Oon tainnu menettää juuri naispuolisen ystävän, ei tulla toimeen. Kummastuttaa että onko hän muuttunu vai enkä vaan jaksa enää häntä. Kipsissä oon ollu pari päivää. Taidan olla niin herkkä mies että tällainen asia jää vaan mieleen pyöriin enkä kykene opiskelemaan.
Mitenköhän sitä pystyy ees seurusteluasteeseen menemään sit jonkun naisen kanssa kun tällaisetkin asiat laittaa pois tolaltaan. Tarkoitan että kumppanin kanssa ne riidat on varmaan aikamoisia. Itselläni ei ole seukkaamisesta vielä kokemusta ja siksi jossittelen. En silti mikään teini enää oo.
Koko ajan vaan mietin ja mietin samaa asiaa että miks toinen on niin ilkee nykyään. Onneks on pari ystävää vielä jäljellä jolle on voinut jutella. Pikkuhiljaa tässä tokenee.
Muita ei taida tällaiset asiat näin paljon rasittaa, vai miten muilla ? Aikuisiällä ne ystävät taitaa vaihtua monellakin. En vaan aina jaksais sitä, se laittaa itkettään ja olon kurjaksi. Uusia voi aina etsiä mut ei ystäviä ole helppo löytää.
Mitenköhän sitä pystyy ees seurusteluasteeseen menemään sit jonkun naisen kanssa kun tällaisetkin asiat laittaa pois tolaltaan. Tarkoitan että kumppanin kanssa ne riidat on varmaan aikamoisia. Itselläni ei ole seukkaamisesta vielä kokemusta ja siksi jossittelen. En silti mikään teini enää oo.
Koko ajan vaan mietin ja mietin samaa asiaa että miks toinen on niin ilkee nykyään. Onneks on pari ystävää vielä jäljellä jolle on voinut jutella. Pikkuhiljaa tässä tokenee.
Muita ei taida tällaiset asiat näin paljon rasittaa, vai miten muilla ? Aikuisiällä ne ystävät taitaa vaihtua monellakin. En vaan aina jaksais sitä, se laittaa itkettään ja olon kurjaksi. Uusia voi aina etsiä mut ei ystäviä ole helppo löytää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika lailla sama tilanne, miespuolinen ystävä hylkäsi.
Mitättömän asian vuoksi.
Vuosien ystävyys hajosi, nyt oon niin rikki etten saa asiaa mielestä.
Ystäviään kun ei niin vain unohda.. :(
En tiedä enään miten päin olla.
Kysymyksessä oli niin tärkeä ihminen.