Moi!
Itselläni on seuraavanlainen tilanne elikkä miesystäväni on minua muutaman vuoden vanhempi, hieman päälle 30v, itse alle 30v.
Ongelmaksi minulle on muodostunut sellainen asia, että alusta lähtien osa miehen kavereista suhtautui minuun ja meidän suhteeseen niinkuin se olisi jotenkin "feikki" eikä meillä olisi kovinkaan pitkää tulevaisuutta. (korostan että OSA hänen kavereistansa.)
Asenteen huomasi katseista, eleistä, minulle esitetyistä kysymyksistä joihin vastatessani kaverit katsoivat toisiansa ja miestäni tyyliin "siinähän sä nyt huomaat että ihan eri elämäntilanteissakin ootte" (minä opiskelin vielä tuolloin). jne. jne.
En näihin asioihin jäänyt märehtimään, olkoot suvaitsematta jos ovat, ajattelen edelleen pääasiassa mutta kuitenkin tämä jollain tasolla ärsytti mieltä. Vaikka nämä kaverit olivat ihan mukavia, minullekin päällisin puolin, tuntui heidän seurassaan siltä kuin olisin ollut kokoaja jotenkin tarkkailun alla, niinkuin minun elämääni olisi jotenkin kokoajan "kartoitettu".
Aikoinani kyselin mieheltäni että huomaako hän että joku hänen tuttava/tämän vaimo ei oikein pidä minusta tai juttelee esim. vain miehelleni vaikka molemmat olemme läsnä? Mies vähätteli ja sanoi, että se nyt on vaan ihmisenä vähän sellainen.
NO, nyt aikojen kuluttua paljastui sellainen seikka, että nämä tietyt tuttavat olivat todella hyviä kavereita mieheni exän kanssa, ja ilmeisesti heidän oli siis vaikea hyväksyä eroa. Heidän mielestään miehen ei olisi tullut jättää pitkäaikaista kumppaniaan ja ero oli virhe.
Tietenkin sitten on vaikea olla se "seuraava", koska se entinen oli niin paljon parempi ja miehelle "sopivampi". Jota ei olisi pitänyt jättää.
On vain väärin kostaa sitä minulle, siksi koska en ole mieheni exä. Voiko olla niin että ero on kavereille vaikeampi asia hyväksyä kuin itse niille joita ero varsinaisesti koskee? Mikseivät he kiukuttele miehelle siitä että tämä jätti exänsä?
Tiedän kyllä itsekin tuon tunteen että jonkun ystävän puolisoon on ajan saatossa tutustunut ja tottunut niin että erotessa tulee tavallaan ikävä ja jos puoliso on ollut "tosi hyvä tyyppi" niin sitten miettii että no, toi uusiko muka on parempi? Mutta lähinnä mietin ystävääni ja se menee nopeasti ohi. Uusi henkilö on syytön siihen että olisi halunnut kaveriporukan "unelmaparin" pysyvän yhdessä.
Ja korostan vielä että mieheni ja hänen exän erosta oli jo kulunut aikaa, meidän suhde ei alkanut mitenkään lennosta vaihtamalla.
Mutta ymmärtänette varmaan tilanteen, jossa kaveripiiri ei pysty hyväksymään "unelmapariskunnan eroa".
Mieheni olisi voinut myös heti sanoa, mistä kenkä heillä mahdollisesti puristaa. Eipä olisi tarvinnut miettiä tapaamisen jälkeen että miksi minusta ei tunnuta oikein pidettävän, teinkö itse jotain hassua...?
Itselläni on seuraavanlainen tilanne elikkä miesystäväni on minua muutaman vuoden vanhempi, hieman päälle 30v, itse alle 30v.
Ongelmaksi minulle on muodostunut sellainen asia, että alusta lähtien osa miehen kavereista suhtautui minuun ja meidän suhteeseen niinkuin se olisi jotenkin "feikki" eikä meillä olisi kovinkaan pitkää tulevaisuutta. (korostan että OSA hänen kavereistansa.)
Asenteen huomasi katseista, eleistä, minulle esitetyistä kysymyksistä joihin vastatessani kaverit katsoivat toisiansa ja miestäni tyyliin "siinähän sä nyt huomaat että ihan eri elämäntilanteissakin ootte" (minä opiskelin vielä tuolloin). jne. jne.
En näihin asioihin jäänyt märehtimään, olkoot suvaitsematta jos ovat, ajattelen edelleen pääasiassa mutta kuitenkin tämä jollain tasolla ärsytti mieltä. Vaikka nämä kaverit olivat ihan mukavia, minullekin päällisin puolin, tuntui heidän seurassaan siltä kuin olisin ollut kokoaja jotenkin tarkkailun alla, niinkuin minun elämääni olisi jotenkin kokoajan "kartoitettu".
Aikoinani kyselin mieheltäni että huomaako hän että joku hänen tuttava/tämän vaimo ei oikein pidä minusta tai juttelee esim. vain miehelleni vaikka molemmat olemme läsnä? Mies vähätteli ja sanoi, että se nyt on vaan ihmisenä vähän sellainen.
NO, nyt aikojen kuluttua paljastui sellainen seikka, että nämä tietyt tuttavat olivat todella hyviä kavereita mieheni exän kanssa, ja ilmeisesti heidän oli siis vaikea hyväksyä eroa. Heidän mielestään miehen ei olisi tullut jättää pitkäaikaista kumppaniaan ja ero oli virhe.
Tietenkin sitten on vaikea olla se "seuraava", koska se entinen oli niin paljon parempi ja miehelle "sopivampi". Jota ei olisi pitänyt jättää.
On vain väärin kostaa sitä minulle, siksi koska en ole mieheni exä. Voiko olla niin että ero on kavereille vaikeampi asia hyväksyä kuin itse niille joita ero varsinaisesti koskee? Mikseivät he kiukuttele miehelle siitä että tämä jätti exänsä?
Tiedän kyllä itsekin tuon tunteen että jonkun ystävän puolisoon on ajan saatossa tutustunut ja tottunut niin että erotessa tulee tavallaan ikävä ja jos puoliso on ollut "tosi hyvä tyyppi" niin sitten miettii että no, toi uusiko muka on parempi? Mutta lähinnä mietin ystävääni ja se menee nopeasti ohi. Uusi henkilö on syytön siihen että olisi halunnut kaveriporukan "unelmaparin" pysyvän yhdessä.
Ja korostan vielä että mieheni ja hänen exän erosta oli jo kulunut aikaa, meidän suhde ei alkanut mitenkään lennosta vaihtamalla.
Mutta ymmärtänette varmaan tilanteen, jossa kaveripiiri ei pysty hyväksymään "unelmapariskunnan eroa".
Mieheni olisi voinut myös heti sanoa, mistä kenkä heillä mahdollisesti puristaa. Eipä olisi tarvinnut miettiä tapaamisen jälkeen että miksi minusta ei tunnuta oikein pidettävän, teinkö itse jotain hassua...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ystävät jakaantuu ja valitsee puolia, kumma vaan että ei käsitetä itselleen jokainen sen kumppanin etsii ei kavereille.
Tuttua juttuahan tuollainen on. Ihan inhimillistä käytöstä.
Vaikka on tietysti väärin vähätellä uutta puolisoa, niin
harva meistä pystyy tunteitaan täysin kontrolloimaan.
Jos kyseessä on ollut kaverin pitkäaikainen seurustelukumppani
jonka kanssa on tullut hyvin toimeen, niin kyllähän se uusi
tuntuu väkisinkin vähän "väärältä" ja ulkopuoliselta, vaikka
yrittäisikin olla kaveri. Ei sen kanssa ole niitä samoja muistoja
ja tapoja joita ehkä oli sen exän kanssa.
Sitten on vielä sellainen juttu, että jos on vieläkin kaveri
sen exän kanssa, niin voi tuntua vähän väärältä olla sen uuden kanssa
tekemisissä.
Eihän se reilua ole sitä uutta kohtaan, mutta ihan inhimillistä.
Ollaan ehkä vuosikausia käyty jo pariskuntien kesken viihteellä yms ja
sitten sen ihmisen korvaakin joku muu.
Periaatteessahan asia ei niille kavereille kuulu millään tavalla.
Jokainen valitsee itse kumppaninsa, mutta voi sitä jonkun exää
silti kaivata.
Toki se on ihmimillistä ja tietenkin sitä saa kaivata jonkun entistä puolisoa jonka kanssa tuli hyvin toimeen.
Yleensä se pikkuhiljaa sitten laimenee se vastustus, kun aikaa tulee väliin ja uuden kanssa tulee uusia yhteisiä juttuja.
Joskus kyllä tosin se "exästä" pitäminen voi olla hieman liiallista. En minä ainakaan jaksaisi jos olisin eronnut kumppanistani esim. muutama vuosi sitten ja kaverit edelleen dissaisi uutta kumppaniani vain siksi etteivät itse pääse yli siitä että enää ei aikaa vietetä "entisellä porukalla". Jossain menee sekin raja.
Ehkä se olisi kuitenkin miehen asia sanoa siitä kavereilleen ja keskustella tosiasioista heidän kanssaan.
Tiedän tällaisia eronneita "täydellisiä pariskuntia" ja heille välttämätöntä eroa ei todellakaan helpottanut se, että tuttavien mielestä sitä ei olisi pitänyt tapahtua. Ja tästä ajatuksesta ei tuttavat päästäneet irti.
Ja koski muuten molempien uusia kumppaneita tuo "vähättely". Aikaa meni niin p*rkeleesti että kaverit saivat oman "surutyönsä" tehtyä. Koomista sinällään mutta kurjaa osallisten kannalta.
Samalla joutui molemmat selittelemään valintaansa ja kokemaan syyllisyyttäkin. Mielestäni raivostuttavaa (välttämättömässä) erossa on juuri se, jos kaverit/sukulaiset eivät pysty hyväksymään päätöstä ja sitä (ja itseään) pitää aina olla puolustelemassa.
Ihan tutulta kuulostaa. Minun tulevan mieheni kaverit tykkäävät myös kovasti hänen ex:stään ja tämä tyttö oli kerran jopa kutsuttu saunailtaan. Naisväki aloitteli ensin porukalla ja jätkät liittyi seuraan kiekkopelin katsomisen jälkeen. Minulle tosin ei oltu puhuttu tästä tyttöjen osuudesta mitään, vaan saavuin mieheni kanssa kanssa paikalle ja sain nähdä, että ex oli kutsuttu tyttöjen sekaan muttei minua. Oli tosi nolo olo ja ymmärsin viestin välittömästi. Toki näiden ihmisten hyväksyntää en ole koskaan odottanutkaan, koska olen toiselta paikkakunnalta ja sehän ei myöskään käy laatuun. Niin, ja ihan kolmekymppisistä ihmisistä puhutaan.. Minua osa kavereiden tyttöystävistä ei edes tervehdi, ainoastaan miestä. Helpommalla pääsee kun ei välitä ja keskittyy omiin ystäviinsä...