Varatut miehet..

Olen aika yllättynyt siitä, miten yleistä on että varatut miehet varsinkin pippaloissa lähestyvät minua, sinkkunaista.
Itse en voi antaa mitään tapahtua, vaikka kieltämättä olen yhteen kovastikin ihastunut..
Odottavatko nämä miehet että minä "pelastan" heidät huonosta suhteesta, vai mistä on kyse?
Vai onko kyseessä "molempi parempi"-ilmiö, ettei valintaa edes haluta tehdä?
Pikku vinkki varatuille, erotkaa ensin niin mahdollisuutenne kasvaa huomattavasti.
Tosinainen ei arvosta miestä, joka on valmis pettämään vaimoaan.
Joillekin naisille kun se sormus on edelleenkin selvä "seis"-merkki. Minulle ainakin.
On vaan harmillista ajanhaaskausta kun molemmat on selvästi ihastuneita toisiinsa, mutta minä vaan odotan ja odotan että joku aamu sormus olisi pois miehen sormesta.
283243
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 28

Vanhimmat

ei se siitä kulu

Äänestä

jos olet mukava,"fiksu ja filmaattinen", sekä muutenkin nätti.
Saatat hurmata olemuksellasi niin, että sinuun voi ihastua liikaa.

Kirjoitat järkevästi...

Äänestä
  • ihan ok näköinen olen ja mukavaksi kehuttu työpaikalla moneltakin taholta. Minulla siis on "hyvä maine" työpaikallani, en ole mikään juoruakka.
    Siinä mielessä uskoisin kyllä "kelpaavani" monellekin miehelle työpaikallani, harmi vaan että varattuja kaikki.
    Moni on sanonut, että se on vain hidaste, mutta itse en osaa ajatella noin..
    Sen takia kai olen tuomittu yksinäisyyteen, olen jo pian 4 vuotta ollut yksin koska kaikki on varattuja. En vaan kykene ottamaan varattua, tekisin siinä itsellenikin karhunpalveluksen.
    En voisi koskaan luottaa mieheen joka kohtelee naista niin..
    Mutta meneekö se tosiaan niin nykyään, että ensin etsitään uusi suhde ja vasta sitten erotaan vanhasta? Siltä se ainakin vaikuttaa..
    Eli sitten jään yksin loppuiäksi, olkoon niin.

    Äänestä

  • Vapaa nainen78 kirjoitti:

    ihan ok näköinen olen ja mukavaksi kehuttu työpaikalla moneltakin taholta. Minulla siis on "hyvä maine" työpaikallani, en ole mikään juoruakka.
    Siinä mielessä uskoisin kyllä "kelpaavani" monellekin miehelle työpaikallani, harmi vaan että varattuja kaikki.
    Moni on sanonut, että se on vain hidaste, mutta itse en osaa ajatella noin..
    Sen takia kai olen tuomittu yksinäisyyteen, olen jo pian 4 vuotta ollut yksin koska kaikki on varattuja. En vaan kykene ottamaan varattua, tekisin siinä itsellenikin karhunpalveluksen.
    En voisi koskaan luottaa mieheen joka kohtelee naista niin..
    Mutta meneekö se tosiaan niin nykyään, että ensin etsitään uusi suhde ja vasta sitten erotaan vanhasta? Siltä se ainakin vaikuttaa..
    Eli sitten jään yksin loppuiäksi, olkoon niin.

    Onko ne varatut miehet sitten sun työpaikalla kaikki suomen miehet?! Olet sinkkuna, koska työpaikan miehet ovat varattuja? Sulla taitaa olla aika pienet piirit sitten. Katsos kun työpaikan ulkopuolellakin on elämää ja paljon kivoja sinkkumiehiä.

    Äänestä

  • Vapaa nainen78 kirjoitti:

    ihan ok näköinen olen ja mukavaksi kehuttu työpaikalla moneltakin taholta. Minulla siis on "hyvä maine" työpaikallani, en ole mikään juoruakka.
    Siinä mielessä uskoisin kyllä "kelpaavani" monellekin miehelle työpaikallani, harmi vaan että varattuja kaikki.
    Moni on sanonut, että se on vain hidaste, mutta itse en osaa ajatella noin..
    Sen takia kai olen tuomittu yksinäisyyteen, olen jo pian 4 vuotta ollut yksin koska kaikki on varattuja. En vaan kykene ottamaan varattua, tekisin siinä itsellenikin karhunpalveluksen.
    En voisi koskaan luottaa mieheen joka kohtelee naista niin..
    Mutta meneekö se tosiaan niin nykyään, että ensin etsitään uusi suhde ja vasta sitten erotaan vanhasta? Siltä se ainakin vaikuttaa..
    Eli sitten jään yksin loppuiäksi, olkoon niin.

    Kyllä se vaan taitaa aika yleisesti miehillä noin menevän. Eli vaihtavat "lennossa" uuteen. Ainakin minun iässäni (40v) melkein kaikki miehet ovat jo varattuja ja nämä jotka eivät ole, eivät kiinnosta. En ole ainakaan pitkään aikaan tavannut ketään vapaata miestä joka vaikuttaisi minusta mielenkiintoiselta.
    Minulla on ollut aikaisemmin myös periaate etten "koske" varattuihin mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua että tätä rataa jään yksin.
    Olenkin tavannut miehen joka ei ihan heti kertonut olevansa varattu (kertoi vasta kun kysyin). Hän olisi nyt jopa valmis eroamaan mutta minua tietenkin mietityttää haluanko tällaista miestä itselleni. Sotii niin pahasti aatteitani vastaan joten mietin tulisiko pitkällä tähtäimellä mitään...vai pitäisikö vaan antaa palaa...

    Äänestä

paljon liikentessä. Aika yleistä ettei mikään ole enää ns. pyhää.
On aivan oikein jos ajattelet niin että varattu joka pettää naisensa sinun takia pettää myös sinut jatkossa. Aika todennäköistä jopa.
Ja tutkitusti loppujen lopuksi eronneet ja karanneet ovat olleet kaikista tyytyväisimpiä siihen ensimmäiseensä. Tosin aika multaa puistot, se on aina muistettava.
Tuo on juuri se asia joka ainakin itseäni häiritsee. Olen itse ilmeisen helposti ihastuvaa tyyppiä mutta aika koville on vedettävä hommat kotona ennenkuin vaimoa alkaisin pettämään. Mieluummin ensin pihalle ja sitten uutta tupaan niin sanotusti jos hommat menee siihen pisteeseen.
Vanhat ja viisaat väittävät ettei puolisko vaihtamalla parane, mene ja tiedä.
Juurikin on yksi nainen josta olen luvattoman paljon kiinnostunut mutta käsijarru on päällä kun on oma eukko kotona. Onneksi en edes tiedä mitä toinen ajattelee varmuudella. Toden näköisesti pitää spedenä=)
Muutenkin ton aivojärjestelmän kun saisi kytkettyä katkaisijasta sellaiseen asentoon että ei esim. ihastu/tykästy kehenkään niin olisi mukavampoooo ja helpompoooo.

Äänestä
  • Arvostan käsijarruasi, vaikka se tietääkin minulle yksinelon ja -olon jatkumista. Tämä vähän kirpaisi: "...ilmeisen helposti ihastuvaa tyyppiä...", mutta tällaistahan tämä elämä on :). Enkä minä edes ole tuo yksi nainen, sillä minun ajatukseni sinä tiedät. Lämmöllä sinua silti ajattelen.

    Äänestä

  • Kiinnostunut nainen kirjoitti:

    Arvostan käsijarruasi, vaikka se tietääkin minulle yksinelon ja -olon jatkumista. Tämä vähän kirpaisi: "...ilmeisen helposti ihastuvaa tyyppiä...", mutta tällaistahan tämä elämä on :). Enkä minä edes ole tuo yksi nainen, sillä minun ajatukseni sinä tiedät. Lämmöllä sinua silti ajattelen.

    ainakin ollut joskus muinoin. Joskus (lue tavallisesti)
    todennut että on itse ollut vain se kiinnostunut osapuoli joten se on tuonut kummasti realiteettia luuloihin ja "ihastuksiin" ja sen vuoksi ei edes muista milloin olisi kokenut ihastusta tai todellista kiinnostusta. Sitä on pinnottanut sielun niin että ei mikään kiinnosta eikä merkitse. Mukamas. Sitten jos joku tunkeekin läpi niin kipeetä se tekee.
    Joopa joo.Huh mitä skeidaa.
    Jos kokee että toinen on kiinnostunut niin kyllähän se aina ihmistä miellyttää ja antaa hyvää mieltä ja kaikkea positiivista.
    Sellaisia me olemme "rakenteeltamme" eli turhan tärkeitä tavallaan ja itsekeskeisiäkin.
    Se on elämää ja ihmisyyttä.
    Jos et ole yksi nainen oletko kaksi?
    Kässäriä kiskastessa voi käydä niinkin että peli lähtee sladiin.Kenelle luulet kirjoittelevasi kun lämpöilet?
    Tuskin kuule juuri se jota ajattelet lukee näitä. Inharealismi rules.

    Äänestä

  • M/M kirjoitti:

    ainakin ollut joskus muinoin. Joskus (lue tavallisesti)
    todennut että on itse ollut vain se kiinnostunut osapuoli joten se on tuonut kummasti realiteettia luuloihin ja "ihastuksiin" ja sen vuoksi ei edes muista milloin olisi kokenut ihastusta tai todellista kiinnostusta. Sitä on pinnottanut sielun niin että ei mikään kiinnosta eikä merkitse. Mukamas. Sitten jos joku tunkeekin läpi niin kipeetä se tekee.
    Joopa joo.Huh mitä skeidaa.
    Jos kokee että toinen on kiinnostunut niin kyllähän se aina ihmistä miellyttää ja antaa hyvää mieltä ja kaikkea positiivista.
    Sellaisia me olemme "rakenteeltamme" eli turhan tärkeitä tavallaan ja itsekeskeisiäkin.
    Se on elämää ja ihmisyyttä.
    Jos et ole yksi nainen oletko kaksi?
    Kässäriä kiskastessa voi käydä niinkin että peli lähtee sladiin.Kenelle luulet kirjoittelevasi kun lämpöilet?
    Tuskin kuule juuri se jota ajattelet lukee näitä. Inharealismi rules.

    Melko varmasti lukee. Ja myös kirjoittaa, vieläpä melko hyvin tunnistettavalla tyylillä. Toisaalta mikään ei ole täysin varmaa, joskus on vain pelattava riskillä. Anteeksi, jos suoruuteni ja lämpöilyni ärsytti. Yksi vain olen, mutta ehkä en se yksi. Et ole ainoa, johon joskus sattuu.

    Äänestä

  • Kiinnostunut nainen kirjoitti:

    Melko varmasti lukee. Ja myös kirjoittaa, vieläpä melko hyvin tunnistettavalla tyylillä. Toisaalta mikään ei ole täysin varmaa, joskus on vain pelattava riskillä. Anteeksi, jos suoruuteni ja lämpöilyni ärsytti. Yksi vain olen, mutta ehkä en se yksi. Et ole ainoa, johon joskus sattuu.

    kuitenkin koska on turhaa koska ei kai voi maailma olla niin pieni että täällä lukee joku juuri oikea hlö juttujasi?
    Tai mistäpä sen tietää=)

    Äänestä

  • M/M kirjoitti:

    kuitenkin koska on turhaa koska ei kai voi maailma olla niin pieni että täällä lukee joku juuri oikea hlö juttujasi?
    Tai mistäpä sen tietää=)

    Mutta varmaankin olisi todella pitänyt jättää "vastaamatta" kirjoitukseesi. Joskus sitä vain tekee ensin ja ajattelee vasta sitten. Tunnistanet piirteen. ;)

    Äänestä

  • Kiinnostunut nainen kirjoitti:

    Mutta varmaankin olisi todella pitänyt jättää "vastaamatta" kirjoitukseesi. Joskus sitä vain tekee ensin ja ajattelee vasta sitten. Tunnistanet piirteen. ;)

    Olen hyvin yksinkertainen kaveri, joten etkö voisi tarkentaa?? En ymmärtänyt?

    Äänestä

  • M/M kirjoitti:

    Olen hyvin yksinkertainen kaveri, joten etkö voisi tarkentaa?? En ymmärtänyt?

    Et ole yksinkertainen, paremminkin monimutkainen. Mutta sanotaan näin: joskus sitä sanoo ensin ja laskee vasta sitten. Ei taida olla tuttua? Okay, lämpöni taisi mennä harakoille. Pyydän anteeksi erehdystäni ja peräännyn hämilläni.

    Äänestä

  • Kiinnostunut nainen kirjoitti:

    Et ole yksinkertainen, paremminkin monimutkainen. Mutta sanotaan näin: joskus sitä sanoo ensin ja laskee vasta sitten. Ei taida olla tuttua? Okay, lämpöni taisi mennä harakoille. Pyydän anteeksi erehdystäni ja peräännyn hämilläni.

    Lämpö on syyskeleillä aina paikallaan.

    Äänestä

Monet harrastaa tota, vaikka suhteessa olisi kaikki hyvin. Ne ajattelee että tollanen tyhmä ja söpö sinkkunainen pitää turpansa kiinni, jos kummatkin nyt vähän hairahtuu pettämään..huh huh

Äänestä
  • Teit sitten aloittajalle pikaälykkyystestin. Veikkaan kyllä ettei ole aloittaja se, jolla on pisteet alakanttiin.

    Äänestä

ja jos sattuu vaikka saamaan niin mikäs sen parempaa kuin vieras pimppa.

Äänestä
  • mut haaveillaanhan siitä vielä, siitä vieraasta. Turvallisempaa niin.

    Äänestä

siinä oikea piru naiseksi, toivoo oikeasti että joku rikkoo perheensä pillun takia.
Kyllä pillua maailmassa riittää.
Se on fakta homma. Jos joku on suhteessa ja rakastuu niin minkäs sille sitten voi. Sitten on vain päätettävä mitä haluaa elämältään.
Tuskin kukaan on niin tyhmä että lähtee rikkomaan suhdettaan joka toimii edes jotenkin että voi lähteä reilulla pelillä naisten perään.
Melkoista olettamusta. Vain naisen logiikka voi toimia noin.

Äänestä
  • Muuttuiko mielesi kolmessa tunnissa? Ei silti ole ihan huuhaata sekään mitä tässä sanot (vaikkakin vähän ikävällä tyylillä). Kova on päätös jättää taakseen kaikki vakaa ja vakiintunut hypätäkseen tuntemattomaan. Sitähän uusi suhde aina on, vaikka kuinka aitoon tunteeseen perustuva. Elämä ei ole yksinkertaista.

    Äänestä

Onko ne varatut miehet sitten sun työpaikalla kaikki suomen miehet?! Olet sinkkuna, koska työpaikan miehet ovat varattuja? Sulla taitaa olla aika pienet piirit sitten. Katsos kun työpaikan ulkopuolellakin on elämää ja paljon kivoja sinkkumiehiä.

Äänestä
  • mutta en minä ainakaan jaksa kaiket illat hillua jossakin kaupungilla. Pakko myöntää, olen aika kotihiiri, en juuri käy kuin töissä ja työporukan kanssa juhlissa. Pienet on piirit siis.

    Jotenkin nyt vaan on poikettu aiheesta, en ole etsimässä syytä/syyllistä sinkkuudelleni, vaan esitin miehille kysymyksen.
    Muotoillaan se vaikka toisin välillä:
    ONKO NORMAALIA että varattu mies vilkuilee minua ja humalassa jopa vahingossa paljastaa ihastuneensa minuun?

    Jos olisin häikäilemätön, olisin jo tehnyt ties mitä sen miehen kanssa..
    Mutta ärsyttää tämä jahkailukin kun jo 3 vuotta on jatkunut tämä ihmeen peli meidän välillämme, että katseet kohtaavat ja posket punoittavat, mutta mitään ei voi tapahtua kun miehellä loistaa sormus sormessa!

    Eli odottaako mies minun pistävän toimeksi, vaikka hän onkin varattu?
    Edelleen peräänkuulutan, että miehet, jos ette ole onnellisia suhteessanne niin EROTKAA!
    Muuten vain estätte jotain uutta kivaa tapahtumasta koska monelle ihmiselle kuitenkin sormus ON jarru.

    Äänestä

  • Vapaa nainen78 kirjoitti:

    mutta en minä ainakaan jaksa kaiket illat hillua jossakin kaupungilla. Pakko myöntää, olen aika kotihiiri, en juuri käy kuin töissä ja työporukan kanssa juhlissa. Pienet on piirit siis.

    Jotenkin nyt vaan on poikettu aiheesta, en ole etsimässä syytä/syyllistä sinkkuudelleni, vaan esitin miehille kysymyksen.
    Muotoillaan se vaikka toisin välillä:
    ONKO NORMAALIA että varattu mies vilkuilee minua ja humalassa jopa vahingossa paljastaa ihastuneensa minuun?

    Jos olisin häikäilemätön, olisin jo tehnyt ties mitä sen miehen kanssa..
    Mutta ärsyttää tämä jahkailukin kun jo 3 vuotta on jatkunut tämä ihmeen peli meidän välillämme, että katseet kohtaavat ja posket punoittavat, mutta mitään ei voi tapahtua kun miehellä loistaa sormus sormessa!

    Eli odottaako mies minun pistävän toimeksi, vaikka hän onkin varattu?
    Edelleen peräänkuulutan, että miehet, jos ette ole onnellisia suhteessanne niin EROTKAA!
    Muuten vain estätte jotain uutta kivaa tapahtumasta koska monelle ihmiselle kuitenkin sormus ON jarru.

    Niinhän sen pitää mennä, että ensin erotaan ja sitten vasta aloitetaan uusi suhde. Mutta eipä se eroaminen taida ihan helppoa olla niille, joilla on paljon pelissä: pitkä yhteinen historia - vaikka olisi vähemmän onnellinenkin -, yhteiset ystävät, yhteistä omaisuutta jne.

    Mieti vaikka sitä, että sinulla on kiva asunto hienolla paikalla, jossa todella viihdyt. Jos aloitat uuden suhteen, joudut luopumaan siitä (esim. toiselle paikkakunnalle muuton vuoksi, tämän on nyt vain esimerkki). Suhteen alussa et voi tietää sovitteko te loppujen lopuksi toisillenne. Eihän se ratkaisu voi helppo olla - ja tuossa oli sentään kyseessä vain asuinpaikka.

    Lisäksi - tutkimusten mukaan - monille miehille huonokin parisuhde on parempi kuin ei suhdetta ollenkaan. Naisilla taas yksinolo voi hyvinkin mennä huonon parisuhteen edelle (ainakin sitten kun sitä uskaltaa kokeilla).

    Yritetään vaan antaa niitten varattujen miesten olla ja katsella/an kauempaa, vaikka miten mieli tekisi. Ja tekeehän se... :)

    Äänestä

  • Nettikatti kirjoitti:

    Niinhän sen pitää mennä, että ensin erotaan ja sitten vasta aloitetaan uusi suhde. Mutta eipä se eroaminen taida ihan helppoa olla niille, joilla on paljon pelissä: pitkä yhteinen historia - vaikka olisi vähemmän onnellinenkin -, yhteiset ystävät, yhteistä omaisuutta jne.

    Mieti vaikka sitä, että sinulla on kiva asunto hienolla paikalla, jossa todella viihdyt. Jos aloitat uuden suhteen, joudut luopumaan siitä (esim. toiselle paikkakunnalle muuton vuoksi, tämän on nyt vain esimerkki). Suhteen alussa et voi tietää sovitteko te loppujen lopuksi toisillenne. Eihän se ratkaisu voi helppo olla - ja tuossa oli sentään kyseessä vain asuinpaikka.

    Lisäksi - tutkimusten mukaan - monille miehille huonokin parisuhde on parempi kuin ei suhdetta ollenkaan. Naisilla taas yksinolo voi hyvinkin mennä huonon parisuhteen edelle (ainakin sitten kun sitä uskaltaa kokeilla).

    Yritetään vaan antaa niitten varattujen miesten olla ja katsella/an kauempaa, vaikka miten mieli tekisi. Ja tekeehän se... :)

    Vai pitäis erota ensin. Toisin sanoen pitäisi hallita tunteitaan ja tehdä päätökset ensin. Kuulostaa aika itsekäältä. Ei tunteitaan voi hallita minä jos kuka tiedän sen koitin tehdä niin vuosia. Siitä on seurannut onneton avioliitto ja lapsia. Mielestäni ns. kakkosen pitää myös kantaa vastuunsa ja tukea. Sinusta miehen pitäis hypätä tyhjän päälle miksi ihmeessä? Ethän sinäkään ole! Ei tukeminen tarkoita pettämistä ja ikuista lupausta vaan sitä että kertoo rakastavansa ja olevansa valmis katsomaan mitä tuleman pitää. Ei muuta voi odottaa. Se et odottaa hiljaa toisen eroa on kuin haaskalla olisi.

    Äänestä

  • Nettikatti kirjoitti:

    Niinhän sen pitää mennä, että ensin erotaan ja sitten vasta aloitetaan uusi suhde. Mutta eipä se eroaminen taida ihan helppoa olla niille, joilla on paljon pelissä: pitkä yhteinen historia - vaikka olisi vähemmän onnellinenkin -, yhteiset ystävät, yhteistä omaisuutta jne.

    Mieti vaikka sitä, että sinulla on kiva asunto hienolla paikalla, jossa todella viihdyt. Jos aloitat uuden suhteen, joudut luopumaan siitä (esim. toiselle paikkakunnalle muuton vuoksi, tämän on nyt vain esimerkki). Suhteen alussa et voi tietää sovitteko te loppujen lopuksi toisillenne. Eihän se ratkaisu voi helppo olla - ja tuossa oli sentään kyseessä vain asuinpaikka.

    Lisäksi - tutkimusten mukaan - monille miehille huonokin parisuhde on parempi kuin ei suhdetta ollenkaan. Naisilla taas yksinolo voi hyvinkin mennä huonon parisuhteen edelle (ainakin sitten kun sitä uskaltaa kokeilla).

    Yritetään vaan antaa niitten varattujen miesten olla ja katsella/an kauempaa, vaikka miten mieli tekisi. Ja tekeehän se... :)

    tarkoitettu nettikatille vaan alkuperäiselle kirjoittajalle!

    Äänestä

  • varattu mies kirjoitti:

    Vai pitäis erota ensin. Toisin sanoen pitäisi hallita tunteitaan ja tehdä päätökset ensin. Kuulostaa aika itsekäältä. Ei tunteitaan voi hallita minä jos kuka tiedän sen koitin tehdä niin vuosia. Siitä on seurannut onneton avioliitto ja lapsia. Mielestäni ns. kakkosen pitää myös kantaa vastuunsa ja tukea. Sinusta miehen pitäis hypätä tyhjän päälle miksi ihmeessä? Ethän sinäkään ole! Ei tukeminen tarkoita pettämistä ja ikuista lupausta vaan sitä että kertoo rakastavansa ja olevansa valmis katsomaan mitä tuleman pitää. Ei muuta voi odottaa. Se et odottaa hiljaa toisen eroa on kuin haaskalla olisi.

    Mielenkiintoinen näkökanta. Onko siis ihan ok, että vaikka seuraavissa pippaloissa hiprakan rohkaisemana paljastan tunteeni miehelle?
    Millä tavalla mielestäsi se pitäisi tehdä?
    Poksautanko suoraan, vai sanonko vaatimattomammin että "jos olisit vapaa, niin nappaisin sut"?
    Ihan suoraan kimppuun en uskalla hypätä kun paras ystävänikin jo ilmoitti että jos sen teen, niin hän katkaisee välinsä minuun..
    Että on minullakin jotain pelissä=/

    Äänestä

  • Vapaa nainen78 kirjoitti:

    Mielenkiintoinen näkökanta. Onko siis ihan ok, että vaikka seuraavissa pippaloissa hiprakan rohkaisemana paljastan tunteeni miehelle?
    Millä tavalla mielestäsi se pitäisi tehdä?
    Poksautanko suoraan, vai sanonko vaatimattomammin että "jos olisit vapaa, niin nappaisin sut"?
    Ihan suoraan kimppuun en uskalla hypätä kun paras ystävänikin jo ilmoitti että jos sen teen, niin hän katkaisee välinsä minuun..
    Että on minullakin jotain pelissä=/

    No ei! Miks siihen viinaa tarvii. Sanoo suoraan vaan. Ei se elämä siihen lopu.

    Äänestä

  • Vapaa nainen78 kirjoitti:

    Mielenkiintoinen näkökanta. Onko siis ihan ok, että vaikka seuraavissa pippaloissa hiprakan rohkaisemana paljastan tunteeni miehelle?
    Millä tavalla mielestäsi se pitäisi tehdä?
    Poksautanko suoraan, vai sanonko vaatimattomammin että "jos olisit vapaa, niin nappaisin sut"?
    Ihan suoraan kimppuun en uskalla hypätä kun paras ystävänikin jo ilmoitti että jos sen teen, niin hän katkaisee välinsä minuun..
    Että on minullakin jotain pelissä=/

    Poksauta ihan vaan vaatimattomasti. Ystävällesi voit sanoa että rupattelit munkkirinkilöistä ja niiden olemuksista, esim.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Vapaa nainen78 kirjoitti:

Olen aika yllättynyt siitä, miten yleistä on että varatut miehet varsinkin pippaloissa lähestyvät minua, sinkkunaista.
Itse en voi antaa mitään tapahtua, vaikka kieltämättä olen yhteen kovastikin ihastunut..
Odottavatko nämä miehet että minä "pelastan" heidät huonosta suhteesta, vai mistä on kyse?
Vai onko kyseessä "molempi parempi"-ilmiö, ettei valintaa edes haluta tehdä?
Pikku vinkki varatuille, erotkaa ensin niin mahdollisuutenne kasvaa huomattavasti.
Tosinainen ei arvosta miestä, joka on valmis pettämään vaimoaan.
Joillekin naisille kun se sormus on edelleenkin selvä "seis"-merkki. Minulle ainakin.
On vaan harmillista ajanhaaskausta kun molemmat on selvästi ihastuneita toisiinsa, mutta minä vaan odotan ja odotan että joku aamu sormus olisi pois miehen sormesta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu