Olen huolissani äidistäni, joka ei pidä minuun eikä sisareni perheeseen enää yhteyttä. Kaikki loppui kuin seinään viime keväänä, kun minä ja sisareni perittiin isän vanhemmilta omaisuutta: rantaa, mökit, osakkeet ja rahaa. Äitini on eronut isästä, hän lähti kun nuorin sisar täytti 18, seuraavana päivänä äiti muutti pois eikä ole ollut missään tekemisissä isän tai hänen suvun kanssa. Meitä lapsia kohtaan hän on käyttäytynyt normaalisti, paitsi nyt.
Äidillä on entisestä liitosta kaksoset, joilla siis on eri isä kuin minulla ja sisarellani. He eivät luonnollisesti perineen meidän isovanhempia, ja heidän isänsä jäämistö oli aikoinaan todella varaton. Äitimme on saanut säästöjä vanhemmiltaan ja perinnyt omaisuutta, jonka toki jaamme kaikki sitten joskus.
Äitimme siis ei lainkaan ota yhteyttä, ei tullut lapsiemme synttäreille, ei mitään.
Sen sijaan kaksosien perheiden kanssa hän on käynyt ulkomailla, ja pitänyt muutenkin tiivistä yhteyttä heihin. Kustansi ajokortin ja auton heidän tytölleen ja opiskeluja ynnä muuta.
Kaksoset käyvät meillä perheineen kylässä kuin ennen, ja heidän lapsensa kertovat mummun ostoista ja muusta, meidän lapset ovat ymmällään, kun heitä ei muisteta. Olemme udellet mummusta mutta hän on kieltänyt kertomasta asioistaa ja esim se, että hän muutti,selvisi vasta jälkikäteen. Oli ostanut ison talon maalta, vaikka onkin yksinäinen ihminen.
En jaksaisi olla erossa hänestä, koska hän on äitini ja suku on meille tärkeä, mutta en oikein tiedä, mitä tehdä.
Äidillä on entisestä liitosta kaksoset, joilla siis on eri isä kuin minulla ja sisarellani. He eivät luonnollisesti perineen meidän isovanhempia, ja heidän isänsä jäämistö oli aikoinaan todella varaton. Äitimme on saanut säästöjä vanhemmiltaan ja perinnyt omaisuutta, jonka toki jaamme kaikki sitten joskus.
Äitimme siis ei lainkaan ota yhteyttä, ei tullut lapsiemme synttäreille, ei mitään.
Sen sijaan kaksosien perheiden kanssa hän on käynyt ulkomailla, ja pitänyt muutenkin tiivistä yhteyttä heihin. Kustansi ajokortin ja auton heidän tytölleen ja opiskeluja ynnä muuta.
Kaksoset käyvät meillä perheineen kylässä kuin ennen, ja heidän lapsensa kertovat mummun ostoista ja muusta, meidän lapset ovat ymmällään, kun heitä ei muisteta. Olemme udellet mummusta mutta hän on kieltänyt kertomasta asioistaa ja esim se, että hän muutti,selvisi vasta jälkikäteen. Oli ostanut ison talon maalta, vaikka onkin yksinäinen ihminen.
En jaksaisi olla erossa hänestä, koska hän on äitini ja suku on meille tärkeä, mutta en oikein tiedä, mitä tehdä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei siihen oikein voi mitään tehdä, paitsi odottaa että muuttuu asiat hänen päässään toisenlaisiksi kuin ovat.
Joskus on parempi vaan antaa olla ja elää niillä eväillä mitä on saanut. Unohtakaa tämä ihminen.
Koittakaa myöskin päästä tuosta omaisuuden ajattelemisesta eroon, se tuhoaa todella paljon ihmissuhteita. Joka toisessa sanassa sinulla omaisuus mielessä.... eikö muuta ole kirjoitettavaa teidän väleistä?
Oletko nyt enemmän huolissasi väleistäsi äitiisi vai siitä että hänen omaisuutensa sitten aikoinaan periytyisi kaksosille, eikä sinulle ja sisarellesi jotka perintöä olette jo saaneet? Anna äitisi elää omaa elämäänsä miten hän haluaa, on hän sen ansainnut. Ja jos nyt äidistäsi olet huolissasi, niin miksi et soita tai mene käymään? Varmasti lapsesi olisivat mielissään nähdessään mummunsa.
Tasan ei käy onnen lahjat. Harmillinen tuo tilanteesi :(. Oma äitini rakastaa meitä lapsia kaikia tasapuolisesti enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Hän on jopa halunnut luopua omilta vanhemmiltaa saatavasta perinnöstä, jolloin me lapset jaamme kaiken kun isovanhemmistamme aika jättää.
Yritä puhua äidillesi ja kysy miksi hän on erkaantunut teistä yhtäkkiä niin paljon. Kerro myös kuinka sinulla on ikävä jne.
Jaksamista sinulle! Toivottavasti välinne parantuvat pian :)
Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että äitisi on vihannut isäänne sydämensä pohjasta ja vieläkin enemmän. Kaikki mikä jotenkin liittyy häneen, saa äitisi vastarintaan. Nyt kun olette perineet "väärältä" suvulta, olette jotenkin hänen mielestään "saastuneet"...äh... vaikea selittää. Tällaisissa vihanpidoissa ei edes vanhempi-lapsisuhteella ole mitään merkitystä, vaan viha menee kaiken edelle.
että tyttäret hyötyvät omaisuusmielessä
ohi tämän itsen - arvon ladyn -
aika moni asia kun tuntee suhteissa olevan kyse nimenomaan siittä rahasta ja omaisuudesta ja miten se kenenkin kesken jaetaan..
Tunnen kyllä äitejä, jotka kyllä kynsin hampain pitävät joka pennistä ja edusta kiinni, tyttäriensä tappioksi (mikäli mies kuolee ilman testamenttia siis.. toki rintaperillisethän ovat perimysjärjestyksessä ensimmäisinä, mutta harva nuori tytär lähtee käräjöimään hänelle kuuluvaa taloudellista osuutta itselleen ja äidit pimittävät tiedon, että joka ainoa pienikin penni, joilla joskus tyttäriään avustavat, vetävät ennakkoperinnöiksi.. kieroja ovat monet äidit tässä suhteessa - rahanhimoisia ja omat nautinnot odottaa) - tuossapa ei päässyt sitten äitinsä raha-asioissa niskan päälle, varsinkin, jos perivät kelposumman rahaa.. voi se rahaan kiintynyttä (joka aina edustaa myös valtaa) käydä harmittamaan.
Ja muisto miehestä, joille tyttäret olivat tärkeitä, vaikka vaimo ja ex ja kuopattu emotionaalisessa mielessä. Pelkkää arvailua toki.
Mutta kun kerta kysyttiin, niin esitellään arvailuja sitten. Tehkää isät testamentit ajoissa tyttärienne hyväksi, jos haluatta välttää vaimojenne kotkankynnet sattumalta äkkiä kuollessanne. Leskillä löytyy äkkiä pelkkä rahanhimo sisuksista - tämä neuvona, jos teille jäisi nuoria tyttäriä, jotka eivät älyä vielä puoliaan pitää.
Nauttikaa rahoistanne ja omaisuudestanne, jotka olette isänne puolelta saaneet. Jos äidiltänne palaa sen omaisuuden takia pinna, miettikääpä uudestaan äitinne motiiveja, että miksi. Miksi ei ole iloinen onnestanne - taloudellisesti helpottuneesta tilanteesta? Viekö se häneltä hallinan tunteen suhteessa teihin vai mistä on kyse?
tulipa semmonen mieleen kun luin juttus et jos kerran yhteydenpito loppui perinnönsaannin jälkeen nii kävikö ehkä niin että äitisi ei kuullut asiasta sulta tai siskoltas vaan jostain muualta ja on siitä syystä noin verisesti loukkaantunu ja ajattelee kenties ettei kuulu teidän perheeseen enää ollenkaan. Meillä on ollu isommissa elämänmullistuksissa vähä semmone meininki et jos joku sisaruksista on kuullu asiasta ennen äitiä niin on ollut naama norsun vituralla sen jälkee. Ei sentää vielä oo välit poikki menny, ja on opittu sisarusten kanssa käyttää "sää et sit tiedä tästä vielä mitään"-tekniikkaa :)