Lainattua koskettavaa tekstiä. Elämä on joskus rankkaa!
"Veljeni teki itsemurhan melkein 10 vuotta sitten 37-vuotiaana. En ole vieläkään oppinut hyväksymään hänen tekoaan. Tiedän, että hänellä oli vaikeaa, eikä hän pystynyt/osannut hakea apua. Jos olisin tiennyt hänen vaikeuksistaan, olisin hommannut hänet vaikka pakkohoitoon, mutta kun en tiennyt enkä huomannut mitään eikä hän kertonut. Hänen mukanaan meni sukutilamme ja 3 alaikäistä lasta jäi heitteille. Eli monen ihmisen elämä meni loppuiäksi pilalle hänen tekonsa takia. Ja itsemurhan syynä oli nainen, joka oli hänet jättänyt ja tämä nainen ei tosiaan ollut tuon teon arvoinen."
Kaikki eivät vain selviä erosta. Tämäkin on vain yksi tosiasia eron vaikeudesta.
"Veljeni teki itsemurhan melkein 10 vuotta sitten 37-vuotiaana. En ole vieläkään oppinut hyväksymään hänen tekoaan. Tiedän, että hänellä oli vaikeaa, eikä hän pystynyt/osannut hakea apua. Jos olisin tiennyt hänen vaikeuksistaan, olisin hommannut hänet vaikka pakkohoitoon, mutta kun en tiennyt enkä huomannut mitään eikä hän kertonut. Hänen mukanaan meni sukutilamme ja 3 alaikäistä lasta jäi heitteille. Eli monen ihmisen elämä meni loppuiäksi pilalle hänen tekonsa takia. Ja itsemurhan syynä oli nainen, joka oli hänet jättänyt ja tämä nainen ei tosiaan ollut tuon teon arvoinen."
Kaikki eivät vain selviä erosta. Tämäkin on vain yksi tosiasia eron vaikeudesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä ei ole lainattua tekstiä vaan tositarina sisarestani.
Sisareni erosi miehestään (avoliitto) 31-vuotiaana. Heillä oli todella vaikeaa. Sanoisin, että sadomaso-suhde. No, sen jälkeen alkoi alamäki: alkoholi astui kuvioihin entistä rankemmin, työpaikka meni, miesystävät vaihtuivat, oli pahoinpitelijöitä, yksi vanha linnakundikin (taposta tuomittu), huumeita, rikoksia, joista tosi selvisi yhdyskuntapalvelulla.
Niin, lopputulos oli: itsemurha 35-vuotiaana. Jäi kolme alaikäistä lasta (13 v., 10 v. ja 8 v.). Apua hän kyllä sai mielenterveystoimistosta, mutta paineet vaan kävivät liian suuriksi. Entinen mies haukkui ja kiristi mm. huoltajuuden menetyksellä. Hän ei sitten enää lopulta jaksanut vaan jätti meidän näin surullisella tavalla. Niin, en tiedä, onko nyt sitten parempi, että äiti on maan povessa kuin että olisi ollut huonokin äiti, joka edes joskus olisi tavannut heitä. Itsemurha jättää raskaan perinnön (ja mahdollisen mallin) jälkikasvulle.
Kaunis ihminen, sisätautien ja kirurgian erikoissairaanhoitaja, jonka perään miehet kuolasivat. Hän vaan ei osannut oikealla tavalla hyödyntää ulkonäköään ja lahjojaan. Vajosi alas ja kaikenlainen seura kelpasi siinä vaiheessa. Nyt tapahtumasta on 2,5 vuotta. Kaikkien elämä ei pääty hyvin. Euroopan unionissa pieni kaupunki ehkä 30.000 ihmistä tappaa itsensä vuosittain, Suomessa reilut 1000.
Tällaista on olla itsemurhan tehneen omainen.
syyttää naista, joka miehen "jätti". Miten voi tietää heidän elämänsä sisälle? Miksi se nainen jätti hänet? Uhkailiko mies koko ajan tappaa itsensä? Minulla on kokomusta sellaisesta liitosta ja voin vakuuttaa, se on helvettiä jokaisena päivänä, myös niinä jolloin ei uhata. Olisin jättänyt minäkin lasteni kanssa sen miehen joskus ajan kanssa, vaan kun hän jo ehti tappaa itsensä ensin.
Kirjoittajan veljen vuoksi monen elämä meni pilalle, veli se valitsi ei KUKAAN muu, ei siskokaan. Kukaan ei voi vahtia toista 24 tuntia vuorokaudessa, siinä jää aina hetki väliin, jollon hän voi tappaa itsensä, jos on niin päättänyt.
Päästäkää vainajat lepäämään, he eivät palaa takaisin, vaikka syyllistätte koko suvun. Surullistahan se on kun kohdalle sattuu, mutta kaikkeen EI VOI vaikuttaa. Antakaa armoa itsellenne ja muille asianomaisille.
"Ketään ei voi arvostella, ennenkuin kulkee hänen kengissään"
Varmasti oli jokin syy miksi nainen miehen jätti. Tiedän myös mitä on olla itsemurhalla alituisesti uhkailevan mielenterveyspotilaan läheinen. Se on tosiaan helvetti maan päällä, varsinkin kun omaakin henkeä uhataan välillä. Miten voisi elää ainaisen pelon kanssa loppuelämän...Kukaan hänen läheisistään ei tiedä totuutta, mitä kaikkea olen hänen puoleltaan joutunut kestämään; toisia naisia, väkivaltaa, mitätöintiä. Kuitenkin olen yrittänyt auttaa häntä, koska kukaan muukaan ei sitä tee. Oman terveyteni ja hyvinvointini kustannuksella. Eläminen tässä pelossa vie voimat ja terveyden. Itsemurhalla uhkaaminen on mielestäni suurinta henkistä väkivaltaa ja kuitenkin jokainen on lopuksi vastuussa omasta elämästään. Ei siitä voi syyllistää muita tai asettaa heitä vastuuseen joka ei heille kuulu. Mutta ulkopuolisten on pakko omassa syyllisyydentunnossaan löytää syyllinen, eli nainen joka jätti. Mieti missä helvetissä tämä ehkä elää jo muutenkin...
Huh huh.. järkyttävää kuultavaa.
Jätetyksi tuleminen ja jo pelkkä hyljätyksi tulemisen pelko saa todella rankkoja tunteita aikaan ihmisessä. Tätä ei kukaan muu voi käsittää kuin sellainen jolla uhka on ollut todellinen tai jopa toteutunut. Siinä ei järjen kansa ole mitään tekemistä, aikuinen aiemmin normaali ihminen muuttuu raunioksi hetkessä.
Ehkä kaikki juontaa juurensa lapsuudesta, siellä koetuista peloista ja tai hyljätyksi tulemisesta? Moni varmaan muistaa ensimmäiset "parisuhteensa" joista aiheutui sydänsuruja jos toinen hylkäsi tai ei välittänyt. Rankkaa oli sekin, ja miljoona kertaa pahempaa on jos on rakentanut yhteisen elämän lapsineen kaikkineen ja toinen häviää kuvioista tai edes uhkaa hävitä.
Olen kokenut tunteen kun oma vaimo petti ja oli suhteessa toiseen ja perheeni oli hajoamispisteessä. Niin olin minäkin.
Kyllä itel oli sama tilanne, vaimo hoki koko yhdessä olo ajan että ethän jätä, en tietenkään ku ei mitään syytä ollut. Sit yks riita ja vaimo jätti... sit ilmotti et ei mitään paluuta yhteen ikinä. Vie multa lapset. Reilu pariviikkoo odotin ja napeilla yritin, ei onnistunut ja aattelin et ei mua viel ollu tarkotettu kuolemaan. Kai se aurinko paistaa joskus risukasaankin....
..NARSISTI....??? Mun ex ajoi mut henkisesti ihan nurkkaan...sen jälkeen rupesi painostamaan itsemurhaan..junan alle hyppäämään ym..oli vitun rankkaa kun tuki läheisimmän ihmisen suusta..Tiesin tosin, että hänen yksi ex yritti vakavasti itsaria, selvisi sairaalassa, ja hänen toinen ex oli vain muutaman vuoden ex säni lapsia vanhempi, ja ampui itsensä...uskoisin hänen myös rikkoneen nämä ensin henkisesti...olen monesti meinannut mennä puhumaan poliseille, mutten ole vielä rohjennut...Jos haluut jutella lisää, niin laita yhteystietosi, niin otan yhteyttä..Oliko veljesi vaimolla muita tälläisiä uhreja...tuola on myös hyvä keskustelupalsta narsistien uhrien tuki ry