miten jokin asia hoidetaan, miten toimia lääkärissä, mistä löytää töitä, missä voi opiskella, se voi mennä ja tulla ja matkustaa ihan minnepäin maailmaa ihan koska hyvänsä ilman viisumia ja lippuja ja lappuja ja kutsuja. Eikä sen puolesta tarvitse hoitaa mitään asioita, päinvastoin mies laitetaan aina naisten asialle :)
Mutta lapsi, vaatii hoivaa ja sille pitää opettaa ihan puhumisesta asti kaikki, ihan kuten maahanmuuttajallekkin :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
pallohukassa se olisit sinäkin, jos asuisit toisessa maassa ja kulttuurissa, jossa ei puhuttaisi englantia äidinkielenä.
Joten lässyn lässy...
Hyvä, että miehetkin joskus pistävät .....puhujat ojennukseen.
Se mitä viestissäsi sanoit on ihan totta ja oikein sanottu.
Olin itse aikoinani juuri tuossa lapsen asemassa kun muutin miehen kotimaahan. Kyllä siinä oli miehen hoivavietti koetuksella! Mutta tuskin hän noin "akkamaisesti" näistä asioista vieraille juttuja kertoi ;-)
Aikansa siihen meni ennenkuin opin hoitelemaan omat asiani. Mieheni oli jo silloin suuren 60 työntekijän osaston johtaja ja tottunut järjestämään asioita energisesti. Minusta oli todella kiusallista se, että mies esimerkiksi laittoi sihteerinsä järkkäämään lentolippujani ja varaamaan minulle lääkärille ajan. Hän jotenkin nautti siitä että sai hoidella kaikki pikkuvaimon asiat. Hänestä oli todella vaikea luopua minun asioitteni hoitamisesta siinä vaiheessa kun hallitsin kielen, pääsin töihin ja osasin hoitaa omat asiani. Pikku aviokriisikin astui siinä vaiheessa kuvaan, kunnes mies totesi etten minä siitä mihinkään häivy, vaikka en häntä "tarvitsekaan".
Uskon kyllä myös sen teorian, että naiseen on sisäänrakennettu erityinen hoivavietti. Kyllä minäkin varmasti olisin paaponut mieheni pilalle jos olisi käynyt niin päin että hän olisi aikoinaan muuttanut Suomeen.
ja niin vi***n nöyryyttävää! Mä olen pienestä pitäen ollut pystyvä ainakin mielestäni ja hoitanut kaiken itse. Sitten yhtä-äkkiä et saa apteekista tampooneja ostettua kun myyjä poika ei ymmärrä sanaakaan englantia tai kun laukku jäi koneesta niin selvitellä kuljetusta kotiin kun kadun mimestä millä asut ei ole hajuakaan.
Minä ainakin alkuun masennuin, kun olin kuin pikkulapsi miehestäni riippuvainen. Oli toisaalta helpotus lähteä miehen kanssa sukuloimaan turistikohteeseen koska siellä kaikki asiat sujui tutusti englanniksi. No aika aikaansa kutakin ja nyt jonkun moiset arabian alkeet hanskassa, pystyy jo jotain itsekin hoitamaan...
Niin, eihän meitä ole kasvatettu läheisriippuvaisiksi vaan omatoimisiksi! Tosin se omatoimisuus laittaa myös ummikkona maailmalla keksimään keinot ja nopeuttaa sopeutumista ja oppimisprosessia.
Asian ydin on mielestäni siinä miten paljon se puoliso haluaa antaa toisen itsenäistyä. Nauttiiko paikallinen aviomies ylivallastaan ja haluaako aviovaimo paapoa maahanmuuttaja-aviomiestään kuin lasta? Tässä asiassa on tärkeää oma irrottautuminen ja toisella se irti päästäminen.
Jos taas molemmat asuvat kolmannessa maassa ulkomailla, niin tiimityön merkitys korostuu entisestään. Yksi oppii yhtä ja toinen oivaltaa toista ja nämä tiedon jyväset jaetaan yhteiseksi parhaaksi. Saumaton yhteistyö testataan sitten viimeistään yhteistä veroilmoitusta täytettäessä, kummalta menee ensin hermot ja kumman sanakirja on parempi ;-)
kun ukkokullan kulttuuriin kuuluu pitkälle viety naisten avuttomuus muissakuin kodin- ja lastenhoidollisissa asioissa, osaa mieheni, luojan kiitos, nauttia omatoimisuudestani.
Monesti ollaan keskusteltu missä menee juuri sen paapomisen ja auttamisen raja. Jos toiselle tekee kaiken valmiiksi, on vaikea oppia itse. Ukkokulta on sinänsä harvinainen egyptiläinen mies, kokkaa ja on siinä vielä hyväkin.
Olen täydellisen samaa mieltä tuosta kolmannesta maasta ja meidän yhteinen koti onkin Kanadassa. Silloinkun ollaan samalla viivalle, on molempien autettava toistaan ja selvittävä omin voimin.=)
ensin otat miehen joka ei ole suomalainen ja sitten haluat etta se on suomalainen (tasa-arvo jne)
jota rakastaa omana itsenään ja joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Siis ettei kummankaan tarvisi yrittää mitään mitä ei ole ja näin koen meillä olevan. Hän on ennen kaikkea mies, ei minkään maalainen, minulle. Se mitä kieltä mies puhuu äidinkielenään ja mistä on syntyjään niin on loppupeleissä yhdentekevää. Ja tasa-arvo on se mikä pitää olla parisuhteessa, muuten ei mitään tule...
Mielenkiintoista. Muslimithan ovat tunnettuja siitä kuinka ovat miesten ja naisten välisen tasa-arvon huimia kannattajia.
Olet sinä seriffi hauska plikka.
Onko se nyt niin kauhean kamalaa jos maailmasta löytyy upeita muslimimiehiä jotka eivät ole ihan samasta muotista valettu kuin miljardi muuta? Jos sinulta menee sen vuoksi yöunet, niin sovitaan tässä ihan meidän kesken ettei niitä sellaisia ole, jookos meidän pikku Tietis-pumpsikka? :-D
Suomalaisten naisten mamumiehet ovat kuin isoja vauvoja. Tosi usein parisuhde heidän kanssaan on enemmän kuin äidillä ja lapsella kuin miehellä ja naisella.
Ja oma parisuhde kohdallaan, voikin jo neuvoja jaella ja arvostella muita.Se kohottaa kummasti omaa nenää ,kukas kissan hännän nostaa jos ei jne.Jokainen vastuussa omasta parisuhteestaan, en ymmärrä tätä meuhkaamista muitten suhteista miten se liikuttaa ulkopuolisia.Onko jotain heiltä pois????Yleistystä yms.Vai onko se halua olla itse vauva?Kateellisuuttako?Kertokaas viisaat parisuhde expertit.
Ei se kyllä liikuta yhtään mihinkään. Sanoinpahan vaan mitä itse oon havainnut.
kun kuuntelee suominainen/suomimies -suhdetta, kyllä joskus ihmetyttää. Nainen puhuu miehestään kuin tämä ei osaisi ruokaa suuhunsa saada, jos vaimo/tyttöystävä sattuu kymmenen minuuttia myöhemmin kotiutumaan esim. töistä. Että vertailun vuoksi.. kyllä osataan olla korvaamattomia 'meidän miestenkin' suhteen. Lievästi sanottuna säälittää.. en osaa edes sanoa kumpi enemmän.
Sekö se sitten ajaa minua sen Ahmedin syliin kun oma mies on liian omatoiminen... On taas kiva vaihteeksi kerrata suomen alkeita ja oppia itsekin siinä samalla bengalia taas pitkästä aikaa. Kyllä minunkin mies osaa vauvailla niiden lomakkeiden ja laskujen kanssa, en tiedä sitten miten tilitoimistossa vauvailee kun en ole ollut kuin yhden kerran mukana ja sillonkin piti istua vain hiljaa ja nyökkäillä kun miehet teki päätöksiä, kuitenkin lapset lapsina ja miehet miehinä;D
Ahmedista taas ei tiedä kumpi se haluaa olla... Syliinhän tuo meinaa änkäytyä kaipa se luulee olevansa bidraler bacha;D