Mies on ollut henkisesti alistava koko liiton ajan. Hän käyttäytyy omasta mielestään ihan hyvin, vain minä olen paskapää akka välillä, ja silloin pinna saattaa kiristyä. Hän saattaa haukkua minua kovin sanoin lasten ja heidän kavereidenkin kuullen. Ei ole anteeksi koskaan mitään pyytänyt, koska ei ole mitään tehnytkään. On käynyt pari kertaa myös käsiksi. Toisesta niistä on pyytänyt anteeksi, koska olin eroamassa.
Nyt olisi tiedossa kiva vuokra-asunto. Mä en kertakaikkiaan tiedä, miten uskaltaisin tai raaskisin ilmoittaa asumuseropäätöksestäni. Mies on tuossa aivan kuin ei mitään, niinkuin aina on. Kaikki tuttavamme rakastavat häntä. Olen ihan puhki, huomenna pitää ilmoittaa otanko asunnon vai ei.
Nyt olisi tiedossa kiva vuokra-asunto. Mä en kertakaikkiaan tiedä, miten uskaltaisin tai raaskisin ilmoittaa asumuseropäätöksestäni. Mies on tuossa aivan kuin ei mitään, niinkuin aina on. Kaikki tuttavamme rakastavat häntä. Olen ihan puhki, huomenna pitää ilmoittaa otanko asunnon vai ei.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiedän että sydämesi vapisee. Itse on päätös tehtävä. Ei ole kivaa olla henkisen tai fyysisen väkivallan alla. Olet päässyt jo pitkälle lähtemisesäsi. Uskalla tehdä viimeinen hyppy, kuinka, mieti ja tee se joka tapauksessa. Ei kenenkään pidä kärsiä tuollaisesta elämästä.
Minä lähdin siten, että jätin erokirjeen pöydälle. Se taitaa olla huonoin tapa. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Miehen kanssa ei voinut jutella muutenkaan. Olisin päässyt hengestäni. Myös hän oli mukava, ihmisten rakastama, mutta meillä ei vain sujunut. 25 v. silti yhdessä.
Lähtöni jälkeen oli kamala vuosi. Sain pakoilla ja piileksiä. Mies ei tiennyt olinpaikkaani, mutta puhelimitse uhkaili kostoa. Hän joutui myös psykiatriseen hoitoon lähtöni takia. Tilanne helpottui, kun hän löysi uuden naisen.
Vaikeiden asioiden eteen me naisparat joudumme !!! Itse siitä on kuitenkin lähdettävä, ellei muu muutos auta.
Onnea sinulle !
ylpeä ole. Mutta olet osapuoli, et voi toista syyllistää peloistasi !! Toisella on omansa.
kestää kaksi vuotta ennen kuin pääset vapaaksi, jos olet aviossa. Sinuna hakisin avioeroa heti ja vaatisin osituksen hakemuksen päivämäärän mukaisesta yhteisen omaisuuden arvosta.
Jos sinua pelottaa, mitä tapahtuu kun kerrot erosta, ota ystävä tueksesi kertomaan asia. JOs pelkäät, että fyysinen turvallisuutesi on uhattuna, voit pyytää poliisilta apua (ennekoitavissa oleva uhkatilanne). Ota asunto, jos et ota sinua harmittaa pitkään tämä menetetty mahdollisuus. Selviät kyllä, mutta et välttämättä yksin. Mieti kenet otat turvaksesi. Ystävät on sitä varten.
Minun tilanteeni on tavattoman vaikea, koska minulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka voisivat minua tässä auttaa.
Tuttavat ovat miehen entisiä ystäviä ja heistä en saa tukea tähän asiaan.
Mun on tehtävä tämä yksin, ja se on tavattoman rankkaa. Tuntuu, että mielenterveys voisi tästä kärsiä niin, että välillä tulee mieleen jäädä vain aloilleen, jotta terveys säilyisi. En saanut edes aikaa ammattiauttajille, ehkä kuukauden päästä voin yrittää kuulemma uudestaan.
Todella kurjaa oli tuon Bitchin tyyli vallata kysymykseni omilla torpeedoillaan.
Tilanteeni on muutenkin aika tukala. Poikaani koulukiusataan sangen rankasti ja olen käynyt läpi rehtorit, opettajat, oppilaiden vanhemmat. Oppilaat ovat pyytäneet anteeksi, mutta homma vain jatkuu. Lisäksi äitini on vakavasti sairas. Onhan tässä yhdelle aika paljon taakkaa yhdelä hetkellä, mutta päivä kerrallaan...
siitä,oletko täällä kerjäämässä sääliä vai haluatko todellista apua tilanteeseesi.
on aika metkaa,että aina kaikki oma osuus pitäisi asioista unohtaa ja sellaista ( tässä nyt Bitch) haukutaan jolla on lopulta se ainoa oikea vastaus.
parhaiten tässä elämässä pärjää aina se,joka uskaltaa katsoa omaan peiliinsä.
Tuo ainoa oikea neuvo oli, että jää tai lähde. kuitenkin sinulle käy huonosti! Joka tapauksessa.
eropäätöksestä, tuli mitä tuli, ja kerrot miehellesi pyytäväsi tarvittaessa muuttotilanteeseen virka-apua (siis jos väkivaltaa on luvassa). Muuttopäiväksi tilaa muuttopalvelu, joka kantaa/vie tavarat paikakasta a paikkaan b. Poliisi voi toimia "päällekatsojana", jos tarpeen.
Toimiiko paikkakunnallasi väkivaltaa kokeneiden naisten ryhmiä? Sellaisesta voisit saada vertaistukea. Ei sinun tarvitse olla vahva, hae tukea, varmasti sitä saat. Rohkaise vain mielesi.
Ärsyttää tuo väkivaltaisessa suhteessa elävien naisten syyllistäminen ihan ulkopuolisena.
Minä itse olen saanut sellaisen mallin kotoa että parisuhde on naisen kannalta pelkkää kärsimystä, mies on välinpitämätön eikä avioliitosta ole mitään iloa.
Isäni ei harjoittanut fyysistä väkivaltaa, mutta oli välinpitämätön eikä ollut kiinnostunut äidistäni, lapsista tai perhe-elämästä. Äitini aina selitti, että miehet ovat tuollaisia.
Haaskasin vuosikausia aikaani huonossa parisuhteessa, koska en tiennyt, että nainenkin voisi saada suhteesta jotain iloa itselleen. Iloja oli kyllä alkuun, mutta sitten miehen käytös muuttui agresiiviseksi, väkivaltaiseksi ja hän oli usein inhottava.
Erosin hänestä, mutta en silti pidä siitä jos syyllistetään. Jos nainen eroaa välittömästäi häiden jälkeen, nainen saa siitä huonon maineen.
En usko, että pääsisin töihin jos olisin eronnut välittömästi avioliitosta, sellaisiin naisiin suhtaudutaan negatiivisesti.
Naista myös syyllistetään jos hän erooa, siinä voi olla yksi syy miksi naiset eivät uskalla erota.
Kyllä se vanha uskomus on, että vain olemalla aviossa nainen saa kelvollisen maineen mm. työpaikalla.
perheväkivallan uhreilla on muutenkin usein häpeäntunteita, ja usein ihan aiheetta. Miksi lisätä sitä.
Itsekin rekrytointeihin osallistuneena voin sanoa, että koskaan en edes ajatellut että eronnut nainen olisi huonompi työntekijä. Jopa johtajaksemme saimme vastaeronneen naisen. Kukaan ei koskaan udellut eron syitä. Parempi on päättää huono parisuhde kuin jatkaa väkinäisesti. Huono olo näkyy ihmisestä päällepäin. Myös onneton avioliitto näkyy ihmisen olemuksessa ja vaikuttaa myös työntekoon.
Jos eronneena viettää kovin kevytkenkäistä elämää, voi maine mennä, mutta niin se menee aviossa/avossa olevilta ja sinkuiltakin vastaavassa tilanteessa.
Minusta uhrien syyllistäminen tällä palstalla on typerää ja peiliin katsomisvihjailut ikäviä siinäkin mielessä, että ne kasvattavat ihmisten kynnystä kirjoittaa todellisista kipeistä ongelmistaan. On halpamaista lyödä lyötyä, vaikka jotkut tuntuvat siitäkin tyydytystä saavan. Minusta perheväkivallan uhrien, olivatpa naisia tai miehiä, tulisi saada kaikki mahdollinen tuki, jotta he turvallisin mielin voisivat luotsata itsensä ja lapsensa kohti väkivallatonta elämää. JOillakin prosessi on pitkä, jotkut irtautuvat kertarysäyksellä. Kaikille ei sovi sama malli. Miksi pitäisikään.
Kokeile voisitko saada puolueetonta apua ja neuvontaa alueesi turvakodista. Sinne voi soittaa ja neuvovat puhelimessa, ei siis tarvitse välttämättä mennä.
Hyvä neuvot ovat varmasti sinun tilanteessasi paikallaan. Turvakodin henkilökunta tietää, miten väkivaltaisiin ihmisiin tulee suhtautua.
Katso myös: www.turvakoti.net
Peiliin katsominen ei auta uhria pätkänvertaa, vertaistuki on parasta, mitä voi saada viranomaisten ymmärtämisen lisäksi. Aina hekään eivät näe metsää puilta. Kannattaa etsiä vertaistukipalstoja netistä, siellä oikeasti ymmärretään ja autetaan henkisesti jaloilleen. Muutamia kommentteja täällä nyt lukeneena, voin todeta, että "käväisin" ja "lähden" samantien näiltä palstoilta. Täällä on paljon häiriintyneitä omaan napaansa tuijottajia, jotka eivät kertakaikkiaan voi ymmärtää (puuttuu se kuuluisa empatiakyky) miltä nurkkaan ahdistetusta uhrista tuntuu :(((
sen asunnon?