Kun teet jotain, niin meneekö se helposti äärimmäisyyksiin? Jos dokaat, meneekö överiksi ja jatkuu aamullakin? Jos innostut uudesta harrastuksesta, käytätkö siihen kaiken vapaa-aikasi ja rahasi? Jos töissä on mielenkiintoinen projekti, unohdatko lähteä kotiin normaaliin aikaan? Tai jos aloitat uuden suhteen, unohtuuko syöminen, kaverit ja harrastukset?
Tuli mieleeni tuosta alemmasta gallupista ja muutamista ystävistäni. Heillä kun on tapana heittäytyä täysillä kaikkeen, mitä he tekevät. Vähän kuin uskoontulo, koko elämä menee täysin uuteen uskoon tasaisin väliajoin.
Samanhan voi havaita tällä palstallakin. Joku ilmestyy yhtäkkiä ja osallistuu lähes joka keskusteluun. Sitten häviää yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ilmeisesti on keksitty joku korvaava luppoajan täyte.
Tuli mieleeni tuosta alemmasta gallupista ja muutamista ystävistäni. Heillä kun on tapana heittäytyä täysillä kaikkeen, mitä he tekevät. Vähän kuin uskoontulo, koko elämä menee täysin uuteen uskoon tasaisin väliajoin.
Samanhan voi havaita tällä palstallakin. Joku ilmestyy yhtäkkiä ja osallistuu lähes joka keskusteluun. Sitten häviää yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ilmeisesti on keksitty joku korvaava luppoajan täyte.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Olen juuri tuontyyppinen. Siten elämä on kaikkein antoisinta.
Eniten säälittää ne, joiden addiktio on pysyvästi pelkästään tämä palsta. Tarkoitin juuri sinua, lukija.
Jos kiinnostuu liikaa jostain turhasta, on ehkä parempi tehdä sitä paljon ja äkkiä, niin saa sen pois häiritsemästä jokapäiväistä elämää ja voi rauhassa keskittyä tärkeämpiin ja hyödyllisempiin asioihin.
Kun saa nopeasti mitan täyteen, ei kaipaa kyseistä asiaa sen jälkeen lainkaan.
On taottava kun rauta on kuumaa. Sitäpaitsi, kuten sanoit, on se hauskempaakin.
Riippuu aiheesta. Kyllähän monissa asioissa on olemassa se luonnollinen kaari alkuinnostus, taantuminen ja kultainen keskitie. Ehkäpä pysyn normaalin rajoissa ja kaaren puitteissa tosin varsinkin urheiluinto loppuu yleensä tuohon ekaan vaiheeseen :)
Ryyppäminen ei mene mulla ikinä overiksi, pystyn sen pitään niin hyvin hanskassa. Jos päätän, että juon 4 paukkua, niin se tosiaan jää siihen. Tai päätän etten juo raflassa alkoholia yhtään, niin sekin aina pätee enkä tosiaan juo. Olen kylläkin humalahakuinen juomari joten yleensä päätän vetää kännit, silloin harvoin kun viitsin vaivautua edes alkaan juomaan :D
Mulla ei ole omasta mielestäni muita paheita (joista olen riipuvainen) kuin rööki ja kokis.
tupakka ole pahe, sehän on kannanotto!
Puolesta? Typerä, turha ja tarpeeton pahe se on :D
Itsemääräämisoikeuden pulesta ja terveysfasismia vastaan.
niinkin voi musta sanoa.
Tosin ryyppääminen mulla ei yleensä mee yli, osaan ottaa kohtuudella.
Muuten kyllä lähden täysillä joka juttuun mukaan. Ja sit muutaman viikon päästä into hiipuu ja katoan. Toki mulla on elämässäni muutama pysyvä harrastuskin, kuten liikunta. Tällä hetkellä olen tosi innostunut opiskelusta, toivottavasti sekin kestää.
Nuorempana kyllä. Silloin tuli daokailtua, pössyteltyä jne. Ja suklaaseen olin yhdessä vaiheessa koukussa, se on muuten kaikkein voimakkain huume mulle :)
Ehkäpä olin myös vähän koukussa seksisuhteisiin.
Ja tavallaan urheiluunkin koska hermostun jos on vaikka 2-3 päivää taukoa.
Mut nykyään hallitsen itseni ;)
on sama ton urheilun kanssa. Tosin nyt menee niin lujaa, että on vaikeeta pitää viikossa edes se yksi huilipäivä. Tosin yritän ottaa välillä vähän rennomman tunnin, ettei oo aina sitä täysillä menemistä.
Muistanko oikein, että sulle kerty lihasmassaa helpolla jos treenaat paljon?
Mulle ei pitäis kertyä, mutta nyt vähän mietityttää, kun multa tullaan nykyisin pyytämään aina jotain voimaa vaativaa juttua "kun sä näytät siltä että sulla on voimaa"... En mä halua näyttää siltä että mulla on voimaa, vaan olisin ennemmin vaikka normaali... Höh, en mä haluais rajoittaakaan tätä treenaamista...
et teillä näköjään tulee tulosta helpommin, mut mä joudun raatamaan vähintään kolmen suomenhevosen työmäärän ja syömään yhtä paljon ku ne hevoset, että yleensä saan pysymään painokäyrän tasaisena :(
en mä nyt ainakaan uskalla mitään massaa kehittäviä jauhepirtelöitä juoda. Ne vois tehoo sulle?
proteiinia jauheena, muuten kalorit kootaan sapuskasta ;)
Muskle massit on vähän "pääset vähemmällä, jos syöt tätä"-paskaa.
ei sitä osaa verrata kun on ollut vaan omassa kropassaan.
Musta naiset joilla on lihasta näyttää kyl hyvältä. Sellaisilta että niillä on elämänenergiaa. Salilla on yks tyttö jolla on ihana kroppa; lihakset erottuu käsissä, sit sen selkä levenee ylöspäin ja sillä on kainalon allakin selvästi lihasta. Vyötärö sil on kapea ja peba ihanan pysty ja lihaksikas. Tissit sil on kuitenkin c-kuppia. Tuijottelen aina sitä. Harvat naiset herättää mussa ihastusta mutta tota typyä ois kiva vähän napata pepusta kii.
pelkkää peruskotiruokaa. Toisinaan saatan ostaa proteiinipatukan, jos en ole ehtinyt syömään mitään ennen alkavaa tuntia. Mä meinaan pyörryn herkästi, jos alan treenaa sillai että en ole syöny koko päivänä kunnolla.
Mä olen kyllä nostanu kuntoni tähän malliin ihan pikkuhiljaa. Nykyisin menee helposti joku 70-80km pyöräilylenkki ja siihen vielä illalla palautteluiksi 25km... Reisilihakset onkin sitten aika voimakkaat ja musta ihan liian isot.
Kesällä mä pyöräilen ~20km lämmittelyksi ennen salille menoa ja toiset 20km ihan palauttelua kotimatkalla. Talvella laiskistun.
tiedän mitä tarkoitat... =)
Lihaksista tulee kyllä mieleen terve ja energinen ihminen. En mä silti naisena haluais massaa kasvattaa. Enemmän ku sais sitä notkeutta...
aina kesäisin "laiska" kausi. Toisaalta hyvä, että kerran vuodessa on pieni katkeama.
Sit ku taukoa jatkuu jonkin aikaa, niin iskee pieni syyllisyys laiskuudesta ja on taas lähdettävä liikkeelle :)
enmmän aerobista liikuntaa ja vähemmän voimatreeniä. Musta senkin takia on kiva että on lihasta kun ne kuluttaa energiaa, saa siis syödä enemmän.
Riippuu vähän asiasta ja elämäntilanteesta muutenkin.
Enpä tiedä tuosta addiktoitumisesta mutta kyllä mä täysillä olen mukana jos johonkin ryhdyn, asian loppuun vieminen on sitten ihan toinen juttu.
Myöskin jos löytää jotakin,mikä tuo hyvää mieltä niin tottakai siihen tavallaan tulee helposti "addiktoiduttua". Esimerkiksi täällä palstalla viihdyn yllättävän hyvin vain koska täällä on kovin mielenkiintoisen tuntuisia persoonia ja ns.luppoaikahan tässä kuluu hyvin. Myöskin sosiaalinen kanssakäyminen on jonkin aikaa ollut vähän vähemmällä mikä saa tällaisen tyypin pään sekoomaan joten hyvähän se on löytää joku kanava johon purkaa ah niin viisaita ajatuksiaan.
No jaah..eihän tuo nyt ollu sitten mitenkään selkeä vastaus. Eli joo ja en.
kilometrien päähän..
Onko noin paha olla? Purkaa vaan jos helpottaa, kyllä mä kuuntelen :)
Niitä sävyttävät sanat kuten tasapaksu ja rutiinit.
Käsillä tekeminen on sellainen harrastus, johon uppoudun usein niin vahvasti, että ruokailu ja nukkumaanmenoaika unohtuvat. Suurimpana syynä kai se, että haluan päästä nopeasti ihailemaan valmista jälkeä. Kyse on siis ehkä enemmän kärsimättömyydestä kuin addiktoitumisesta.
Hyvä kirjakin saattaa aiheuttaa sen, että lykkään aikomiani hommia (kuitenkin vain kotitöitä...) enkä halua katkaista lukuelämystä maallisten asioiden kuten syömisen tai nukkumisen vuoksi.
Liikunnasta on myös muodostunut sellainen hyvä tapa, jonka puute aiheuttaa ärtymystä ja levottomuutta.
vähän tällainen nettiaddikti ja tuon kaikkiin keskusteluihin ns. "Mä"- näkökannan :)
paitsi alkoholin suhteen.
Kun johonkin ryhdyn, niin sitä sitten täysillä, oli kyse työprojekteista tai harrastuksista. Jotkut näistä jutuista kestävät vuosia (ehkäpä loppuun saakka), toiset ovat kausiluontoisia (kuten käsityöt ja askartelu).
vaan, koska en osaa olla tekemättä mitään. Mä tarviin jatkuvasti itselleni jotakin tekemistä ja joskus kyllästyn kesken ja aloitan uuden projektin, niin jossain vaiheessa tulee semmoinen jysäys et kaikki kesken eräiset projektit on kerralla hoidettava kondiksee ja sit taas mentiin.
Jatkuvat projektit mulla onkin opiskelut ja jonkinmoinen kuntoilu. Niiden rinnalla tulee kaikkea muuta ja joskus on kausia et vähempi muuta, niin tulee enempi laitettua tunteja urheiluun ja lukemiseen :))
addiktoitumiseksi sanoa, mutta tykkään tekemisen jäljet tuntuu.
esim. en mielellään edes ryyppää, jos ei muutamaa päivää mennä. en tissuttele muutamia, se tekee dokuksi.
en treenaa ellei jossain vaiheessa oksennus lennä jossain määrin.
jos säästän rahaa sama asia, jos tuhlaan niin sitä menee helvetisti.
en syö edes karkkia ellei naama ole valkoinen pahasta olosta. douppien kanssa en uskalla näin toimia.
se on hauska toimia tilanteen mukaan...tosin kavereita ei jätetä
Ei kai rattis jäänyt kaipaamaan jotain hutsua ?
Innostun uusista jutuista ja ne täyttää ajatukset ja kalenterin ja sitten kun teen aikani, niin laimentuu tai kyllästyn. Kyllä niistä silti aina joku jälki jää... siis harrastus muuttuu silloin tällöin harrastettavaksi siitä joka päiväisestä tai -viikkoisesta. Sitten tulee huono omatunto että on satsannu paljon aikaa ja rahaa ja enää ei sitä kuitenkaan niin paljoa tee... sitten siitä tulee enemmän pakkopullaa sen huonon omatunnon takia eikä siitä enää niin nauti. On toki poikkeuksia.
Ja täällä pyöriminenkin on riskaapeliä, jos löytyy mielenkiintoinen keskustelu tms. niin aikaa kuluu tuhottoman paljon.. parempi vain pysytellä poissa :)
Juu tervetuloa vaan takasi :D
Sinä tuhkasta nouseva vihertrikoinen, ikuinen nuorimies, samat sanat sinullekin ;)
Kyllä siihen addiktoitumiseen menee vähän pidemmän aikaa, mut en älyy lopettaa ku pikkasen liian myöhään.
YLeensä innostus sit laantuu järkevälle tasolle vähän myöhemmin, josta se sit lähtee taas nousuun. On kuin pitkää aaltoliikettä koko homma.
meillä ADD/ADHD -tyypeillä. Olemme hankalia, mutta niin hurmaavia! ;)
minulla on tahtoa ja voimaa.
Hähä! :D
mikä milloinkin hieman koukuttaa..dokaaminen ei ole koskaan jääny päälle.
?