”Minun kansallani on taipumus kääntyä minusta pois. Kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei yksikään nosta päätään.” hoos. 11:7
Kun tulee aika uskoon tulomme jälkeen että me kaipaamme päästä lähemmäs Jumalaa. On niinkuin sellainen kaikerrus sydämen pohjassa, elää vielä lähempänä Jeesusta. Sekään kaipaus ei ole meistä itsestämme vaan se on korkeudesta meille annettu, ikään kuin lahja. Se on tavallaan käytännön lahja joka kehittää saajaansa. Kaipauksesta syntyy ajanmittaan tahto ja tahdosta sisäinen päätös. Olemme Jumalaan yhteydessä Hengen rukouksessa odottaen hiljaa Jeesuksen ristin äärellä.
Ei pidä pelätä, mitä minulle nyt sattuu kun minusta tuntuu tällaiselta ja aina minusta tuntuu, että pitää ja kun saisi vain olla Jumalan kanssa Hengen rukouksessa. Jumala pitää sinua nyt koulussaan, sinä alat saada lisää armoitusta/vastuuta Isän vilja ja viinivainioilla. Ei mitään hätää, tämä nyt vain on sitä todellista elämää – irti uskonnollisuudesta irti harhasta.
Silloin kun me alamme saada lisää työtehtäviä ja meillä alkaa olla toimivia armolahjoja, meillä on sellainen vastuun kanto Jumalalle myös. Se vastuunkanto sisältää: Harjoitammeko armolahjaamme ja miten itse elämme.
Kun meillä on armoitus elää Pyhityselämää, toimitamme uudenliiton papillisia tehtäviämme Isälle me emme voi elää niinkuin lystäämme. Me emme voi panetella ihmisiä vaikka tekisi mieli, emme voi varastaa vaikka se olisi oikeutettuakin, emme voi yrittää iskeä leikinpäiten työtoveriamme (ha haa kyllä vanha haukka vielä tipun nappaa). Emme voi valehdella vaikka siitä olisikin hyötyä. Voi voi ja nii-in. Me joudumme elämään maanpäällisessäkin elämässä vähän niinkuin Pyhityselämää. Nimittäin kun sinä olet huorannut, varastanut ja valehdellut kuinka ihmeessä sinä voit olla enää sodankäynnissä paholaista vastaan, eihän se usko sinuun, sinähän olet ensimmäisenä viholliselle se helppo-nakki.
Niin kyllä siinä on monet taistelut käyty ja tullaan käymään, lihan ja hengen vallasta ihmisessä itsessään.
Paavali sanoi Galattalais kirjessään ”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa.”
Galattalaiskirje 5 on hyvä lukea silloin kun huomaa että laidall´ seisoopi miesi jälleen, tai vaikkapa nainenkin. Mites on seisotaanko me uudenliiton papittaret koskaan laidalla? Minä ainakin seison vähän väliään –
1. Ei ilman taistelua käydä tietä kaitaa,
ei ilman kyyneleitä voittolaulu soi,
Ken tuskan ahjossakin hiljaa olla taitaa,
hän puhtaan kullan tavoin kimallella voi.
2. Ei ilman taistelua kaadu synnin muuri,
ei ilman kyyneleitä sielu pelastu.
On ensin kiskottava irti pahan juuri,
niin Kristuskuva puhtahana kirkastuu.
3. Ei ilman taistelua saada nöyrää mieltä,
ei ilman kyyneleitä mieli lannistu.
Ei mikään saasta kulkea voi taivastietä,
se tie on veriuhrin kautta valkaistu.
4. Ei ilman taistelua käydä Golgatalle,
ei ilman kyyneleitä käydä ristin luo.
On sielu suljettava tälle maailmalle,
niin synnit kaikki puhtaaks´ pesee veren vuo.
5. Ei taisteluitta luokse helimiportin tulla,
ei omas´ voimas´ opi virttä Karitsan.
Vain voima ihmeinen on Jeesuksessa mulla,
vain Jeesusoven kautta käydään kunniaan.
Siunattua päivän jatkoa jokaiselle alttarille ja jokaiseen risukasaan :-)
Kun tulee aika uskoon tulomme jälkeen että me kaipaamme päästä lähemmäs Jumalaa. On niinkuin sellainen kaikerrus sydämen pohjassa, elää vielä lähempänä Jeesusta. Sekään kaipaus ei ole meistä itsestämme vaan se on korkeudesta meille annettu, ikään kuin lahja. Se on tavallaan käytännön lahja joka kehittää saajaansa. Kaipauksesta syntyy ajanmittaan tahto ja tahdosta sisäinen päätös. Olemme Jumalaan yhteydessä Hengen rukouksessa odottaen hiljaa Jeesuksen ristin äärellä.
Ei pidä pelätä, mitä minulle nyt sattuu kun minusta tuntuu tällaiselta ja aina minusta tuntuu, että pitää ja kun saisi vain olla Jumalan kanssa Hengen rukouksessa. Jumala pitää sinua nyt koulussaan, sinä alat saada lisää armoitusta/vastuuta Isän vilja ja viinivainioilla. Ei mitään hätää, tämä nyt vain on sitä todellista elämää – irti uskonnollisuudesta irti harhasta.
Silloin kun me alamme saada lisää työtehtäviä ja meillä alkaa olla toimivia armolahjoja, meillä on sellainen vastuun kanto Jumalalle myös. Se vastuunkanto sisältää: Harjoitammeko armolahjaamme ja miten itse elämme.
Kun meillä on armoitus elää Pyhityselämää, toimitamme uudenliiton papillisia tehtäviämme Isälle me emme voi elää niinkuin lystäämme. Me emme voi panetella ihmisiä vaikka tekisi mieli, emme voi varastaa vaikka se olisi oikeutettuakin, emme voi yrittää iskeä leikinpäiten työtoveriamme (ha haa kyllä vanha haukka vielä tipun nappaa). Emme voi valehdella vaikka siitä olisikin hyötyä. Voi voi ja nii-in. Me joudumme elämään maanpäällisessäkin elämässä vähän niinkuin Pyhityselämää. Nimittäin kun sinä olet huorannut, varastanut ja valehdellut kuinka ihmeessä sinä voit olla enää sodankäynnissä paholaista vastaan, eihän se usko sinuun, sinähän olet ensimmäisenä viholliselle se helppo-nakki.
Niin kyllä siinä on monet taistelut käyty ja tullaan käymään, lihan ja hengen vallasta ihmisessä itsessään.
Paavali sanoi Galattalais kirjessään ”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa.”
Galattalaiskirje 5 on hyvä lukea silloin kun huomaa että laidall´ seisoopi miesi jälleen, tai vaikkapa nainenkin. Mites on seisotaanko me uudenliiton papittaret koskaan laidalla? Minä ainakin seison vähän väliään –
1. Ei ilman taistelua käydä tietä kaitaa,
ei ilman kyyneleitä voittolaulu soi,
Ken tuskan ahjossakin hiljaa olla taitaa,
hän puhtaan kullan tavoin kimallella voi.
2. Ei ilman taistelua kaadu synnin muuri,
ei ilman kyyneleitä sielu pelastu.
On ensin kiskottava irti pahan juuri,
niin Kristuskuva puhtahana kirkastuu.
3. Ei ilman taistelua saada nöyrää mieltä,
ei ilman kyyneleitä mieli lannistu.
Ei mikään saasta kulkea voi taivastietä,
se tie on veriuhrin kautta valkaistu.
4. Ei ilman taistelua käydä Golgatalle,
ei ilman kyyneleitä käydä ristin luo.
On sielu suljettava tälle maailmalle,
niin synnit kaikki puhtaaks´ pesee veren vuo.
5. Ei taisteluitta luokse helimiportin tulla,
ei omas´ voimas´ opi virttä Karitsan.
Vain voima ihmeinen on Jeesuksessa mulla,
vain Jeesusoven kautta käydään kunniaan.
Siunattua päivän jatkoa jokaiselle alttarille ja jokaiseen risukasaan :-)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Noin sitä pitää, mennään uskossa eteenpäin! :)
On yksi hienoimpia lauluja tuo!
TV; Jumalan hullu