Olen alle kolmikymppinen kahden lapsen äiti. Erosin miehestäni n3vuotta sitten. Nyt uudessa suhteessa ollut reilun vuoden verran. Ongelmani on uuden miehen muutunut käytös yhteen muutamisen myötä. Alussa kaikki meni hienosti jonkun aikaa, mutta nykyisin emme tee enää mitään yhdessä. Mies on joko töissä, nukkumassa tai vain muuten omien harrastustensa parissa. Kotiasioista hän ei huolehdi ollenkaan ja valittaa muutenkin lasten metelöinnistä sun muusta koko ajan. Itse en saa mitään tältä parisuhteelta, en kunnioitusta,huolenpitoa tai muutakaan. Myöskään raha-huolet ei ole yhteisiä, jos tv-lupa pitäisi maksaa niin mies sanoo että se on sun ongelma.. Itse en saa kuin 240€ kuukaudessa ja sillä pitäisi hoitaa lasten ruokkiminen ja laskut vaikka mies käy töissä.. MITEN TEILLÄ?
Uusioperhe+parisuhde
darra
111861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Silloin voit vaikka haastaa miehen oikeuteen, jos tämä ei maksa laskuja ja anna rahaa. Jos ette ole naimisissa, niin hän voi käyttäytyä noin. Siinä tapauksessa kannattaa heittää hänet pellolle.
Yksinhuoltajana tulet toimeen paremmin kuin huonon ukon kanssa. Avoliitto on yksinhuoltajalle ansa, koska hän menettää yksinhuoltajan etunsa (korotetun lapsilisän, mahdollisen asumistuen ja toimeentulotuen), mutta lain mukaan mies ei kuitenkaan ole elatusvelvollinen avovaimoonsa ja tämän lapsiin nähden.
sillai tollasista laskuista päästään.
Luin viestisi ja tuntui todella tutulta. Olen 34-vuotias uusioperheessä elävä äiti. Olemme asuneet mieheni kanssa 3- vuotta yhdessä, ja olleet naimisissa kohta vuoden. Naimisiin menon jälkeen kaikki muuttui. Minulla on kolme lasta ja miehelläni kaksi. Miehen lapset ovat viikonloppuisin meillä ja minun lapset asuvat meillä. Mieheni ei kanssa osallistu kodin töihin oikeastaan ollenkaan.. Kaikki työt kuuluisivat minulle ja lapsille. Meillä on iso piha omakotitalossa ja nurmikon leikkuukin kuuluisi mieheni mukaan lapsille, kun hänkin on lapsena joutunut nurmikon leikkaamaan, myös lehtien haravointi, omien jälkien siivoaminen kaikesta ym. Lapset ovat miehelle kuin ilmaa siihen asti, kunnes hän komentaa tai kieltää lapsia. Heille ei puhuta mitään tavallisia asioita vaan kielletään tai komennetaan. Sama koskee kummankin lapsia, ei pelkästään minun. Lasten täytyisi katsella televisiota yläkerrassa, omissa huoneissaan, ettei niistä olisi häiriötä alakerrassa. Jos kohta kuusivuotias tyttäreni puhuu miehelle, hän ei viitsi aina edes vastata hänelle. Isommat lapset eivät isommin puhukkaan miehelleni. Laskut meillä maksetaan, kumman nimillä tulevat. Ruokarahasta tulee silloin tällöin sanomista, kun minulla on pienempi palkka, kuin miehelläni. Ja elätettävää enemmän kuin hänellä. Olen koettanut puhua asiasta, mutta siitä ei saa puhua. Lapsista on tullut riesa tai ne ovat ilmaa, jos ei ole huomautettavaa niille.. Tilanne on tosi raskas sekä lapsille, että minulle.
en ymmärrä kuinka ihmeessä työ uusio-äidit järkkäätte itsenne ja lapsenne tommoseen jamaan!!??
eikö siitä ukosta voi ottaa selvää jo ennen avo-tai ainakin avioliittoa, eikä lähteä semmosen miehen matkaan, joka kohtelee sun lapsias ku ilmaa!!!
Haluan sen verran korjata ydin äidille, ettei mieheni kohdellut kahden ensinmäisen vuoden aikana, kuin ilmaa. Vaan viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Oli alkuun kunnon mies. Leikki ja touhusi lasten kanssa. Seurusteltiin 1,5 vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Ja asuimme yli 2 vuotta yhdessä, ennen kuin lasten kohtelu muuttui. En ole ennustaja ja miten sen kummemmin voit ottaa toisesta selvää?
No kannattaisi varmaan sanoa miehelle, että olet huomannut että häntä painaa jokin asia ja kysyä oletko ihan väärässä. Anna ymmärtää että mielellään kuulisit mikä asia on. Mutta jos hän ei halua puhua niin odota kunnes toinen on valmis siihen. Mutta jos hän jatkaa entisellään monta viikkoa, niin sano selvästi että sinua harmittaa tämä asia mitä täällä kirjoitit ja kysy mite te voisitte tehdä asialle. Puhuminen vaan auttaa...
Toisaalta "ihana" kuulla, että samanlaisten ongelmien kanssa painii monet muutkin. Itselläni on kaksi lasta (6ja8)ja olemme nyt kaikki asuneet pari vuotta yhdessä uuden miesystäväni kanssa. Yhteensä olemme seurustelleet vajaat neljä vuotta, joten emme mekään syöksyneet suinpäin rakkauden alkuhuumassa saman katon alle.
Miehen suhde lapsiini on nykyään aika etäinen, varsinkin nuorempaan. Hän ei myöskään sen kummemmin keskustele tai kysele tyttäriltäni kuulumisia. Ongelmana on myös se, että hän ei myöskään komenna tms. lapsia, vaan odottaa minun tekevän kaiken. Tottakai lasten vastuu ja pääkasvatus on minulla, se ei ole ongelma, mutta se, että kun nyt näinkin kauan olemme asustelleet yhdessä, niin toivoisin hänenkin ottavan jonkunlaisen roolin tässä "perheessä".
Lapset tapaavat isäänsä säännöllisesti eli en kaipaa tytöille mitenkään kakkosisää. Nyt viime aikoina mieheni on ollut todella ärtyisä, vihainen, masenutunut ym. ym. ja hän syyttää kaikesta tällä hetkellä lapsia..ei kuulemma jaksa tätä perhe-elämää...vaikka häntä lapset, kotityöt tm. ei rasita eikä kuormita mitenkään..
Itse en halua erota, enkä muuttaa lapsien kanssa pois, joten kaipaisinkin neuvoja, että mitä tässä vaiheessa pitäisi tehdä..miten antaa sitä tilaa toiselle, mitä sanoa...jos vaan saisi tähän vastaavanlaisessa tilanteessa olevan toisen osapuolen eli jonkun miehen mielipiteen, niin se olisi todella hienoa..mutta kaikki kohtalotoverit..kertokaa mitä tehdä?
Meillä tätä on jatkunut jo pitkään. Puhua asiasta ei saa, kun se on naputtamista, vaikka kuinka nätisti asiasta puhuisi.Ja jos puhut mies lähtee menemään, kun ei jaksa kuunnella. Meillä on tullut myös eläimistä sanomista, joita meillä on ollut alusta asti, 2 koiraa ja kaksi kissaa. Pojan täytyy kesken läksyjen tekemisen mennä pihalle katsomaan, mitä koira haukkuu. Kun mies ei voi mennä, kun hänellä ei ole koiraa.. Tähän asti eläimetkin ovat olleet ihan ok ja toinen koira on hommattu meidän yhdessä olo aikana.
Lastenkin täytyisi siivota itse jälkensä, kaikki leivänmurusetkin syönnin jälkeen pois pöydiltä ja lattioilta jos on tippunut ym ym. Mies itse kyllä jättää likaisia vaatteita ym pitkin lattioita, lautasia pitkin pöytiä ym.
Ei se ole miehen homma elättää muiden lapsia tai uusio muijaa.
Mikä sua estää menemästä töihin? Siis muu kuin laiskuus?
juu,laiskapa laiska.. etäopiskelen.. sekä sulle tiedoksi että olen saanut nyt myös töitä, mitkä sain yhteen soviteltua opsikeluiden oheen.. enkä tiettävästi koskaan siipiveikkona ollut.
Täällä on foorumi uusperheille, täällä voi keskustella kaikseta uusperheisiin liittyvästä:
http://www.foorumi.info/uusperheet/
(vaatii rekisteröitymisen)
Aina ei uusperheen elämä ole helppoa... Meillä on myös aika tuore uusperhe, mulla on jouluna 3 vuotta täyttävä tytär, miehellä ei oo lapsia. sopeutumista se vaatii, ja paljon muutakin, varsinkin jos perheessä toisella ei ole lapsia.