Näinkö oikeasti jotkut täällä ajattelee? Itse täytyy sanoa, että itsekkäämpää olisi elää pettämisen jälkeen marttyyrinä ja mielessään ajatella kuinka uhrautuu suojellakseen kumppaniaan totuudelta. Tätä joku perusteli sillä, että silloin kantaisi itse syyllisyyden taakan eikä aiheuttaisi pahaa mieltä kumppanilleen. Kuka meistä haluaa elää parisuhteessa kumppanin kanssa, joka kantaa jatkuvasti syyllisyyttä ja kantaa sitä tuskan taakkaa? Minä en. Minulle exäni kertoi pettämisestään ja se on todella positiivinen asia hänestä jonka voin sanoa. En kanna kaunaa enkä vihaa. Parisuhde kaatui, mutta olen onnellinen. Onnellisempi kuin jos olisin ollut parisuhteessa, jossa salaillaan ja toinen kantaisi yksin taakkaa erehdyksistään. Jostain joskus kuulin, että hän elää parisuhteessa ja tod.näk. kaikki hyvin, joten ei hänenkään elämänsä kaatunut kertomiseen. Nykyinen mieheni oli kerran meinannut pettää, mutta asia oli jäänyt ajatuksen tasolle. Silti hän tämän minulle kertoi ja nyt jälkikäteen olo on helpottunut kun tiedän ettei hän salaile edes tuotakaan minulta ja oppi tekemistästään virheestä.
Toinen asia, joka on kummastuttanut, on se, että eikö tosiaankaan kertomista miettivät ole koskaan keskutelleet miestensä ja vaimojensa kanssa pettämisestä yleensä? Kun on kerran niin yleisestä asiasta, johon moni sortunut, niin miksei ole selvitetty haluaako se toinen tietää asiasta vai ei. Sen voisi vaikka tältä istumalta kysyä eikä tarvitsisi enää miettiä kertoako vai ei. Näin siis, jos se puoliso todella merkitsee ja hänen mielipiteensä ja tahtonsa parisuhteessa merkitsee tasapuolisesti. Itse olen ehdottomasti sen kannalla, että mielummin pieni katastroofi, joka voidaan käydä läpi ja hoitaa kuin jatkuva mätä pinnan alla, josta ei ikinä hankkiuduta eroon.
Toinen asia, joka on kummastuttanut, on se, että eikö tosiaankaan kertomista miettivät ole koskaan keskutelleet miestensä ja vaimojensa kanssa pettämisestä yleensä? Kun on kerran niin yleisestä asiasta, johon moni sortunut, niin miksei ole selvitetty haluaako se toinen tietää asiasta vai ei. Sen voisi vaikka tältä istumalta kysyä eikä tarvitsisi enää miettiä kertoako vai ei. Näin siis, jos se puoliso todella merkitsee ja hänen mielipiteensä ja tahtonsa parisuhteessa merkitsee tasapuolisesti. Itse olen ehdottomasti sen kannalla, että mielummin pieni katastroofi, joka voidaan käydä läpi ja hoitaa kuin jatkuva mätä pinnan alla, josta ei ikinä hankkiuduta eroon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsekästä tunnustaa pettäminen? Ei! Itsekästä olisi olla kertomatta, sillä pettämisen seurauksena voi tartuttaa kumppaniinsa taudin, vaikka hivin, sillä kondomihan ei suojaa täysin! Joten kumpi on itsekkäämpää, kertoa vai jättää kertomatta! Ja etenkin silloin jos asiasta on ollut puhetta kumppanin kanssa ja kumppani haluaisi tietää pettämisestä, niin kertoa pitää! Turhaa lässytystä sellainen että loukkaa kumppania jos tunnustaa... Parempi kuulla totuus ja lähteä kävelemään kuin elää valheellisessa suhteessa! Jos nimittäin haluaa suhteen jossa kumpikaan ei koskaan petä.