Hei! Minulla on 9 vuotias sisko enkä kovinkaan usein tee mtn hänen kanssaan. Minulla on huono omatunto aina välillä kun alan ajatella asiaa ja tajuan kuinka surkea isosisko olen ollut. Tykkään kyllä lapsista ja pidän kahta kerhoakin lapsilla ja päiväkodissa tykkäsin hirveesti olla tetissä jne. Silti jotenkin tuntuu että oman siskon kanssa se menee aina vaan tappeluksi. Usein tulee oltua vaan töykeä ja sanottua pahasti... Toki meillä on hyviäkin hetkiä.. :D Mietin vaan että onko kellään muulla samanlaisia ajatuksia? Ainahan siskot tappelee, mutta jos ei viihdy edes oman siskon seurassa niin miten vuosi vieraitten lasten kanssa sitten menisi? Millainen ihmistyyppi pitää olla että voi nauttia auppari vuodesta? Minusta se vaikuttaa niin ihanalta että hoitaisi lapsia ja kiintyisi niihin ja ne minuun... Mutta silti mietin että olisiko minusta siihen. Se vaatii varmasti kuitenkin tosi pitkää pinnaa, eikö totta?
Sisar asiaa...
sinasss
1388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hei,
viestisi kirvoitti ajatuksia moninaisia ja muistoja ihania ja myöskin surullisia omasta elämästäni. Niistä ei sen tarkemmin tässä mutta haluaisin antaa sinulle sellaisen neuvon että vaikka siskosi kanssa tulisi riideltyä ja yhteistä puuhaa ei niin helpolla löydettyä niin kerro kuitenkin hänelle että välität. Voi tulla aika ettei siihen enää ole mahdollisuutta, ja niitä asioitahan eniten kadumme jotka jäivät tekemättä.
mitä au pairiksi ryhtymiseen tulee ei varmaan haittaa jos ei ole kokemusta kunhan löytyy halua oppia, kärsivällisyyttä hieman ja avoimuutta uuusille tavoille, kokemusta on ja hyvin pärjäsin perheeni kanssa. muista sopia asioista ennen lähtöä ja ehdottomasti kirjoittaa työsopimus!!
hauskaa auppariaikaa!