Mä olen tällä hetkellä todella rikki. Petin eilen ensimmäistä ja viimestä kertaa tyttöystävääni, kännissä tottakai. Elämäni kamalin kokemus, en saanut unta, itkin vain koko yön.
Haluaisin tässä vaiheessa kysyä että kannattaako tunnustaa, mutta se on turhaa koska tiedän etten pysty elämään kertomatta elämäni suurimmasta virheestä hänelle, jolle kerron aina kaiken, ja jota rakastan enemmän kuin mitään.
Nyt pelottaa enemmän kuin koskaan. Pystyykö hän millään antamaan minulle anteeksi...? Me rakastamme toisiamme hyvin syvästi, meillä ei ole ollut ainuttakaan oikeaa riitaa 1,5 vuoden seurustelun aikana, ja nyt minä teen tämän.
Vihaan itseäni tällä hetkellä suunnattomasti.
kertokaa kommentteja ja omia kokemuksia kiitos, en tiennyt mistä muualtakaan saisin apua...
Haluaisin tässä vaiheessa kysyä että kannattaako tunnustaa, mutta se on turhaa koska tiedän etten pysty elämään kertomatta elämäni suurimmasta virheestä hänelle, jolle kerron aina kaiken, ja jota rakastan enemmän kuin mitään.
Nyt pelottaa enemmän kuin koskaan. Pystyykö hän millään antamaan minulle anteeksi...? Me rakastamme toisiamme hyvin syvästi, meillä ei ole ollut ainuttakaan oikeaa riitaa 1,5 vuoden seurustelun aikana, ja nyt minä teen tämän.
Vihaan itseäni tällä hetkellä suunnattomasti.
kertokaa kommentteja ja omia kokemuksia kiitos, en tiennyt mistä muualtakaan saisin apua...
Vastaukset 20
Vanhimmat
vain kertomalla. Toivottavasti niin teet, tosi vaikeaa se on mutta onhan hän sen totuuden arvoinen.
et voi elää rauhassa,kun pelkäät,että se tulee jossain vaiheessa ilmi kuitenkin ja silloin voi olla peli menetetty!
Itse ainakin antaisin anteeksi jos toinen kertois ja sanois katuvansa,mutta jos se tulis ilmi muulla tapaa myöhemmin...Jättäisin!
Kannattaa ehdottomasti tunnustaa jos pettää.
Jos tosissaan toisesta välittää niin ei valehtelu kanna suhdetta mihinkään. Rankat ajat siitä tulee molemmille, sitä tuskin voit välttää mitenkään.
Koita olla avoin ja rehellinen ja kertoa tuntemuksistasi, mutta retostelematta liikaa yksityiskohdilla. Vaikka toinen niitä kyselisikin vihan lietsomiseen.
Kannattaa myös miettiä sisällään miksi tuli tehtyä. Ei pelkkä alkoholi itsessään tee pettäjää.
Yleensä ennemminkin selvittämättömät asiat itsessä tai suhteessa.
Jotkut pystyvät antamaan anteeksi, toiset eivät. Joka tapauksessa se on pitkä prosessi, eikä kannata ihmetellä, vaikka vähän takapakkia tuleekin toisinaan. Toivotan onnea ja sitä, että rakkaus ja rehellisyys riittää.
että vain humalassa ja lapsen suusta tulee totuus.
ihan ok välillä vähän tuulettua jotta jaksaa sitä samaa ihmistä taas katella.
Jos et koskaan enää aio pettää, älä kerro, koska se loukkaa syvästi ja vie vuosia tai loppuelämän toipua siitä. Turha pahoittaa toisen mieltä. Useille sattuu joskus näin syystä tai toisesta. Mutta ota todella sattuneesta opiksesi.
Jos et ole varma, kerro, koska tytön täytyy tietää mitä on tulossa, eli kannattaako kanssasi jatkaa.
Mutta miten voin elää itseni kanssa jos en kerro? Tiedän todella että en enää ikinä tee niin, mutta miten voin olla kertomatta? En varmasti itse ikinä tule unohtamaan tekoani ja luulen että se jää varjostamaan suhdettamme ikuisesti, valheessa eläminen. Olisiko kertominen vai kertomatta jättäminen sitten itsekäs teko?
En usko että pystyn olemaan kertomatta koska kadun tekoani niin syvästi. Pelkään etten voi enää katsoa häntä silmiin niin intiimisti ja rakastuneesti kuin ennen, jos en kerro tästä hänelle, pelkään että suhteemme vaarantuu siitä vielä enemmän kuin jos kertoisin. Epäilen että hän antaisi minulle anteeksi, koska hän on niin hyvä ihminen. Mutta saako hän asiaa koskaan pois mielestään, menettääkö hän uskonsa ja luottamuksensa minuun täysin? Tottakai se on ymmärrettävää jos näin käy, mutta sitä en kestäisi koska rakastan häntä niin syvästi.
En ymmärrä miksi tein näin. Tuntuu että en tuntisi itseäni enää ollenkaan. Tyttöystäväni oli ainoa jonka kanssa olen harrastanut seksiä tätä ennen, nyt tuntuu että olen pilannut lopullisesti parhaimman asian elämässäni.
Mun poikaystävä aikoinaan koki ihan saman tilanteen kuin sä, sillä erotuksella että asia jäi vain ajatusasteelle tiedä sitten liikahumalan vai minkä vuoksi. Mutta heti aamulla tunnusti kaiken. Raivoa ja itkuahan siinä sitten pakerrettiin ja luottamusta piti kasata uudelleen.
Mutta toisaalta loppujenlopuksi olen niin iloinen siitä, että mies kertoi tekonsa - menetyksenkin uhalla. Ja ymmärsi suuttumukseni ja jaksoi ennakkoluuloni. Jotenkin oudosti jopa uskon siihen, että hänellä oli aiemmin naiivi kuvitelma pettämisen suhteen ettei hän voisi koskaan ajautua houkutteliviin tilanteisiin...mutta toisin se on. Lisäksi hän alkoi hillitsemään alkoholin käyttöä ja taisi kirkastua sekin, että parisuhdetta haluaa tosissaan. Eli kaikesta huolimatta asiat kääntyi parhain päin. Mutta siihen vaadittiin rehellisyyttä ja kärsivällisyyttä - tämä pätee varmasti teihinkin.
Täällä saat varmasti mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta tärkeinhän on tyttöystäväsi mielipide. Varmasti teillä on aihetta jotenkin käsitelty. Jos tyttöystävä ei ole suoraan ilmaissut ettei halua tietää, niin kerro ja oikeasti opi tästä kokemuksesta. Pidän peukkuja teille ja oikeasti opi se, ettet hillitsekään välttämättä käytöstäsi humalassa. Ja jos takana oli jotain muuta, niin käsittele se asia pois.
Ja ennen kaikkea, vaikka kerrottuasi tulee hankalia keskusteluja, niin ole kärsivällinen ja yritä jaksaa ymmärtää sitä uskonpuutetta tilanteessa. Kumpa tekisit oikean ratkaisun, meillä se kannatti ainakin ja kaiken tämän palstan uskottomuuden ja vihan keskellä olisi kiva kuulla, että joku valitsee sen rehellisyyden salaisuuksien sijaan. Sinä petit, mutta rehellisyydellä se jää siihen, muuten ajaudut uskottomuuden tielle, joka jatkuu niin kauan kunnes päätät avata suusi. Lisäksi vaikutat valinnallasi omaan itseesi, haluatko oikeasti olla ihminen, joka pystyy salaamaan tuollaisen asian? Haluaako tyttöystäväsi elää sellaisen kanssa? Ansaitseeko hän sellaisen ihmisen?
Sinun on varmasti vaikea elää tuon tekosi kanssa, kerroitpa, tai olitpa kertomatta.
Mieti tarkkaan, haluatko pahoittaa tyttöystäväsikin mielen kertomalla asiasta.
Jos tulet siihen lopputulokseen, että haluat kertoa, teetkö sen tyttöystäväsi, vaiko itsesi vuoksi? Rehellisyys on toki suhteessa tärkeää, mutta jos kerrot vain helpottaaksesi omaa syyllisyyttäsi ja oloasi, on mielestäni väärin sälyttää tällaista taakkaa sinulle tärkeän ihmisen harteille.
Itse en haluaisi tietää tällaisesta kertahairahduksesta. Jos pettäminen olisi toistuvaa, tai kyseessä olisi suhde, silloin haluaisin tiedon asiasta -joko jättääkseni pettäjän, tai maksaakseni samalla mitalla takaisin..
Kyllä mä nyt sinuna ainakin viikon vetäisin ihan rauhassa henkee ja miettisin sitten tuntemuksia uudelleen. Älä tee mitään harkitsematonta.
Jos kerrot, otat samalla riskin, että menetät hänet. Toisaalta, toinen vaihtoehto on, että hän ei lähde ja saat rehellisen suhteesi takaisin. Tämän jälkeen tietäisit, että ainakin sinä olet ollut rehellinen suhteessasi. Mikäli sinulla siis enää on sen jälkeen sellaista. Tosin luottamuksen rakentamiseen menee toisella varmasti todella pitkään, joten suhde ei tule olemaan entisensä vielä aikoihin. Vie varmasti vuosia.
Jos taas et kerro, joudut kantamaan tätä tekoasi sisälläsi jatkuvasti. Taas silloin sinulla ei ole pelkoa menettää tyttöystävääsi. Tietenkin silloin tietyt tilanteet ja asiat tulevat muistuttamaan ajoittain sinua tyhmästä teostasi.
Kyseessä siis jonkinlainen henkinen puhdistautuminen.
Mieti nyt kuitenkin ihan tarkkaan, mitä teet. Älä tee hätiköityjä päätöksiä. En osaa sanoa, kumpi vaihtoehto sinun tapauksessasi olisi viisaampaa. Joudut sen päättämään itse.
Onko sulla ihan kokoajan paska fiilis siitä mitä teit, vai helpottaako yhtään välillä? Vai meneekö tunteet kuin vuoristoradalla, että välillä ei kaduta ja välillä taas kaduttaa ihan sairaasti?
vai vain puhdistaaksesi oman omatuntosi?
Mieti ensin...Molemmissa vaihtoehdoissa hyvät ja huonot puolensa, jos tiedät että se ei ikinä tule toistumaan ja tyttöystävä ei saa tietää, ehkä jättäisin kertomatta. Jos välttämättä haluat kertoa sen voi tehdä myöhemminkin, silloinkin vielä voit olla rehellinen.
Mutta mieti motiivejasi, kaikkea paskaa ei välttämättä kannata kaataa toisen niskaan sen takia että pääsee itse nukkumaan puhtaalla omatunnolla...
Nämä on vaikeita, mutta mieti kuitenkin ennenkuin kerrot.
Kannattaa kertoa. Koska epärehellisyys nakertaa suhteen väistämättä hajalle kun syyllisyys jää vaivaamaan pettäjän mieltä. Jos ei syyllisyys vaivaa, kannattaa olla huolissaan.
JOs et kerro, ette myöskään voi yhdessä miettiä,missä tilassa suhteenne on, ja miksi ajauduit siihen mitä teit. Pelkkä "olin kännissä enkä ajatellut" ei ole syy. Jos ei tahdo pettää, ei hankkiudu niin humalaan, ettei pysty hillitsemään itseään.
Halusitko huomiota? Vaihtelua? Tuntea itsesi seksikkäämmäksi? Onok suhteessanne vaikeuksia? Tavanomaista ja tylsähköä?
Itse ainakin antaisin pettämisen anteeksi, jos se olisi ollut vain seksiä ja vaihtelunhalua. Jos voisin olla varma ettei se toistu.
älä nyt vaan mee kertomaan tekosiasi, mieti hetki niin huomaat että vierasta lihaa sä haluatkin sillointällöin piristykseksesi. jos nyt menet tunnustamaan niin jatkossa kiinnijäämisen riski kasvaa, joudut selittelemään enemmän menojasi jne. kuten yllä jo sanottiinkin, vedä henkeä... ja jatka samaa rataa.
ei muuta kuin kivoja nainteja =)
pettäneesi.Samalla kuitenkin menetät oman rakastettusi ihan vain äkkiarvaamattasi vielä.
Kerroin eilen. Siinä sitten itkettiin. Toivottavasti oli oikea ratkaisu, en ole ikinä tuntenut oloani niin huonoksi kuin eilen kun näin hänen kärsivän.
Meillä oli kaikki paremmin kuin hyvin ja nyt kaikki on pyyhitty. Onneksi hän ei kuulemma voi jättää minua vaikka haluaisikin koska rakastaa minua. Se tuntui niin hyvältä kuulla.
Nyt meidän tarvitsee alkaa suunnitella kuinka me selviämme tästä. Tämä tulee kyllä olemaan vaikein ja raastavin asia tähän astisessa elämässämme. Olen loukannut ainoata rakastamaani ihmistä niin syvästi ettei sitä voi kuvailla.
Tästä vaan täytyy jotenkin selvitä.
Ja siitä vielä, hetkeäkään en ole ollut katumatta tekojani sen jälkeen, en nukkunut yli 40 tuntiin enkä syönyt eilen mitään.
Sitä mä en vaan voi ymmärtää että miten mä voin tehdä näin!!! Mä haluaisin rankaista itteeni jotenkin tästä mutta en tiä miten. Toisaalta siinä kokee enemmän tuskaa kuin on ikinä uskaltanut kuvitellakaan kun näkee rakkaansa kärsivän.
Kiitos kaikille mielipiteistä
Koko ajan paska fiilis.
sinua paremman.
sinut.
että anna tyttöystävälle se aika toipua ja ymmärrä. Ja viestitä se selvästi hänelle. Nyt on itkuvaihe, jossain tulee ehkä armotonta kiukkuakin, mutta tuo että tyttöystävä tuossa pystyi edes sanomaan että rakastaa sua silti, on paljon.
Ja etenkin, nyt on virhekortit pelattu, enää ei ole varaa mokata; Jos olet epävarma kyvystäsi toimia oikein tietyissä tilanteissa niin yksinkertaisesti vältä niitä. Tsemppiä nyt jatkoon ja kyllä se vaatii rohkeutta kertoa teostaan. Itse en ole pettänyt, mutta osaan kuvitella miten vaikeaa sen kertominen on. Positiivista on nyt se, että olet kertonut pettämisestäsi - olet pettänyt mutta et ole uskoton vaan rehellinen ja totuudenmukainen. Ja haluaisitko edes ollakaan sellainen ihminen, jolla ei olisi paskaa fiilistä tuollaisesta?
Meille kävi täysin samalla tavalla. Minun poikaystävä petti mua juuri niinkuin sinä tyttöystävääsi. Hän oli kovassa humalassa ja kesken touhun oli tajunnut, mitä oli tekemässä. Oli sitten lopettanut puuhan tajutessaan.. Hän kertoi asiasta minulle heti, kun nähtiin. Se oli kamalaa, tuntui ihan hirveältä!! (Paitsi sinänsä hyvä, että oli rehellinen ja kertoi.)
Nyt on kulunut 9 kuukautta. Ollaan edelleenkin yhdessä. Vieläkin tulee ajateltua asiaa tosi usein, joka päivä. Seksin aikana tulee monesti mieleen asia... Ärsyttää ja itkettääkin vielä välillä. Joskus tulee sellaisia ajatuksia, että eihän tämä nyt niin paha asia olekaan. Kaikki tekee joskus virheitä. Tuo nyt vaan oli tosi paha virhe... Harmittaa niin paljon, miksi meille kävi näin. Poikaystävänikin oli sanonut, ettei IKINÄ voisi pettää.
En tiiä, miksi edes kirjoitan, että mikä mun pointti on. Sinun tekstisi oli vain juuri niin samanlainen, että se olisi voinut olla poikaystäväni kirjoittama.
Olisiko kenellekään mitään "onnistumistarinoita"? Sellaisia, että pettämisestä on kulunut kauan? Voiko asian unohtaa, niin ettei se tule usein mieleen?