Mitä mieltä olette siitä, voiko/kannattaako kaukosuhteessa olla kihloissa? Tai miten itse menettelisitte, menisittekö kihloihin, jos tietäisitte, että toinen on se, jonka kanssa haluaa myös naimisiin, vaikka asutte kaukanakin toisistanne ja näkisitte toisianne harvemmin (kasvotusten)?
Itse olen siis kaukosuhteessa mieheen, joka asuu ulkomailla (ja on ulkomaalainen, EU-kansalainen). Meillä on ollut puhetta kihloista. Hän on ehkä enemmän innoissaan kuin minä. Voisin hyvin mennä kihloihin, mutta jotenkin tämä meidän suhde tällä hetkellä estää sen, että haluaisin kihloihin juuri nyt. Minusta olisi outoa olla kihloissa ja silti asua kaukana toisesta.
Itse olen siis kaukosuhteessa mieheen, joka asuu ulkomailla (ja on ulkomaalainen, EU-kansalainen). Meillä on ollut puhetta kihloista. Hän on ehkä enemmän innoissaan kuin minä. Voisin hyvin mennä kihloihin, mutta jotenkin tämä meidän suhde tällä hetkellä estää sen, että haluaisin kihloihin juuri nyt. Minusta olisi outoa olla kihloissa ja silti asua kaukana toisesta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mulle kihlat on vain ajanjakso kosinnan ja naimisiinmenon välillä, ei mikään olennainen osa suhdetta joka kestäis vuosia. Enkä ikinä suostuisi miehen kosintaan jos ei olla yhdessä asuttu.
Asumme 200 km:n päässä toisistamme ja näemme joka viikko. Kesällä kihlauduimme, ihanaa. Olemme seurustelleet neljä vuotta. Yhteen menemme, kun työpaikka saadaan jomman kumman lähettyviltä ja jos kohtalokin vähän auttaisi asiaa.
Tuntui siltä, että halusimme vähän vahvistaa suhdettamme ja kihlauduimme ja hyvältä tuntuu. Molemmille eka kihlaus.
Jos välimatkaa ei ole muuten esteenä, en näe mitään syytä olla erossakaan. Itse avioiduin äskettäin valittuni kanssa. Välimatkaa on meillä n.250km. Jatkossa, työ tulee pitämään meitä erossa toisistamme, vielä pitkään.
Vietämme toistemme seurassa aikaa tapaamalla kerran, kaksi kuukaudessa.Joskus voi mennä pitempikin väliaika.
Ystävä piiriimme kuuluu parikin ystävää joista, yksi on aviossa Kosovolaisen kanssa ja toinen peräti Yhdysvaltalaisen kanssa.
Ovat olleet jo useamman vuoden ja eivät ole katuneet päätöstään.
Joten, jos on varma tunteistaan, niin mikä ettei. Ja kihlaus, ei tänä päivänä velvoita avioliittoon, kuitenkaan! Jos nyt kuitenkin epäonnistuu/ kaduttaa........
Jos vähänkin arveluttaa, mietityttää, tuntuu epävarmalta, en menisi. Kihlaus on avioliittolupaus nykyäänkin, vaikkei se niin sitova olekaan kuin vielä viime vuosisadalla.
Jos kerran itse tunnet ettet halua välimatkan tähden, miksi tekisit sen vain toisen mieliksi?
Ei koskaan kannatta tehdä itseään vastaan, uskon että sitä tulee katumaan ennemmin tai myöhemmin...
odota, kunnes tiedät mitä tahdot.
Meillä miehen kanssa oli 80km välimatka 2vuotta kun mies asui toisessa kaupungissa ,mutta näimme joka viikonloppu .Olimme 3v kerenneet olla yhessa mutta emme asuneet samankaton nyt olemme onnellisesti naimississa ja poikamme täytti juuri 3v joten Mä menin , ja en ole katunut hetkeäkään .
Itse menin nykyisen avovaimoni kanssa kihloihin vasta kun pääsimme muuttamaan samalle paikka kunnalle. Elimme myös kaukosuhteessa vuoden verran, tosin väli matka oli huomattavasti lyhyempi.(suomen rajojen sisäpuolella)
Meille ei kummallekkaan tullut mieleen edes mennä kihloihin ennen kun välimatka oli kurottu umpeen.
Mesessä kihloihin ja kihlasormus postin kautta kirjekuoressa?
mul mielest voi olla kihloissa ja kannattaa sillon jos sä TODELLA tiiät et se henkilö on sulle oikee ja et se ajattelee samoin.mä oon itte naimisis nepalilaisen kans ja mun mies asuu nepalis ja mä suomes on meil hankalii aikoi iha koko ajan mut se et jos sä tosiaanki tunnet et teijät juttu toimii ku ootte yhes ni ei muuta ku liity meijä rouvien seuraa ku tuntuu siltä.kaukosuhtees täytyy olla tosiaan pitkäpinnanen ja kärsivällinen myös plussaa on jos omaat hyvät hermot.koska kaikkii niit tullaa käyttää kaukosuhtees vähä liikaaki...mut sanon vaa et jos tosiaan pinnan alla kuohuu ku ajattelet miestäs ja jos tuntuu et sun veres kiertää miljardii ku aattelet sitä sekunninki ni se riittää jo sulle vastaukseks kyl sit mä suosittelen kihloja...onnee matkaa mitä sitte päätättekin meettekö nyt kihloihin vai sit ku teil on mahollisuus olla yhes.
Miksi olet naimisissa miehen kanssa joka asuu toisella puolella maapalloa, mitä järkee siinä on en ymmärrä vai on sinun mielestä vai hienoa olla naimisissa!!!!!!!!
kyllä must on hienoo ja ihanaa olla naimisis.ja tällä hetkel ollaan odotettu oleskelulupaa mun miehelle mitä hän ei oo saanu jonka takia muutan hänen luokseen nepaliin.
Minusta on kyllä tosi romanttista, että kaksi ihmistä lupautuu toisilleen ja vain ja ainoastaan toisilleen!!!
Miksi joku ei voisi olla naimisissa rakastamansa henkilön kanssa, vaikka mies sitten asuisi toisella puolen maapalloa?!? Tuskinpa kellään kaukosuhde on se tarkoitus, vaan kyllä osapuolet (olivat naimisissa tai ei) yrittävät tosissaan järkätä asiat siten, että yhteiselo samassa kauoungissa tai jopa saman katon alla kävisi toteen! Toiset joutuvat odottamaan tovin ja toisille se toteutuu pikaisemmin. Mutta niin tai näin, niin kaukosuhteessa kyllä testataan suhteen laatu. Uskon, että jos suhde kestää kaukosuhteen, niin se kestää mitä vain (aina ei tietysti kaukosuhteetkaan pääty hyvin, jos esim. kumppani luovuttaa tjms., mutta luulen suurimman osan kaukosuhteista päättyvän hyvin).
Luulen tietäväni mistä puhun, sillä olen ollut kaukosuhteessa lähes kolme vuotta. Ja tätä miestä en todellakaan halua mistään hinnasta vaihtaa tai päästää menemään, sillä hän on minulle niin tärkeä ja ainutlaatuinen mies, etten ikinä halua hänestä erota. En voisi kuvitella elämääni ilman häntä. Olen myös melko varma, että jos ja kun tulevaisuudessa yhteen muutamme, niin se yhteiselo tulee sujumaan ihan hyvin. Minusta tuntuu, että tunnen hänet todella hyvin, vaikka olemmekin kaukosuhteessa!
Tähän loppuun heittäisin kysymyksen: Oletko ollut koskaan rakastunut? Jos olet, uskoisin sinun ymmärtävän minua. Mutta jos et, niin...
Olen sitä mieltä, että jos olet vähänkin epävarma niin jätä se tunnemmaksi. Tarvitset enemmän aikaa tutustua ja siten saat sitä varmuutta. Jos suhde on kestääkseen, se kestää pitempäänkin kihlautumatta ja saat tunteelle varmuuden; haluatko ottaa riskin vai onko hän se ainut oikea. On muistettava, että suhdeasiat on aika vaikeita muutenkin saatikka, että teillä on kyseessä ns. kaukosuhde. Anna ajan näyttää ja tunteiden kypsyä. Toivotan teille kovasti onnea!
Olisipa minullakin sama tilanne.
Miksi ihmeessä pitäis mennä kihloihin tuossa tilanteessa?
Poikaystävääni ei häiritse se, että elämme kaukosuhteessa ja voisimme kihlautua. Onhan hän siitä puhunut ja itse asiassa aloittanutkin kyseisen keskustelun ja pohdinnan.
Itselle tämä etäisyys on jotenkin outo juttu. Tuntuisi oudolta olla kihloissa ihmisen kanssa, jota näkee harvemmin (paitsi mesessä). Tiedän kyllä, että haluan mennä naimisiin hänen kanssaan. Ehkä minua vaivaa se, että kihlautuminen ei ole tarpeeksi perinteinen minun makuuni...
olla kihloissa jossa kaukosuhteessa. Kyllä sitä on asuttava samaa huushollia, ennen kuin tuollaista voi edes ajatella !
Miksi mennä kihloihin,kun voi muutenkin olla.Muissa maissa se on tärkeämpää, kuin meillä täällä Suomessa.Miksi hän ei tule tänne tai sinä muutat sinne.Onko teillä todellakaan yhteistä tulevaisuutta?Mielestäni pitää asua ainakin samassa kaupungissa,jotta suhde toimii.Tietysti, jos on valmis siihen että kumpikin elää omaa elämäänsä eli voi olla muita suhteita, niin mikäs siinä mutta onko se kunnon parisuhde?
Minä en ainakaan voisi sellaista, joko ollaan tai ei.Onnea sulle,toivottavasti voitte olla yhdessä kokoajan-joskus!
Me ollaan kaukosuhteessa, koska molemmilla on opiskelut kesken omassa maassaan ja ei niitä nyt toisen takia niin vain jätetä. Ne suoritetaan loppuun ja sitten yritetään muuttaa yhteen(tod. minä muutan ulkomaille)...
Kihlaus nimenomaan on enemmän kuin vain seurustelu, ainakin omasta mielestäni ja tärkeä etappi ennen naimisiinmenoa, siksi sitä pohdinkin kannattaako kaukosuhteessa olla kihloissa vaikka myöhemmin suunnitelmissa olisikin yhdessä eläminen.
Minusta vain olisi outoa olla kihloissa kaukosuhteessa ja kysyinkin ovatko muut menneet kihloihin jo kaukosuhteessa ja miten se on onnistunut.