Miten mies ja nainen oikein kunnolla rakastuttuaan toteavat, että sinä olet mulle se ainut oikea jne. Miten sen nyt tietää, kun maailmassa on miljardeja ihmisiä? Outo kysymys, tunnustan.
Sit toinen (outo?) kysymys, et onko nykyään yhdessäolon tarkoitus jonkinlainen hauskanpito tms, kun erotilastotkin ovat mitä ovat. Onko nykyihmisen pinna lyhempi vai ovatko he jotenkin vilpittömänpiä tunnustaessaan, etteivät rakasta toista ja sit eroavat? Pelkääkö nykyihminen arjen rutiineja ja tavis-meininkiä?
Sit toinen (outo?) kysymys, et onko nykyään yhdessäolon tarkoitus jonkinlainen hauskanpito tms, kun erotilastotkin ovat mitä ovat. Onko nykyihmisen pinna lyhempi vai ovatko he jotenkin vilpittömänpiä tunnustaessaan, etteivät rakasta toista ja sit eroavat? Pelkääkö nykyihminen arjen rutiineja ja tavis-meininkiä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suurin syy mielestäni ero tilastoihin on että kun arki astuu suhteeseen eikä elämä ole enään yhtä ruusuilla tanssimista niin sit heti luovutettaan ja erotaan eikä olla valmiita taistelemaan että liitto saataisiin kuntoon meilläkin kahden vuoden aikana ollut tosi monta vaikeata hetkeä mutta tässä sitä ollaan onnellisesti yhdessä vaan vieläkin:) Mistäkö tietää että on se oikea? Itse ainakin tiesin sen heti kun oman avokkini ekaa kertaa tapasin päätin heti tuo on se oikea perhosia oli niin paljon vatsassa kun keskustelin hänen kanssaan ja ensi suudelma oli ihana siinä meinas isolta mieheltä lähteä taju:)
Minä tiesin että mieheni oli se oikea, koska tuli heti niin symmpis olo hänestä ja sellainen, että haluan olla hänen kanssaan aina. Hän on ollut ainoa mies, jonka kanssa olen voinut ajatella eläväni lopun ikääni. Siinä ei ollut sijaa epäilykselle. Lakkasin heti jossittelemasta, että löytyisikö jostain joku parempi. Niin kauan kuin jossittelee, ei minusta kannata sitoutua vaan jatkaa katselua ja ihmisiin tutustumista. Minun mieheni ei ole täydellinen, mutta minä rakastan häntä:)
Suhteen onnistumisen kannalta minusta on oleellista se, mitä siltä odottaa. Minä odotan mukavaa arkista elämää ja ehkä välillä jotain kohokohtia siihen. Rakkauden toivon jatkuvan tasaisena, mitä nyt välillä on kiva, jos intohimo leimahtaa. En odota mieheni viihdyttävän minua tai tekevän minut onnelliseksi, osaan itse pitää huolta niistä asioista. Toivon lähinnä kumppanuutta ja asioiden jakamista, maustettuna pienellä määrällä pusipusi-osastoa -mikä siinä voisi olla niin mahdottoman vaikeaa?
No eihän sitä rakastumisen hetkellä tiedäkään onko toinen se oikea! Rakastuneena hyväksyy toisen ihmisen, vaikka kaikki toisen arvot olisivat päinvastaisia kuin omat.
Mutta tuon perusteella, että maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka voisivat olla se oikea, ruoho näyttäisi aina vihreämmältä aidan takana;oD
Nykysuhteet ovat yhtä hauskanpitoa ja elämystä aina häistä lähtien. Teemahäitä suunnitellaan vuosi8a) ennen hääjuhlaa. Naisten taloudellinen riippumattomuus myös takaa sen, ettei sitä samaa naamaa tarvitse katsella enää sen jälkeen, kun alkaa kyllästyttää. Toisaalta ero voi olla parempikin vaihtoehto, kuin esim. alkoholistin kanssa samassa taloudessa asuminen!
Se oikea on se
1) jonka perusarvot, luonne ja elämäntavoitteet eivät ole liikaa ristiriidassa omiesi kanssa
2) jonka kanssa TAHDOT elää ja joka tahtoo elää sinun kanssasi
Aika paljon on siis haluamisesta kiinni. Rakastuneena tehdyt ratkaisut ovat arpapeliä, koska silloin et tunne ihmistä ja vaikka tuntisitkin olet aivokemian vuoksi liian pöllyssä tekemään suuria ratkaisuja. Toisilleen oikeat ovat siis ne jotka vuosien mittaan tekevät toisistaan itselleen ne oikeat ja pitävät asian niin.
Yhdessäolon tarkoitukseen en kyllä osaa sanoa. Ei se hauskanpito ole vaan... onni. Olipa ympäripyöreä ja turha vastaus :D Minulle hyvä parisuhde saa mieleen ja sydämeen sellaisen turvallisen, onnellisen ja tyynen olon. Kun sinulla on joku rinnallasi, selviät niistä huonommistakin päivistä!
Erot johtunevat siitä että eroaminen on helpompaa (ei leimautumista, naisen taloudellista romuttumista) JA siitä, että ihmisillä on kiitos saippuasarjojen ihan uskomattomia käsityksiä siitä mitä parisuhde on tai mitä sen pitäisi olla. Huhhuh...
Kunhan nykyinenkin kumppani on oikea sulle! Pitääkö maailmassa olla vain yksi oikea? Mun mielestä ihmiselle voi olla monta oikeaa eli sopivaa kumppania.
Mitä sen on väliä, jos nykyisen kanssa on kaikki hyvin? Vai pelkäätkö, että myöhemmin tapaatkin paremman tai jopa "sen OIKEAN" joka on syntynyt juuri sinua varten ja olisi täydellinen kumppani sinulle? Tai pelkäät, että et tapaa...?
Sanos muuta! Minä uskon että yhtä ihmistä kohti on useampiakin sellaisia, joiden luonne, kiinnostuksen kohteet, historia ym. sopivat niin hyvin yhteen, että tulee tunne sielujen sympatiasta ja siitä että toinen on "se oikea". Käytän itsekin tuota sanontaa yksikössä, vaikka en tarkoita että uskoisin olevan vain yksi sellainen ihminen, joka minulle sopii. Olen naimisissa miehen kanssa, joka mielestäni ehdottomasti se oikea minulle. 40 v. elämäni aikana olen kuitenkin törmännyt myös kolmeen muuhun mieheen, joiden kanssa tunsin samoin. Enää en kuitenkaan haikaile heidän peräänsä. Koska suhteet eivät edenneet alkua pidemmälle, ehkä he eivät kuitenkaan olleet "riittävän oikeita" minulle;)
Olen sosiaalinen ihminen ja tavannut paljon miehiä, mutta vain neljä kertaa on tuntunut siltä, että olisi voinut tärpätä. Se on pelottavan pieni määrä:O Olen sitä mieltä, että ihmiset alkavat liian nopeasti ja helposti seurustella ja sitten suhteita ja liittoja hajoaa ja ollaan ihan rikki. Jos alettaisiin seurustella vain silloin kun todella tuntuu siltä että on löytänyt aarteen, "ne oikeat" olisivat pidempään vapaana ja voisivat helpommin löytää toisensa...
Uskon myös, että jos ihmiset uskaltaisivat odottaa (eli olla yksin) siihen asti kunnes kunnolla kolahtaa, erot vähenisivät radikaalisti. Tämän kolikon toinen puoli vaatii kuitenkin myös tahtoa rakastaa, sitten kun enää tunteet eivät jyllää samalla volyymillä kuin alkuhuumassa. Toisaalta sitä tahtomista taas helpottaa sen ihanan alun muistot..:)
Sen kyllä tietää kun sen oikean (tai yhden niistä mahdollisista oikeista, josta sitten sitoutumalla tulee Se Oikea) tapaa. On yksinkertaisesti vain niin turvallista,helppoa ja ihanaa olla yhdessä. Uskaltakaa odottaa, se kannattaa!
Eksäni ajautui harrastus- ja työkaverin kanssa yhteen kahdessa aiemmassa seurustelusuhteessaan. Ne suhteet johtivat nopeasti avoliittoon ja ero tuli parin vuoden päästä, kun "oltiin lopulta kuin sisko ja veli". Minun kanssani on kuulemma ollut aivan erilaista eli heti voimakas ihastuminen ja tunne sielunkumppanuudesta ja sen tähden hän halusi mennä kanssani kihloihin ja naimisiin suhteellisen nopeasti. Toivon tietysti että mieheni on oikeassa;) Toivon että intohimoinen alku ennustaa hyvää tulevaisuutta, vaikka se intohimo tietysti vähenee ajan kuluessa.
En ole nähnyt mitään galluppeja asiasta, mutta minä uskon, että suhde jossa on alussa voimakasta seksuaalista vetovoimaa, ihastumista sun muuta ihanaa, säilyy paremmin elinvoimaisena kuin sellainen, jossa on menty koko ajan tasaisissa tunnelmissa. Mitään aivan älyttömiä tapauksia en tarkoita eli niitä joissa ihastutaan lähinnä toisen ulkonäköön ja päräytetään saman katon alle kun on omasta mielestä löydetty aivan täydellinen mies tai nainen (niissä yleensä pudotaan kovaa ja korkealta).