Viime kesänä käydyssä surkuhupaisassa keskustelussa yksi "viihdemusiikin" mollaajien argumentti oli, että klassisen musiikin mestareiden teokset ovat "suurta musiikkia", joka elää ajasta ikuisuuteen, kun taas viihdemusiikin alalla on vain pieni muotivillityksiä, jotka kuolevat parissa vuosikymmenessä.
Esimerkiksi Mozartia ja Beethovenia tullaankin varmasti kuuntelemaan vielä pitkään, ja heidän sävellyksiään voi hyvällä syyllä kutsua "suureksi musiikiksi". Mutta toisaalta, jos klassisen musiikin parhaita saavutuksia ovat edelleen (kuten yleisesti tunnustetaan) muutaman kaksi sataa vuotta sitten eläneen ukon tuotokset, mitä se kertoo tuon musiikkilajin tasosta yleensä ?
Esimerkiksi Mozartia ja Beethovenia tullaankin varmasti kuuntelemaan vielä pitkään, ja heidän sävellyksiään voi hyvällä syyllä kutsua "suureksi musiikiksi". Mutta toisaalta, jos klassisen musiikin parhaita saavutuksia ovat edelleen (kuten yleisesti tunnustetaan) muutaman kaksi sataa vuotta sitten eläneen ukon tuotokset, mitä se kertoo tuon musiikkilajin tasosta yleensä ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
...taso on erittäin korkea. Itse asiassa rima on asetettu pari sataa vuotta sitten niin korkealle, että sitä ei ole ollut enää jälkeen päin mahdollista ylittää - eikä tarvetta. Kolme barokkimestaria ja kolme suurta wieniläisklassikkoa (Vivaldi-Händel-Bach-Haydn-Beethoven-Mozart) muodostavat akselin, joka on musiikin ydin. Tuon jälkeen tulleet sävellykset määrittelevät karkeasti ottaen sekundaariklassista, jolla on paljon vähemmän tekemistä itse musiikinlajin kanssa, kuin kuvitellaan. Eli klassinen musiikki ei ole hakoteillä, sillä sen ydin on elinvoimainen. Kuitenkin ytimestä hakoteille eksynyt sekundaariklassinenkin (jopa tähän päivään saakka ulottuen) on useimmiten korkeampitasoista, kuin nykyajan muoti- ja popmusiikki, koska rima on jo aikoinaan hyvissä ajoin asetettu niin korkealle, että sitä tavoitellakseen on tarvinnut kurkottaa ylös, toisin kuin monen muun musiikinlajin kohdalla. Siis romantiikka ja moderni klassinen ovat myös korkeatasoisempaa kuin "viihderoska", vaikka ne eivät vedäkään vertoja täydelliselle musiikille, joka keksittiin 1600-1700 luvulla.