teille käy sillä tavalla, että nähdessänne/tavatessanne jonkun kiinnostavan miehen/naisen otaksutte tämän olevan varattu tai että tämä on tavallaan yli "tasonne"? Eli kuvittelette, ettei teillä ole häneen mahdollisuuksia, vaikka todellisuudessa voisi ollakkin.
Miten
usein
7725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olevan vapaita ja kaikki ovat samanarvoisia ihmisinä sekä kaipaavat rakkautta.
mahdollisuudet selviävät kun menee juttelemaan, katsoo miten juttu edistyy ja haluaako edes ITSE jatkaa tutustumista.
Kyllä melkein aina käy noin. En tiedä miksi. Ehkä syynä on suomalaisten naisten yleinen suhtautuminen heille juttelemaan tulevia miehiä kohtaan.
"Eli kuvittelette, ettei teillä ole häneen mahdollisuuksia, vaikka
todellisuudessa voisi ollakkin."
No mistä ihmeestä sen muka tietää, että voisiko todellisuudessa olla
mahdollisuuksia vai ei? En tiedä muista miehistä, mutta itse
en naisten ajatuksia osaa lukea.
Harvoin minä vieraista ihmisistä mitään kauheasti otaksun.
Jos nainen on yksin (tai naisseurassa), hän kiinnostaa minua
ja tilanne on otollinen, niin turha siinä mitään oletuksia
on etukäteen tehdä. Kyllä se sitten selviää, jos naisella on jo mies.
Taso-ajattelussa en ole oikein hyvä. Harvoin minä mitään kauheaa
alemmuudentunnetta tunnen ketään kohtaan. On toki paljon sen
näköisiä ihmisiä, että heidän tyylinsä tai olemuksensa perusteella
päättelen, ettemme tulisi hyvin toimeen, tai sopisi pariksi.
.. sillä onhan tässä olemassa kultainen sääntö #1. Kaikki naiset ovat AINA varattuja!
http://kvantti.tky.fi/in/90.shtml
:)
En edes ajattele tuolla tasolla, ei naisille kannata mennä mitään sanomaan, oletan että tulevat itse kertomaan jos on jotain mielessä, mutta itse en lähde enää sinne naurettavaksi ja toisten pelleksi huomiota kerjäämään.
Viimeksi loukattiin niin typerästi että naiset saavat itse tulla tästä lähtien sanomaan mitä haluavat, saatanan hyväkkäät!
Mistä minä sen niinsanotun todellisuuden tietäisin?
Okei oma näkemykseni: Olen niin loistava mies että oikeassa tilanteessa, eli kun on oikeasti tutustunut minuun ja siihen kuka ja mikä olen - kuka tahansa joka täyttää minun perus kriteerini - siis joku jota ylipäänsä voisin haluta - voisi olla kanssani.
Ulkonäköön, tulotasoon yms. asioihin katsomatta uskon että periaatteessa kuka tahansa minulle sopiva voisi rakastua minuun ja siihen kuka ja millainen pohjimmiltani olen. Olen perimmiltäni kertakaikkisen loistava tyyppi - siis kaikenlaisten turhien "tasojen" yläpuolella henkisesti leijumassa vapaan tahdon suihkuvirtauksissa. Se nainen joka saa minut lopulta on samalla tavalla määriteltävissä... :)
Määrittele tämä "todellinen taso" niin että siihen ei voi sotkea omaa subjektiivista näkemystä itsestä ja muista. Sitten voi vastata jollain vähemmän filosofisella tavalla joka korostaa näennäisen loputonta - silti tervettä - itsetuntoani ;-)