Onko ketään samanlaista..

niin, olen tosi saamaton.olen nyt tosi yksinäinen mutta olenko sitten vieläkin enemmän? minun pitäisi kyllä kuulla itseni mutten kuule kun mikään ei vastaa siihen mitä teen, eli jos olen hyvä on samanlaista jos kitisen ,on samanlaista,tämä on kamalaa..eli kitisten hautaan. ja onko luvassa enemmän kun lähtee..

biitu kirjoitti:

niin, olen tosi saamaton.olen nyt tosi yksinäinen mutta olenko sitten vieläkin enemmän? minun pitäisi kyllä kuulla itseni mutten kuule kun mikään ei vastaa siihen mitä teen, eli jos olen hyvä on samanlaista jos kitisen ,on samanlaista,tämä on kamalaa..eli kitisten hautaan. ja onko luvassa enemmän kun lähtee..

tarvitsisi kitistä sitä että toisen kanssa on huono olla. Saattaisitte saada silmänne auki ja huomata, että teillä on hankala olla myös itsenne kanssa.

Aina on vapaus valita: voi pitää kiinni siitä tutusta mutta kurjasta, tai heittää irti ja hypätä kohti tuntematonta. Jos ei halua ottaa mitään riskejä, mielummin ruikuttaa ja tuhlaa yhden ainoan elämänsä marttyyrina. Elämä ei ole edes luvannut takuita, se voi ottaa ja antaa mielensä mukaan. Jos kynsin hampain pitää kiinni huonosta, ei ole mitään millä tarttua parempaan.

Olisiko sitten yksinäisempi ? Voiko enää yksinäisempi olla kuin yksin parisuhteessa, sulkeutuneena omaan kurjuuteensa ? Mielestäni ei.

ainakaan kirjoitti:

tarvitsisi kitistä sitä että toisen kanssa on huono olla. Saattaisitte saada silmänne auki ja huomata, että teillä on hankala olla myös itsenne kanssa.

Aina on vapaus valita: voi pitää kiinni siitä tutusta mutta kurjasta, tai heittää irti ja hypätä kohti tuntematonta. Jos ei halua ottaa mitään riskejä, mielummin ruikuttaa ja tuhlaa yhden ainoan elämänsä marttyyrina. Elämä ei ole edes luvannut takuita, se voi ottaa ja antaa mielensä mukaan. Jos kynsin hampain pitää kiinni huonosta, ei ole mitään millä tarttua parempaan.

Olisiko sitten yksinäisempi ? Voiko enää yksinäisempi olla kuin yksin parisuhteessa, sulkeutuneena omaan kurjuuteensa ? Mielestäni ei.

oikeassa olet. siis vaikka tuntuu että ehkä haluat herättää ja sanoa etta suu kiinni ,itepä olet valinnut, niin silti jotenkin se mitä tahdot sanoa on jollain tavalla myös oikein. Asiat on nyt näin ja olleet todella kauan, olen yrittänyt herättää puolisoani ymmärtämään minua ja olen yrittänyt ymmärtää häntä ja silti asiat ei muutu ,se vielä juontaa sellaisesta että miehei on tosi mielenkiintoinen ihminen -halutessaan- siis muiden kanssa ja vuodesta toiseen odotan että joskus tuo,mielestäni,oikea luonne tulee myös esille minun kanssani siis siihen puoleen miehessäni olen rakastunut, vieläkin, enkä ole sitä saanut kahden olessamme esille. ja olet oikeassa siinäkin että en jaksa vapaalla ollessani olla muiden ihmisten kanssa kun viekäkin odotan että mieheni sattuisi olemaan kanssani ja nyt olisi se hetki että meillä menisi hyvin" odotan sitä niin.. ja sitten on taas sunnuntai ilta ja aika on valunut muussa puuhassa , siis mitä yritän sanoan siis sitä että kulutan kyllä aikaani aktiivisesti mutta ikävöin siihen väliin rakastavaa läsnäoloa joka nollaa läheisyydenkaipuun, enkä halua erota näin mitättömän asian takia (hö.. ota tuosta nyt sitten selvä..:O))
niin ja miten sitten ei olis hankala olla itsensä kanssa??

lisääää kirjoitti:

oikeassa olet. siis vaikka tuntuu että ehkä haluat herättää ja sanoa etta suu kiinni ,itepä olet valinnut, niin silti jotenkin se mitä tahdot sanoa on jollain tavalla myös oikein. Asiat on nyt näin ja olleet todella kauan, olen yrittänyt herättää puolisoani ymmärtämään minua ja olen yrittänyt ymmärtää häntä ja silti asiat ei muutu ,se vielä juontaa sellaisesta että miehei on tosi mielenkiintoinen ihminen -halutessaan- siis muiden kanssa ja vuodesta toiseen odotan että joskus tuo,mielestäni,oikea luonne tulee myös esille minun kanssani siis siihen puoleen miehessäni olen rakastunut, vieläkin, enkä ole sitä saanut kahden olessamme esille. ja olet oikeassa siinäkin että en jaksa vapaalla ollessani olla muiden ihmisten kanssa kun viekäkin odotan että mieheni sattuisi olemaan kanssani ja nyt olisi se hetki että meillä menisi hyvin" odotan sitä niin.. ja sitten on taas sunnuntai ilta ja aika on valunut muussa puuhassa , siis mitä yritän sanoan siis sitä että kulutan kyllä aikaani aktiivisesti mutta ikävöin siihen väliin rakastavaa läsnäoloa joka nollaa läheisyydenkaipuun, enkä halua erota näin mitättömän asian takia (hö.. ota tuosta nyt sitten selvä..:O))
niin ja miten sitten ei olis hankala olla itsensä kanssa??

Olen elänyt samanlaista elämää kolmekymmentä vuotta.
Kumppanini oli aina toisten seurassa mitä miellyttävin, ei koskaan minun...odotin saavani joskus itsekin osan siitä...ei koskaan.
Olin niin yksin kuin ihminen olla voi, ja tietysti tilanteesta kärsivät lapsetkin. Yritin saada hänet tajuamaan, että minäkin olen olemassa; keskustelin, huusin, yritin saada hänet mukaan perheterapiaan...ei mitään.
Sitten olin kypsä lähtemään ja toteutinkin sen. Sitten vasta hän tajusi mitä oli ollut kysymys! Liian myöhään suhteen kannalta.
Niin kauan kuin vaan puhut ja puhut samaa asiaa, kaikki menee häneltä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kokeile jotakin todella radikaalimpaa keinoa, herätä se mies tajuamaan todellisuus!
Samalla saat selville rakastatko sinä miestäsi vai hänestä hänen "vieraskoreutensa" perusteella luomaasi mielikuvaa...

lisääää kirjoitti:

oikeassa olet. siis vaikka tuntuu että ehkä haluat herättää ja sanoa etta suu kiinni ,itepä olet valinnut, niin silti jotenkin se mitä tahdot sanoa on jollain tavalla myös oikein. Asiat on nyt näin ja olleet todella kauan, olen yrittänyt herättää puolisoani ymmärtämään minua ja olen yrittänyt ymmärtää häntä ja silti asiat ei muutu ,se vielä juontaa sellaisesta että miehei on tosi mielenkiintoinen ihminen -halutessaan- siis muiden kanssa ja vuodesta toiseen odotan että joskus tuo,mielestäni,oikea luonne tulee myös esille minun kanssani siis siihen puoleen miehessäni olen rakastunut, vieläkin, enkä ole sitä saanut kahden olessamme esille. ja olet oikeassa siinäkin että en jaksa vapaalla ollessani olla muiden ihmisten kanssa kun viekäkin odotan että mieheni sattuisi olemaan kanssani ja nyt olisi se hetki että meillä menisi hyvin" odotan sitä niin.. ja sitten on taas sunnuntai ilta ja aika on valunut muussa puuhassa , siis mitä yritän sanoan siis sitä että kulutan kyllä aikaani aktiivisesti mutta ikävöin siihen väliin rakastavaa läsnäoloa joka nollaa läheisyydenkaipuun, enkä halua erota näin mitättömän asian takia (hö.. ota tuosta nyt sitten selvä..:O))
niin ja miten sitten ei olis hankala olla itsensä kanssa??

Oletko alkanut kokonaan elää miehesi kautta? Seurailet kuin koiranpentu häntä kotona ja odotat, että siltä suunnalta tippuisi armopaloja? Oma elämä on jäänyt elämättä ja kaikki hyvä, kiva ja kiinnostava mitä kodin seinien ulkopuolella olisi ollut sinulle tarjolla, on mennyt sivu suun? Jos näin on käynyt, en ihmettele vaikka miehesi ei pitäisi sinua enää kiinnostavana ihmisenä, eikä viitsi vaivautua, jos olet päästänyt itsesi henkisesti näivettymään.

Jokainen meistä on vastuussa OMASTA elämästään. Hyvä puoliso auttaa kasvamaan ihmisenä ja saamaan elämästä enemmän irti, mutta hyvästäkään puolisosta ei ole apua, jos on taipumusta elää vain toisten kautta.

P.s. Moni mies kiinnostuu omasta puolisostaan uudestaan siinä vaiheessa, kun tämä on jo lähtenyt/lähdössä suhteesta. Ja miksiköhän? No sen tähden, kun toisella on monta rautaa tulessa, hän puhkuu innostusta asioiden järjestelyssä, alkaa huolehtia omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan jne.