Onkohan muilla tämäntapaisia ongelmia?! olen eronnut 3v sitten ja 3:n lapsen yh. Lapset 5,8,10 vuotiaita.Olen seurustellut 2v mukavan miehen kanssa. Kaksi kertaa on suhteemme ollut katkolla. Hän rakastaa minua,pitää lapsistani ja lapset hyvin kiintyneitä häneen,mutta hän ei missääntapauksessa muuttaisi yhteen kanssamme koska ei jaksaisi arkeamme,lasten tappeluita ym ym..tapaamme joka toinen vkloppu koska silloin lapseni ovat isällään. niinä vkloppuina,kun emme tapaa niin hän poikansa 13v kanssa. Suhteemme alussa olimme yhdessä joka vkloppu,mutta ne osoittautuivat tosi rankoiksi koska lapset villiintyi ja pojallansa ongelmia soputua joukkoomme. Hänen päätös oli,että mennään nyt näin ja katsellaan muutama vuosi.Yhtenä arki iltana käy meillä ja on yötä.Lapsiin hyvä suhde silti ja pitää heihin yhteyttä ja huolehtii puhelimitsekkin.Auttaa minua paljon monissa käytännön asioissa ja olisin ollut monet kerrat pulassa ilman kumppaniani. Meillä hyvin toisiaan kunnioittava suhde kuitenkin ja hän on kuin unelma varsinkin silloin kun olemme kaksin. Mutta jo useampi päivä esim. lomalla lasten kanssa hänelle rankkaa ja ei pyty salaamaan sitä edes lapsilta.Järki sanoo ettei hän pysty tulemaan meidän elämään tulevaisuudessakaan,kun murrosiät ja kaikki edessä!Pelottaa myös se,että jos jostain syystä lapset ei enäänpystyisi käymään isällään niin suhteemme kariutuisi jo siihen. Herättääkö ajatuksia tällainen tilanne teissä?
yh-äiti ja seurustelun ongelmat
ristiriitainen
81338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos haluat lapsellesi uuden isähahmon, et sitä tästä miehestä saa, mutta jos haluat aikuisen rakkaussuhteen niin miksi ei?
Eikä teidän ole mikään pakko asua yhdessä ja leikkiä kotia jos muunlainen suhde riittää teille aikuisille.
seurustella sellaisen miehen kanssa, joka ei oikein sopeutunut arkikuvioihin. Ilta tai reilu päivä sujui kokoonpanolla mies minä ja lapset, mutta sitten alkoi jo tökkimään yhdessäolo.
Olimme jonkin verran sitten sileen, että näimme vain silloin kun lapset olivat poissa, mutta en jaksanut sitä systeemiä kovin kauaa, sillä tuntui, että elän kaksoiselämää eikä energia riittänyt siihen, että muulloin vedän YKSIN rankkaa arkea ja muuna aikana seurustelen toisen kanssa.
Nyt, kun minulla on miesystävä, joka tykkää todella paljon lapsistani (ja lapset hänestä), niin sen oikein konkreettisesti huomaa kuinka paljon siinä on eroa kun mies on kokonaisvaltaisesti mukana kuvioissa.
Jos siis sinä jaksat tuota nykyistä kuvioita ja jos se tuntuu riittävältä, niin ok. Mutta jos te olette pitempään yhdessä isolla kokoonpanolla ja mies todella selvästi näyttää lapsillesi, ettei jaksa heitä, niin vähitellen lapset alkavat ihmettelemään, että pidätkö miestä tärkeämpänä kuin heitä.
Itse en pystyisi seurustelemaan miehen kanssa, joka ei pystyisi sitoutumaan millään tasolla minuuun. Siis, oletetaan, että sinulle tapahtuisi jotain (esim. jalka poikki ja sairaalassakäynti ja hankalaa kotona tehdä mitään sen jälkeen) ja miesystäväsi pitäisi tulla auttamaan teille vaikkapa viikoksi, niin luusisitko sen onnistuvan? Mielestäni toiseen pitää voida luottaa silleen, että tietää, että jos tapahtuisi jotain erikoista, niin toinen ei jättäisi pulaan.
Kiva,kun vastasit. Siksi kirjoitin tänne,kun välillä olen aivan "täynnä" tätä tilannetta ja uupunut,kun joudun miettimään suhdettani jatkuvasti. Pääasiassa lapsillani vaikutelma että mies pitää heistä kovasti,mutta kesälomallamme tapahtui jotain mikä jäi kaivelemaan minua ja varmasti varjostaa lastenkin mieltä. Hänellä on kyllä hyvin kiintynyt suhde lapsiin ja varsinkin pienimpään. Joskus yrittääkin tehdä jotain jokaisen lapsen kanssa erikseen,antaa aikaansa. Lomallammekin hän yritti kovasti huomioida ja järjestää lapsillekkin kivaa,mutta sitten väsyi ja antoi lasten kuulla aatoksensa ikävällä tavalla!se oli kamalaa. Katuu kyllä käytöstään.annoin lopulta anteeksi. Hän meinaa ettei kukaan mies jaksaisi kauaa arkeani ja 3:a lasta.Olemme keskustelleet näistä ja mies tietää ajatukseni. Hän ajattelee että katsotaan muutama vuosi näin ja ehkä tilanteeni sitten helpottasi.Hän ajattelee minua kuitenkin joskus vaimonaan. Jos minulle nyt sattuisi jotain niin en usko,että hän pystysi tulemaan meille auttamaan minua. Se on vuorokausi korkeintaan kun pärjäämme hyvällä mielellä minä,lapset ja hän. Taannoin hän saattoi häipyäkkin jos oli hankalia tilanteita kotona,mutta ei tee sitä enää.Kaipaisin hirvittävästi sellaista turvaa,jotta tietäisin miehen pysyvän rinnallani myös elämän kriiseissä ja vaikeissa tilnteissa,vapaa päivissämme ja olisihan se ihanaa jos mies jaksaisi tällaista lapsiperheen arkeakin. Tiedän,että ei ole helppoa tulla miehen yh-äidin elämään.Lieneekö se harvinaista,että mies pystyy.
Se oli lopulta kovin stressaavaa, kun piti tarkkailla, että koska miehen pinna näyttää kohta menevän tai että olla siinä lasten ja miehen välissä pehmentämässä jotain sanomisia, jotta tilanne ei kärjisty.
Siten tapahtui aika ikävä tilanne miehen ja minun välillä, riita koski aika vakavia asioita. Riita koski periaattellisia juttuja ja näkemyksemme olivat aivan vastakkaiset. Tein sen riidan päätteeksi lopullisen päätökseni ja jätin miehen. Siinä vaiheessa rakastin häntä vielä todella paljon, mutta otin järjen mukaan ja mietin, etten jaksa jatkuvasti olla neutraloimassa ja jännittämässä eri tilanteita. Oli kyllä todella vaikea päätös. Lapset muistivat vielä vuosia jälkeen päin mukavia juttuja tästä miehestä, mutta he olivatkin vielä niin pieniä, etteivät tajunneet kokonaistilannetta.
Mielestäni tuo lause "Hän meinaa ettei kukaan mies jaksaisi kauaa arkeani ja 3:a lasta." on aika huolestuttava. Miehet ovat erilaisia ja joku toinen voisi olla aivan innoissaa touhuamassa lastesi kanssa. Aivan vastaavasti mies olisi voinut tokaista, että "Ei kukaan sinuakaan jaksa kauaa katella, mutta onneksi sinulla on minut." Mielestäni mies vähättelee sinua ja lapsiasi vetoamalla johonkin yleistykseen, joka hän itse on päättänyt.
Kirjoitit, että kaipaat turvaa. Niin minäkin kaipasin siinä aikaisemmassa suhteessa ja se tunne tuli juuri siitä, että pohjimmiltaan tajusi, että jos tulisi tiukka paikka, niin yksin siitä pitäisi selvitä. Toinen olisi ollut ottamassa suhteseta vain rusinat pullasta. Yksinkin minulla oli helpompaa kuin siinä huonossa suhteessa ja nyt en kaipa turvaa, sillä tunnen, että saan turvaa jos tarvitsen sitä. Sen turvallisuuden huomaan yllättävän pienistä asioista ja teoista.
Olen seurustellut 8 vuotta samanlaisessa tilanteessa. Enää emme edes yritä saada aikaiseksi jotain "uusperhe"-kuviota. Halusin tämän miehen, joten puhuimme asiat halki-poikki-pinoon, että mitä kumpikin haluaa ja miten ne sovitamme.
Emme asu yhdessä, muutamme sitten, kun vanhin lapseni muuttaa pois kotoa. Nyt suhteemme on täydellinen.
Jos haluat syvällisemmin keskustella asiasta kanssani, laita postia osoitteeseen [email protected]
Niin että tapaatte oikeen silloin kun muksusi ei ole kotona...Tätä miestä ei silloin vois vähempää muksusi kiinnostaa ja taitaa ajatella että mitäs sitä muitten tekeleitä kaitsemaan. Hetihän ton kuulee että ei tuosta mitään tule...Heräisit jo sinäkin.
muiden vastaavan tyyppisessä elämäntilanteessa olevien kanssa. Uusperheellisiten ja seurustelevien keskustelupalsta on osoitteessa uusionni.net/uusionni
Sieltä löydät kokemuksia aidosta elämästä. Olen saanut hieman vastaavassa tilanteessa elävänä sieltä paljon vertaiskontakteja ja paljon näkemyksiä.
jos lapset eivät sovi kuvioihin nyt ei ne tule sopimaan myöhemminkään silloin kun muuttavat kotoa pois...eli sinä elät periaatteessa miehelle et lapsillesi. entäs kun lapsenlapsia on tulossa? heillekään ei tule olemaan sijaa miehesi elämässä... kyllä suhteessa täytyy ottaa kaikki huomioon niin lapset kuin aikuiset.