Eli löytyykös tyttöjä/naisia ihan mistä vaan päin Suomea joiden miehet on lähössä armeijaan harmaisiin ens tammikuussa. Ois kiva juttuilla :) Itse seukannut miehen kanssa kohta 4 vuotta (vaikka olenkin vasta 18 ja hän 19, hyvinkin nuorena aloitettiin) ja ikävä tulee olemaan varmaan ihan törkeä. Yhdessä ollaan asuttu yli 1,5 vuotta..inhoan yksi nukkumista. Voi v***u mitenk masentaa ajatellakin..
TULEVAT INTTILESKET TAMMIKUUSSA 2008 !
Minapavain
132680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siellä on vaara jos on vähäkin taipumusta,silloin ystäväsi unohtaa sinut.Niin on monelle käynyt !
Jos avomiehesi kuolee varusmiespalvelusta suorittaessaan, niin Sinä voit kutsua itseäsi inttileskeksi et sillei hei! Muussa tapauksessa kasva muutama vuosi (ei fyysisesti) ja tule sitten aloittamaan hieman järkevämpiä keskusteluja et sillei hei!
Pieni plussa silti siitä, että et käyttänyt sanaa "sotaleski".
...nyt vaan kovasti mutta toihan on nykyisin ihan yleinen sanonta tuo inttileski :) Jos esim. kaksi ihmistä on naimisissa ja mies lähtee armeijaan, saa vaimo saa armeijaleskiavustusta.. :) Otappa sinäkin asioista paremmin selvää ennen kuin tulet nälvimään.
Hei
Samassa tilanteessa olen. Ollaan molemmat 20v ja mies lähtee tammikuussa inttiin. Ei asuta yhdessä koska opiskellaan eri paikkakunnilla. Vietetään kuitenkin paljon aikaa yhdessä ja kyllähän tuo intti tulee vaikeuttamaan meidän suhdetta. Olisi kiva vaihdella kuulumisia kohtalontovereiden kanssa :)
Että saattokin jyrsiä noi ylläolevat kommentit. Mihinkä päin miehesi menee armeijaan? :)
Jep... Eiköhän suhde armeijan kestä kun on tähänkin asti kaikista mutkista selvitty :D
Vekarallehan se menee ainakin alkuun. Minnepäs siun mies? Ootteko puhuneet tosta inttiajasta miehen kanssa, siis että miten aiotte sen ajan selvitä?
Mun mies menee Säkylään. Itse oon kovasti yrittäny miettiä kaikkia "aktiviteetteja" mitä voisin vapaa-ajalla puuhailla, esim. vapaaehtoistyötä yms jotten jäisi yksin kotiin porumaan. Se on tietysti ihan selvää että joka ilta sieltä soitetaan, edes pikaisesti :P en vaan oikein osaa kuvitella että ei näe toista välillä viikkoihin..heti ensinhän ne on kiinni ainakin sen ekan viikonlopun, ja kun ne kerran menee 7 pvä maanantaina niin siitä tulee pakosta heti ainakin 12 päivää ettei nähdä. Huhhei. Mulla on meidän kaks kissaa täällä seurana etten ihan yksin oo mutta...noh, saas nähdä kuinka paljon ennen tuota tammikuun seittemänttä päivää alan masennella.
Olen ollut samassa asemassa sinun kanssasi kaksi kertaa, ja ensimmäisen inttivuoden jälkeen olin varma, että en enää koskaan seurustele kenenkään kanssa, joka on intissa. Noh, ensimmäinen suhde kaatui ja aloin sitten seurustella toisen pojan kanssa, joka hänkin oli vuoden intissä, sekin kesti. Ensimmäinen viikko on aina kamala, mutta kaikkeen tottuu, kohta se yksi juoksee kotona kaiket illat, mutta usko mua, toi on yksi elämänvaihe ja testaa suhdetta.
Tällä hetkellä olen ulkomailla opiskelemassa, ja samoin on tämän hetkinen poikaystävänikin- tuhanisien kilometrin päässä, tavoittamattomissa. Ei nähdä toisiamme lähes puoleen vuoteen. Ja miksi kerron tämän? Koska minula on kokemusta "inttileskenä" olemisesta ja myös oikeasta kaukosuhteesta, niin voin taata, että on helpompaa olla niin, että näkee joskus, kuin että ei näe kuukausiin. Intistä pääsee aina lomille jne. mutta omat ongelmansa on myös tässä; aikaero 12h ja lentoliput maksaa paljon. Joten, suosittelen, että et pelkää tuota tammikuun alkua enää- ikävä on hyvä asia, koska sitten tietää, että on jotain ikävöimisen arvoista. Miehesi ei sinua siellä petä, jos asianne ovat muuten kunnossa. Rakasta poikaystävääsi ja tue ja kuuntele häntä.
Ja tällä tekstillä en mitenkään aliarvio teidän henkistä tuskaanne, mutta tämä on minun tarinani.:)
Ei vitun kanat jos soittelette kymmenen jälkeen kun on hiljasuus! Ettekö te vittu tajua että yhessä tuvassa asuu 10-20 miestä ja puolet ei pysty nukkumaan ku muijien pitää soitella aina hiljasuuden aikana. Voisitte vähän ajatella muitakin.
Kovasti te niitten poikaystävienne perään haikailette mut toisaalta ne on just muijat jotka jättää pojat intin aikana. Ette vaan kestä ilman kyrpää.
sinä, joka olet seurustellut kahden eri pojan kanssa, jotka molemmat olleet armeijassa seurusteluaikana.. Poikaystäväni on nyt armeijassa ja en ikinä voisi kuvitella kokea tätä uudelleen! Onhan tässä hyvät puolet, esim. on tullut keskusteltua asioista, jotka eivät varmaan muuten olisi tulleet esille suhteessamme. Mutta on se ikävä niin kova ja inhottavaa nukkua yksin. Jakselemisia sinulle !
aivan pakko kommentoida...turhaan te johonkin "inttiin" hajoilette.halutessaan siit selviaa puolella vuodella.oma poikaystavani lahtee tammikuussa 4kuukaudeksi joko Afganistaniin tai Arabiemiraatteihin,on talla hetkella Saksassa ilmavoimissa(Yhdysvallat).Eli voitte uskoa ettei ihan kauhean paljon tavata sen 4kkn aikana.hanen paras kaverinsa lahti toissa paivana Afganistaniin ja kaveri ei tule nakemaan vaimoaan vuoteen.
..voi jumalauta! Pakko tänne tulla kylvämään tommosta?? Mulle ei kauheasti tulis mieleenkään mennä kyseenalaistamaan toiseen ikävää tms jotain kohtaan... Anteeksi kamalasti että aloitin tämän keskustelun, olis vaan ollu mukavaa keskustella toisten samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa mutta ei se näköjään onnistu, eihän kukaan täällä kauaa uskalla mitään puhua kun aina vaan viskotaan paskaa niskaan.
Kyllä vain! Oma kulta lähti vähän yli kuukausi sitten 400km päähän sodankylään. Yhdessä ollaan oltu puolitoista vuotta, ja koko se aika ollaan oltu kuin paita ja peppu :) Ikävä on ollu aivan tajuton! Eli tunteet ovat todellakin samoilla linjoilla kanssasi! :)
Varsinkin tammikuun ensimmäiset kolme viikkoa jotka pupu joutui olemaan kiinni siellä kaukana oli tosi hajottavia :/ ja sitten kun kuulin vielä että vuodeksi oli sinne määrätty vaikka itse ei olisi kyllä halunnut, oli todella kamala uutinen :/ Sanoi että tulee kyllä varmana pois sieltä kesäki, että ampuu itseltä vaikka nilkan paskaksi jos ei muuten ;)