Niin,seurustelin taannoin pitkään ja olimme tosi rakastuneita. Mies oli silmissäni uskollisuuden perikuva. No, hän petti ja tunnusti. Erosimme myöhemmin muista syistä (tai sitten taustalla vaikutti petos, en tiedä). En olisi koskaan uskonut moista petosta miehestäni ja vannoin, että itse en ikinä tule pettämään. Kuinkas ollakaan, petinpäs nykyistä miestäni juuri. Minä en luottais keneenkään. Tässä maailmassa ei mitkään säännöt päde ja kaikki ovat kaikkien omaisuutta.
Onpa muuten paska fiilis. Mutta olen itsekäs enkä aio tunnustaa/jäädä, koska haluan jatkaa tätä suhdetta.
Että elekää ihmiset vannoko koskaan, että tehän ette petä. Ette tiedä millasia tilanteita saattaa eteen tulla.
Onpa muuten paska fiilis. Mutta olen itsekäs enkä aio tunnustaa/jäädä, koska haluan jatkaa tätä suhdetta.
Että elekää ihmiset vannoko koskaan, että tehän ette petä. Ette tiedä millasia tilanteita saattaa eteen tulla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sitten on, jossa pettämistä ei voi välttää? Millaisessa tilanteessa petit?
Uskollisia ihmisiä kutsutaan täällä moralisteiksi. Jännä juttu...
moralistit. Kumpi onkaan onnellisuuden tae??
Noinhan se menee. Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Ihmiset löytää itsensä yllättävistä tilanteista, sellaisistakin jotka on tuominnut aikaisemmin mustavalkoisen jyrkästi.
Pettämiseen (pl. kännipanot yms mokailut) ei tarvita kuin oikea ihminen oikeassa paikassa. Takaan, että se on menoa sen jälkeen, vaikka kuinka olisi überuskollinen tapaus.
Tuliko parempi mieli kun laskit meidät kaikki omalle tasollesi ja uskottelet itsellesi että kuka tahansa pettaa? Voi voi, heikko olet. Minä petän jos haluan pettää, en sen takia että ajauduin siihen. Ei siihen pettämistilanteeseen ajauduta, kyllä se on ihan päätös rikkoa se luottamus. Lähtäänkö hotelliin?