Sen jälkeen, kun sain tietää mieheni pettämisestä olemme alkaneet pahoinpidellä toisiamme. Ei mitään henkistä vaan oikein fyysistä väkivaltaa.
Silloin kun emme riitele olemme onnellisempia kuin koskaan ennen, mutta kun alamme riidellä muuttuu sävy radikaalisti.
Riitelemme ehkä 1-2 kertaa viikossa ja silloin nyrkit rupeaa heilumaan. Yleensä riidan aloitan minä (keskustelemalla, tällöin hakkaamista ei vielä esiinny), koskien mieheni pettämistä tai muuta asiaa (mutta pohjalla aina on viha ja katkeruus siitä mitä hän teki minulle), mutta jossain vaiheessa mieheni alkaa haukkua, töniä, vääntää kättäni tai muuta tälläistä ja silloin minulla yleensä pettää hermo. Tönäisen hänet pois luotani ja sanon että jos haluat tapella niin antaa tulla.
Joskus mieheni lyö minua kasvoihin (avokämmenellä, ei koskaan nyrkillä), hän vääntää käsiäni, paiskoo minua, kaataa lattialle, puree, kuristaa (ei kuitenkaan pitkää aikaa koskaan). Viimeksi kun riitelimme hän oli paiskoi minut lattialle ja potki minua siinä ehkä noin 4 kertaa. Minä yleensä lyön häntä käsiin tai selkään, käytän kynsiä ja hampaita. Joskus yritän vahingoittaa itseni, jotta hän näkisi kuinka pahalta minusta tuntuu. Viiltelen itseäni, lyön itseäni jollakin esineellä.
Joskus ajattelin, että jos joku mies joskus lyö minua jätän hänet siihen paikkaan, mutta se ei ole niin helppoa.
Tiedän kuinka sairaalta tämä kaikki kuulostaa ja olen miettinyt ammattiavun hakemista, meille molemmille.
Aina riidan jälkeen sovimme asiat ja olemme rakastavaisia jälleen kerran. Hellimme toisiamme ja joskus rakastelemme.
En tiedä enää missä kulkee raja. Auttakaa joku.
Silloin kun emme riitele olemme onnellisempia kuin koskaan ennen, mutta kun alamme riidellä muuttuu sävy radikaalisti.
Riitelemme ehkä 1-2 kertaa viikossa ja silloin nyrkit rupeaa heilumaan. Yleensä riidan aloitan minä (keskustelemalla, tällöin hakkaamista ei vielä esiinny), koskien mieheni pettämistä tai muuta asiaa (mutta pohjalla aina on viha ja katkeruus siitä mitä hän teki minulle), mutta jossain vaiheessa mieheni alkaa haukkua, töniä, vääntää kättäni tai muuta tälläistä ja silloin minulla yleensä pettää hermo. Tönäisen hänet pois luotani ja sanon että jos haluat tapella niin antaa tulla.
Joskus mieheni lyö minua kasvoihin (avokämmenellä, ei koskaan nyrkillä), hän vääntää käsiäni, paiskoo minua, kaataa lattialle, puree, kuristaa (ei kuitenkaan pitkää aikaa koskaan). Viimeksi kun riitelimme hän oli paiskoi minut lattialle ja potki minua siinä ehkä noin 4 kertaa. Minä yleensä lyön häntä käsiin tai selkään, käytän kynsiä ja hampaita. Joskus yritän vahingoittaa itseni, jotta hän näkisi kuinka pahalta minusta tuntuu. Viiltelen itseäni, lyön itseäni jollakin esineellä.
Joskus ajattelin, että jos joku mies joskus lyö minua jätän hänet siihen paikkaan, mutta se ei ole niin helppoa.
Tiedän kuinka sairaalta tämä kaikki kuulostaa ja olen miettinyt ammattiavun hakemista, meille molemmille.
Aina riidan jälkeen sovimme asiat ja olemme rakastavaisia jälleen kerran. Hellimme toisiamme ja joskus rakastelemme.
En tiedä enää missä kulkee raja. Auttakaa joku.
Vastaukset 14
Vanhimmat
se nyrkkeilysäkkinä oleminen on noin kauheaa, niin lähde vetämään. Ei sua kukaan pakota sen äijän kanssa asumaan. Miten se voi sua rakastaa, jos se hakkaa ja pettää sua? Samoin, miten sä voit rakastamaasi ihmistä hakata, purra ja kynsiä.
Ei tuossa mitkään ammattiauttajat auta. Kimpsut kasaan ja menoksi.
Kyllä nyt pari kertaa viikossa jaksaa turpaansa ottaa. Eihän se tee vuositasolla kuin n. 100 pahoinpitelyä, ja vuosikymmenen päästä olet tuhat kokemusta rikkaampi. Jatkatte suhdetta vain samalla tavalla eteenpäin, ja hyvinä hetkinä voitte sitten naureskella menneille: Muistatko sen hakkauksen nro 272? Sen jälkeen en oo kuullu vasemmalla korvalla mitään.
Kannattaa vaan neuvoa miehellesi joku hyvä kamppailulaji jossa oppii kuristamaan kunnolla, ja varsinkin huomaamaan missä vaiheessa päästää irti ettei sinulta lähde henki; tylsäähän se olisi jos painit loppuisi liian aikaisin.
P.S Oletteko ottaneet vielä aseita mukaan? Se antaa kuule ihan uuden ulottuvuuden väkivallalle.
Sinänsä mielenkiintoista, että väkivalta koetaan yleensä naisen ongelmana, että nainen ei osaa lähteä ulos suhteesta. Harvemmin sitä ajatellaan, että myös mies on samassa tilanteessa eikä myöskään osaa lähteä ulos suhteesta. Jos molemmat ovat yhtä idiootteja, niin minkä takia asia kääntyy aina niin, että nainen on se idiootti? Johtuuko se siitä, että naiset valittavat tilanteestaan keskustelupalstoilla ja muualla osaamatta tehdä siltikään asialle mitään, vaikka tiedostavat ongelman. Vaikka mies ei ehkä valitakaan tilanteesta julkisesti, niin onko mies vähemmän idiootti? Mies todennäköisesti myös tiedostaa ongelman, mutta on aivan yhtä kykenemätön omassa idioottimaisuudessaan tekemään muutosta, kuin nainenkaan.
erota tai hankkia jonkun harrastuksen, missä voi purkaa agressioitaan.
Ihan sama juttu. kunnes tuli kunnonisku, jolloin veri valui ja silloin mies heräsi ja kiireesti lääkäriin.
Hänelle tuli kova halu jonnekin Espoon Lyömätän linja -palavereihin ja nyt oelmme jaksaneet melko normaalisti ja menemme sinne yhdessä, koska raivon partaalla minäkin hyppään kiinni nykyisin. Se oli se huoriminen, miten paljon pahaa se suhteeseemme toikaan...
Nyt on melko seesteistä. Ota selville tämä lyömätän linja, löytyykö paikkakunnaltanne esimerkiksi sitä.
Nyt alkaa työt. Muut ivaavat vain, minä tiedän, mistä puhut. Aivan saman koin kun helmikuussa mies jäi pettämisestä kiinni. Siihen liittyy niin paljon muutakin pahaa. Oksettaa, kun ajattelee.
Ei sitä noin vain lähdetä, harkinta kannattaa ja täytyyhän ne asiat avata, ei voi vain syöksyä karkuun. perheasiain neuvottelukeskukseen voisitte päästä kriisiapua saamaan, siinä ajaa varausjonon ohi, kun on tällainen paha tilanne on.
Niin kauan, kuin mustasukkaisuus oikeuttaa toisen ihmisen pahoinpitelyyn niin henkisesti kuin fyysisestikin, niin kieltäydyn käyttäytymästä sen TUNTEEN perusteella.
Olette tosi solmussa ja niin pääsemättömissä tilanteessanne, että tekisin niin kuin ajattelit itsekin: hakisin ammattiapua. Jos ei yhdessä, niin edes yksin. Toisaalta vaikuttaa, että miehesi saattaa olla yhtä kiinnostunut. Hän on yhtä avuton sanoillesi kuin Sinä hänen lyönneistään, joten haavoitatte toisianne joka kerta tosi pahasti ja siinä ehtii jäämään paljon ikäviä muistoja, joista yli pääseminen voi olla pahempaa kuin miehesi uskottomuus.
Koska olen selvinnyt oman mieheni uskottomuudesta, niin uskon että kuka tahansa muukin. Minua auttoi se, että elän vahvasti omaakin elämääni ja harrastan asioita, jotka merkitsevät tosi paljon. Miehen naisharrastus jotenkin vain nauratti ja itketti samaan aikaan. Annoin hänelle kaksi vaihtoehtoa: 1. jäät ja otat meidät vakavasti 2. voit painua ovesta ulos samoin tein. Hän sai valita, koska ei oikein näyttänyt tietävän mitä elämältään haluaa ja vaikka nyt onkin asiasta helppo kertoa, vannon että se oli karmeaa aikaa. Kiitän silti itseäni siitä, että pystyin pakenemaan omiin tekemisiini, koska sain lomaa pahasta olostani ja eroon ajatuksienhautomiskierteestä.
Samanlaista riitelyä meilläkin esiintyi ja tajusin, että ainoa selväjärkinen taidan kuitenkin olla minä. Mieshän se mokasi ja ihme kyllä omanarvontuntoni vain nousi siitä, koska en taatusti tekisi samaa temppua toiselle. Saati sitten se naisraukka, joka jäi rannalle ruikuttamaan ja kaipaamaan. Hänhän oli tavallaan samanlainen "uhri" kuin minäkin.
Voimia Sinulle! Ota järkikultasi nyt käteesi ja mene puhumaan asiantuntijalle.
tiedän todellakin että väkivaltaista miestä ei ole helppo noin vain jättää. Ulkopuolisen on aina niin helppo sanoa että jätä vaan tuo mies....mutta ei se ole niin helppoa kuin luulisi...
itse katselin samanlaista miestä parisen vuotta, kunnes uskalsin lähteä.
Nyt avomies ollut 5v ja hän on tukenut minua niin paljon.
onhan tuo entinen mies uhkaillut, lähettänyt pari kamuansa perääni ja ynnä muuta toooosi kivaa...mutta onneksi mieheni ollut tukena. Lähestymiskieltokin oli tässä taannoin otettava kun ei ex mies uskonut että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä...
[email protected]
Anna itsellesi tehdä tuollaista.
Tosi raukkamaista mieheltä,lyö-
dä naista joka on heikko osapuoli.
Uskottomuus on kova isku ja se sat-
tuu kipeää,eikä sitä unohda koskaan
vaikka haluaisikin.Se muistuttaa
olemassaolostaan viimeistään siinä
kun rakastelette.
Paskamaista tuollainen.Kaikki
pettäjä miehet saisi viedä mun
mielestä SIPERIAAN kuin myös
pettäjä naiset
Asiat ratkeavat siellä, jos ratkeavat. Vaihtoehto kaksi: psygologi molemmille. Tulee kalliiksi mutta eiköhän aikuisen ihmisen käytös ja rooli löydy sieltäkin.
hEI! IHAN OIKEASTI. TEIDÄN KANNATTAA HAKEUTUA PUHUMAAN ONGELMISTA ESIM. PERHENEUVOLAN TARJOAMAN PALVELUN KAUTTA.KUNNAT TARJOAVAT SITÄ,EI SE OLE MAKSULLISTA EIKÄ TARVITSE HÄVETÄ, ETTÄ IHMISELLÄ ON TÄLLAISIAKIN ONGELMIA. PUHUMALLA NIISTÄ PITÄISI SELVITÄ, TAI SITTEN EDESSÄ ON SOPUERO, MUTTA TOISEN HAKKAAMINEN JA TAPPELU ON ENERGIAN TUHLAUSTA. RAKKAUTTA TILALLE.PERHETYÖNTEKIJÄT KUUNTELEVAT TEITÄ MOLEMPIA, VYYHTIÄ SELVITETÄÄN YHDESSÄ, JOS HALUATTE. NYT VOI OLLA VÄHÄN HUONOA SAADA SINNE AIKOJA, JOS ON ISOSTA KAUPUNGISTA KYSE, MUTTA SAA SINNE YLLÄTTÄVÄN HELPOSTIKIN. JO SE, ETTÄ ONGELMISTA PUHUTAAN YHDESSÄ, ER NYRKEIN EIKÄ HUUTAMALLA, VOI OLLA ALKU UUDELLE ELÄMÄLLE. MUUTEN VOI KÄYDÄ HULLUSTIKIN.JA JOS ALKOHOLIA ON KUVIOISSA, POIS SE KOKONAAN, EI SEN KANSSA AINAKAAN RATKOTA MITÄÄN PAREMMAKSI. ONNEA TEILLE.YRITTÄKÄÄ IHAN TOSISSAAN.
Itse elin reilut 5vuotta väkivaltaisessa suhteessa. Ennen kuin pääsin irti siitä. Sanotaan että senkus lähet, mutta se ei ole niin helppoa! Olisikin... Pelko hiipi pikku hiljaa sisälleni ja en enää uskaltanut lähteä! Pelko on katala ystävä, se nakertaa hiljaa, huomaamattomasti. Ennen kuin heräsin tyksissä eräs kaunis aamu! Uskot varmaan parempaan huomiseen, niin kuin minä?.. Mutta totuus on ettei parempaa tule. Vaan pahempaa. Ulospäin näytimme onnellisilta, oikein "mallikelpoiselta" parisuhteelta. Mutta mutta.. Toivottavasti saatte/saat asiat järjestykseen. Mutta muista että AINA ensin tulet sinä itse! Voimia!!!