Kunnioitus jäänneille

Ei tätä taistelua voi seurata kuin surullisin mielin. Aina toki olen arvostanut hoitajien työtä (tosin myös kaikkien muidenkin ammattialojen työskenteleviä), mutta nyt täytyy tosiaan nostaa hattua niille, jotka ovat jääneet työhönsä.

Joukkovoimalla hekumoidaan ja siinä varmasti suhtauduttu erittäin negatiivisesti niihin, jotka ovat päättäneet jäädä työhönsä. Itsekin kuullut niitä ala-arvoisia kommentteja. Kaikkein omituisinta on nimitellä nössöiksi näitä ihmisiä; Ihmisiä, jotka paineen allakin jäävät töihin ja mahdollistavat sen, että esimerkiksi lapsien umpisuolet hoidetaan ja syöpäpotilaat saavat lääkkeensä vaikka sädehoito onkin uhan alla! Ei sitä tiedä, vaikka heidän jäämisensä on kriittisen tärkeää jollekin minun lähimmäiselleni tulevassa. Ja kun puhutaan työn raskaudesta, niin nythän se vasta raskasta on kun osa päättänyt lähteä. Lisäksi se, että jotkut eivät riskeeraa ehkä perheensä tärkeintä elantoa tuosta vaan, on hieno juttu. Toivottavasti jokainen jäänyt ja esim. osa-aikainen saa tämän myötä vakituisen työpaikan - sen he todella ansaitsevat. :) Kiitos teille, että mahdollistatte kriittisemmän hoidon suomalaisille. Kyllä minusta vaati rohkeutta enemmän se jääminen, ei pois luikkiminen.
4265
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kuinka kauan kannetaan sairaaloissa kaunaa muille kuin Tehyläisille. Hoito-ala on tunnetusti ollut julma. Naiset ivaavat toisiaan ja levittää ympärilleen huonoa ilmapiiriä. Itse lähdin aikoinaan hoitoalalta toiselle juuri epäterveen työympäristön vuoksi. Nyt voi vaan kauhun sekaisin miettein seurata tulevaa.

Pahin vihollinen hoitajalle kun ei olekaan potilas, vaikka niin voisi näistä irtisanomisista päätellä, vaan pahin on ehdottomasti työkaveri. Te jääneet, koettakaa jaksaa yhteistuumin vielä taiston mentyäkin. Tulisin myös mahdollisissa talkoissa auttamaan, ellei hoitaja-ajoistani olisi jo kulunut 20 vuotta.

Äänestä

Nyt on monella mahdollisuus marttyyrin asemaan... Jään töihin...hoidan koko Suomen..... Siinä sitä on elämäntavoitetta...siitä kun ei työnantaja kiittele millään tavalla.

Kiireen keskellä olen töitä tehnyt aina vaan kiristyvään tahtiin.... Työnantajan kannustus on nolla...aina vaan kiristetään ja kiristetään... epäkohdat lakaistaan maton alle...ei oo rahaa...ei oo rahaa... Hitto rahaa on, mutta sitä ohjataan mitä ihmeellisempiin kohteisiin. Käytännöntyössä näet että hoidon laatu heikkenee koko ajan. Sitä ei kuunnella, mitä ruohonjuuritaso sanoo.

Potilaat ovat aina vaan tyytymättömämpiä kunnalliseen sairaanhoitoon. Työikäinen ei meinaa millään päästä hoitoon....hoitoonpääsy pitkittyy...sairaus vakavoituu...invalidisoidutaan...toipumisaika pitenee....nämä eivät ole työnantajalle merkinneet mitään. Mikäs sitä kiinnostumaankaan...eihän tuo ole työnantajan pussista pois...vaan kyseisen ihmisen.

Nyt mitataan, mikä on ihmisen arvo tässä yhteiskunnassa!

Minun kohdaltani marttyyrikausi on ohitse! Myönnän, että en pysty tässä työtahdissa, enää kunnolla ihmisiä hoitamaan. Syytä en ota niskoilleni. Katson työnantajaan, miksi näin on päästetty tapahtumaan?

Äänestä
  • jatkan vielä, että itse jättäisin lapset ja synnyttävät taistelun ulkopuolelle..... muutoin voisi koko muun alan pysäyttää.

    Äänestä

  • On siinä, jos ei halua perheensä elantoa riskeerata? MINÄ osoitin oman arvostukseni, se ei tee kenestäkään marttyyria. ;)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


..................... kirjoitti:

Ei tätä taistelua voi seurata kuin surullisin mielin. Aina toki olen arvostanut hoitajien työtä (tosin myös kaikkien muidenkin ammattialojen työskenteleviä), mutta nyt täytyy tosiaan nostaa hattua niille, jotka ovat jääneet työhönsä.

Joukkovoimalla hekumoidaan ja siinä varmasti suhtauduttu erittäin negatiivisesti niihin, jotka ovat päättäneet jäädä työhönsä. Itsekin kuullut niitä ala-arvoisia kommentteja. Kaikkein omituisinta on nimitellä nössöiksi näitä ihmisiä; Ihmisiä, jotka paineen allakin jäävät töihin ja mahdollistavat sen, että esimerkiksi lapsien umpisuolet hoidetaan ja syöpäpotilaat saavat lääkkeensä vaikka sädehoito onkin uhan alla! Ei sitä tiedä, vaikka heidän jäämisensä on kriittisen tärkeää jollekin minun lähimmäiselleni tulevassa. Ja kun puhutaan työn raskaudesta, niin nythän se vasta raskasta on kun osa päättänyt lähteä. Lisäksi se, että jotkut eivät riskeeraa ehkä perheensä tärkeintä elantoa tuosta vaan, on hieno juttu. Toivottavasti jokainen jäänyt ja esim. osa-aikainen saa tämän myötä vakituisen työpaikan - sen he todella ansaitsevat. :) Kiitos teille, että mahdollistatte kriittisemmän hoidon suomalaisille. Kyllä minusta vaati rohkeutta enemmän se jääminen, ei pois luikkiminen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu