Jo lapsena koin erittäin läheltä anopin kirouksen. Äitini meni naimisiin, ja sai kauhukseen riivatun anopin roikkumaan nurkkiinsa. Isä oli todellinen mammanpoika ja mitä anoppi sitten sanoikaan, tämä oli aina oikeassa. Siskoni, jolla on eri isä, oli välttämätön paha josta haluttiin vaan eroon. Häntä haukuttiin ja vähäteltiin. Olin pieni, mutta muistan valitettavasti hyvin miten anoppi (no, mummi) johti tätä remmiä.. Äiti teki aina kaiken väärin (niin hän lopulta itsekin luuli) ja mummi joutui muka näyttämään miten tiskataan, viikataan vaatteet ja jopa miten vessapaperin piti taittaa että säästyy paperia!!! No, eroonhan tämä sitten päättyi, ihme että äiti pääsi irti, mutta ei ongelmitta tietenkään. Minut kidnapattiin (mummi vei ruotsiin) enkä sitten tiedä miten ihmeessä päädyin takaisin Suomeen äitini ja siskoni luokse. Nykyään äiti ja isä ovat ystäviä, mummi kärsii dementiasta.. Mutta en tiedä miten tämä kaikki vaikutti minuun lapsena. Jos pääset itse anopiksi, ajattele niitä lapsia.. Itselläni on hyvä anoppi, hän on ymmärtäväinen ja auttavainen, mutta ei tyrkytä tietojaan eikä sekaannu turhaan. Joskus ehkä toivoisinkin että sekaantuisi vähän enemmän :).
Kirous
Estelle80
1640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sellaiset ihmiset,joilla on TODELLA vahva itsetunto ja jotka luulevat,että vain ja ainoastaan heidän tapansa tehdä asiat on ainoa oikea tapa,he ovat otollinen maaperä häijyiksi anopeiksi. Lisäksi pitää vielä olla hirveästi energiaa toisten ihmisten asioihin puuttumiseen.-Minä en jaksa olla ilkeä anoppi enkä häijy mummo,vaikka pidänkin porukan kurissa,enkä anna hyppiä seinille.