Hei, eikö tätä palstaa seuraa kukaan onnellinen ihminen jonka puolisolla eikä itsellään ole ykkösiä kakkosia ja kolomosia?
Perheeseemme kuuluu 33v mies, 23v vaimo ja 6 vuotias lapsemme ja koira.
Puolisoni ja minä luemme silloin tällöin keskustelupalstoja yhdessä ja emme voi kuin ihmetellä miten paljon onnettomia ihmisiä on Suomessa.
Meillä on suurinpiirtein saman pituiset työpäivät, käymme ruokatunnilla yhdessä kotona syömässä, käymme yhdessä kaupassa, jompikumpi hakee lapsen iltapäiväkerhosta, olemme illat yhdessä vieraillen sukulaisten luona, katsellen elokuvia, saunoen, keskustelemme työpäivästämme jne.
Viikonloppuisin käymme kylpylässä, elokuvissa, silloin tällöin ravintolassa, teemme ulkotöitä yhdessä koko perhe, ulkoilutamme koiraa kaupungin laitamilla.
Minusta omassa avioliitossani kaikki on kunnossa ja niin sen olla pitääkin
Perheeseemme kuuluu 33v mies, 23v vaimo ja 6 vuotias lapsemme ja koira.
Puolisoni ja minä luemme silloin tällöin keskustelupalstoja yhdessä ja emme voi kuin ihmetellä miten paljon onnettomia ihmisiä on Suomessa.
Meillä on suurinpiirtein saman pituiset työpäivät, käymme ruokatunnilla yhdessä kotona syömässä, käymme yhdessä kaupassa, jompikumpi hakee lapsen iltapäiväkerhosta, olemme illat yhdessä vieraillen sukulaisten luona, katsellen elokuvia, saunoen, keskustelemme työpäivästämme jne.
Viikonloppuisin käymme kylpylässä, elokuvissa, silloin tällöin ravintolassa, teemme ulkotöitä yhdessä koko perhe, ulkoilutamme koiraa kaupungin laitamilla.
Minusta omassa avioliitossani kaikki on kunnossa ja niin sen olla pitääkin
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan oikeasti! Kiva lukea, että noinkin on. Suosittelen, ettet liiaksi käy lukemassa tätä palstaa, vaan nautit siitä, että teillä on kaikki hyvin..
Täällä ilmoittautuu yksi onnellinen ihminen ilman ykkösiä, kakkosia ja kolmosia. Meillä mies on 30-vuotias ja itsellä ikää 23, esikoista suunnitellaan alulleen tuossa vuoden päästä kunhan opintoni ovat loppusuoralla ja koiran hankinta saa odottaa sitä että ala-asteikäisenä mukulat alkaa sitä lemmikkiä kerjätä :D
Uusi asunto ostettiin vasta elokuussa ja nyt tässä on hieman laittelemista vapaa-ajalle. Meillä on hyvin erilaiset työ- ja koulupäivät toistaiseksi, mutta yhteistä aikaa riittää silti hyvin. Suurin osa illoista menee tietysti kahdestaan kotona, mutta meillä on paljon sekä yhteisiä että omia ystäviä joita tapaamme yhdessä ja erikseen. Koskaan ei keskustelunaiheet lopu kesken jos tekee mieli keskustella, mutta eihän aina tarvitsekaan olla äänessä.
Elokuvia tulee meidänkin taloudessa kulutettua melkoista tahtia, ja viikonloppuisin pyritään ainakin kerran kokkaamaan yhdessä jotain tavallista parempaa.
Odotan innolla että pääsen ensi kesänä ensimmäistä kertaa oman takapihan kimppuun, pitäisiköhän kokeilla kasvattaa yrttejä?
Kaikki erinomaisesti tälläkin suunnalla.
Kiitos tuosta! Olen miettinyt itse samaa, että eikö kellään mene koskaan hyvin! Meillä sama tilanne, vaikka emme avioliitossa olekaan. Teemme yhdessä asioita. Lenkkeilemme, käymme elokuvissa tai syömässä silloin tällöin. Vietämme aikaa yhdessä ja erikseen ystäviemme kanssa ja nautimme toistemme seurasta. Teemme kotihommat yhdessä. Tottakai riitelemme ja kiukkuamme, mutta mielestäni se on täysin tervettä. Meilläkin välillä aikoja, jolloin tuntuu ettei enää kiinnosta - mutta sieltä se sitten lähtee puhumalla ja tahtomalla uuteen nousuun.
Onni on pieniä arjen asioita!
Tuli nyt lisättyä oma nimimerkkikin kun kirjauduin, kiitoksia vastauksista, on mukava tietää että onnellisiakin ihmisiä löytyy meidän lisäksemme!
Toivon kaikille paljon rakkautta ja onnellisuutta!
että kaikki on kunnossa!
Elämässä tulee vastaan kaikenlaisia asioita, jopa sellaisia, mitä emme siihen haluaisi.
Siksi tällainen keskustelupalsta on hyvä, että voi jakaa kokemuksiaan ja pyytää neuvoja ja mielipiteitä ja saa sitten uusia näkökulmia asioihin, jotka eivät menekään suunnitelmien tai sanoisinko unelmien mukaan...
Olen minäkin onnellinen - monet murheet kuitenkin sävyttävät tätä nykyistä onnea - olemme olleet naimisissa jo 33 vuotta! Elämä on tuonut eteemme monenlaista, enkä voi sanoa, että päivääkään en antaisi pois. Lukemattomia päiviä voisin antaa pois!
Eräässä runossa sanotaan osuvasti:" - mutt´en tahdo olla ystävä sen, ken ei tunne murhetta, yötä, kenen aina on onni myötä..."
Onko kysymys siitä, että "kell´onni on, se onnen kätkeköön", en tiedä, mutta lukiessani näitä juttuja tunnen monesti suurta sympatiaa ongelmistaan kertovia lähimmäisiä kohtaan...
Onneaan hehkuttelevat eivät välttämättä saa samanlaista aikaan!
Mieheni ja minä olemme keski-ikäinen pariskunta. Kaksi lasta on jo aloittanut oman elämänsä omassa kodissaan vain kuopus on meidän ilonamme vielä kotona.
Emme harrasta keskenämme paljoakaan; molemmilla on omat juttunsa koska kiinnostuksen kohteet ovat aivan erilaiset. Työtkin teemme erilailla; mies on tunnollinen ja ahkera ja tekee hyvin äijämäistä perustyötä kahdeksasta neljään. Minä taas teen keikkahommia ja konsultaatioita ja työajat vaihtelevat miten sattuu.
Viikonloput olemme kyllä lähes tulkoon aina yhdessä paitsi näin hirvimetsä aikaan, mies viihtyy metsässä ja minä kotitöiden parissa.
Avioliitossamme ei ole kaikki kunnossa mutta on paljon hyvääkin. Olenko onnellinen? Kyllä olen kaikista vastoinkäymisistä ja erilaisuudestamma huolimatta.
Olen onnellinen siitä, että meillä on pitkä, kestävä avioliitto (30 v), hurmaavat ja fiksut lapset sekä koti, jossa vihdymme.
On hyvin paljon omasta elämänasenteesta ja -arvoista kiinni, kuinka onnelliseksi itsensä tuntee ja kuinka halukas on itse ottamaan vastuuta omasta onnellisuudetaan ja tyytyväisyydestä elämäänsä.
Hienoa, että avioiittonne sujuu hyvin. Ainakin toistaiseksi. Teillä on kymmenen vuoden ikäero ja olet pukannut lapsen maailmaan itsekin vielä lapsi ollessasi....
toivottavasti saat elää koko elämäsäsi siinä ihanan utuisessa rakkauden lintukodossa. Pidä siitä kiinni ja nauti ja arvosta sitä :) Se on harvinaista!
Ketäpä tällainen onnellinen hyminä kiinnostaisi ;-) Kuvitelkaas nyt hyvät ihmiset mitä näyttäisi palsta Suhteet & tunteet > Onnelliset Avioliitot! Se olisi varmasti yhtä erämaata minne ilmestyisi kerran viikossa jokin kodikas pullaresepti tai vastavihityn ilouutinen. Siihen kaikki muut vastaamaan iloisessa kuorossa: "Onnea teille!"
Mutta leikki leikkinä. Kiva joskus lukea näitä posittivisiakin viestejä! Lisättäköön tähän, että itse olen kylläkin jo toisella kierroksella ja olemme todella onnellisia. Olen nelikymppinen ja mies 32 vuotias. Kun kerran Ex vaihtoi nuorempaan niin miksen sitten minäkin? :-D Mutta tämä aihe olisi sitten ilmeisesti taas uusi keskustelun aloitus...
Nautimme molemmat yhteisestä arjesta joka on meille juhlaa. Epäilen että monen onnettoman ongelmana on juuri se, että arkeen on tympäännytty, silloin ei enää mikään maistu miltään ja vikaa on helppo etsiä siitä toisesta puoliskosta.
Olen onnellinen toisessa yrityksessäni. Mies on minua kuusi vuotta nuorempi, mutta sitä ei huomaa missään. Olen hänen kanssaan löytänyt aivan uusia asioita elämääni, jopa uusia harrastuksia.Meillä on samanlaisia haaveita tulevaisuudesta ja yritämme ne joskus toteuttaa.
Lapseni entisestä liitosta ja hänen lapsensa hyväksyvät suhteemme ja sekin on iso ilon aihe. Kohta tosin olemme kahdestaan kun molempien nuorimmaisetkin lähtevät maailmalle.
Vielä viisi vuotta sitten en olisi uskonut, että yleensä koskaan voin enää olla onnellinen. Mutta näin vaan kävi.
onhan meilläkin riitamme tietenkin! mutta olemme päättäneet että puhumme kaikista asioista, vaikeistakin..
ja meillä on ollut suhteen voimana runsas yhdessäolo..
Kauanko olette olleet yhdessä? Olet ollut 16, kun lapsi saanut alkunsa ja miehesi 26... Taitaa tykätä nuorista neidoista? Eikö ikinä ajatuta, että mitäs sitten, kun et itse enää ole nuori? Mies kuitenkin halajaa teinejä..