työööööööööööööööööööö

Ilmeisesti omasta kokemuksestasi kirjoittelit. Minäkin olen luullut, että tilanne on paranemaan päin niin, että 50 - 60 -vuotiaitakin otetaan taas töihin. Tätä olen kuullut, mutta sitten olen kuullut myös tästä toisesta puolesta, että kaikki on ennallaan: vanhuus alkaa viimeistään 50-vuotiaana.

Itse olen lähempänä 60 v kuin 50 v jo, ja sitä juuri ajattelen, että kannattaako minun nöyryyttää ja turhauttaa itseäni kauppaamalla minua työnantajille? Minulla on sama käsitys, että heti paperit nähtyään hylkäävät tai jos puhelimessa puhuu ja ikä tulee esiin, niin kyllä se herättää heti työnantajan ennakkoluulon. Missä ihmeessä se työvoima-PULA on. Missä ja milloin se luuraa, jotta mentäis kaikki joukolla sinne - pelästyttelemään.

Ihan niin minäkin olen kuvitellut ja kokenutkin, että työnantajat/haastattelijat PELKÄÄVÄT meittiä !? He niinku sillei kiemurtelevat; pitää siinä kiemurrella syystäkin: työnhakijana edessä saattaa istua pätevä, kätevä ihminen ao. hommaan ja myöskään ikärasismia ei saa olla, sillä voi syystäkin pelätä joutuvansa siitä kiinni. Niinpä, miten sen sitten kiertäisi ja ilmaisisi mahdollisimman salatusti, että vikana - vanhuus, vaikka muut kriteerit täyttyvät. Niin, ja kalliimpiakin ollaan. Kun osataan, nääs. Kai se meitin kokemusta omaavien hintalappu on jotenkin siinä otsassa kiinni. - Hmmm?!

tietää todellisuudesta kirjoitti:

Ilmeisesti omasta kokemuksestasi kirjoittelit. Minäkin olen luullut, että tilanne on paranemaan päin niin, että 50 - 60 -vuotiaitakin otetaan taas töihin. Tätä olen kuullut, mutta sitten olen kuullut myös tästä toisesta puolesta, että kaikki on ennallaan: vanhuus alkaa viimeistään 50-vuotiaana.

Itse olen lähempänä 60 v kuin 50 v jo, ja sitä juuri ajattelen, että kannattaako minun nöyryyttää ja turhauttaa itseäni kauppaamalla minua työnantajille? Minulla on sama käsitys, että heti paperit nähtyään hylkäävät tai jos puhelimessa puhuu ja ikä tulee esiin, niin kyllä se herättää heti työnantajan ennakkoluulon. Missä ihmeessä se työvoima-PULA on. Missä ja milloin se luuraa, jotta mentäis kaikki joukolla sinne - pelästyttelemään.

Ihan niin minäkin olen kuvitellut ja kokenutkin, että työnantajat/haastattelijat PELKÄÄVÄT meittiä !? He niinku sillei kiemurtelevat; pitää siinä kiemurrella syystäkin: työnhakijana edessä saattaa istua pätevä, kätevä ihminen ao. hommaan ja myöskään ikärasismia ei saa olla, sillä voi syystäkin pelätä joutuvansa siitä kiinni. Niinpä, miten sen sitten kiertäisi ja ilmaisisi mahdollisimman salatusti, että vikana - vanhuus, vaikka muut kriteerit täyttyvät. Niin, ja kalliimpiakin ollaan. Kun osataan, nääs. Kai se meitin kokemusta omaavien hintalappu on jotenkin siinä otsassa kiinni. - Hmmm?!

Melkein sain työnpaikan, puhelinkeskustelun perusteella pääsin toiselle kierrokselle jossa annettaisiin jo tapaamisaika.
Vaan en sitä koskaan saanut, kun melkein viimosena tuli ilmi tuo ikä, niin luurista kuului öhinää ja ähinää ja lause:
-" Joo näitä on nyt niin paljon tässä...soittelen sitten myöhemmin."
Meni hemmo sekaisin kun vissiin nuorekas ääni kuuluikin viisikymppiselle naiselle.

Ja kun ystävättärelle kävi niin että melkein sai jo paikan, piti vaan mennä kirjoittamaan sopimus ja kun näkivät naamasta mitä ikää ollaan tuli jo tieto:
-"Ei täällä nyt mitään paikkaa ole." Katselivat samalla ulos ikkunasta, toivoivat tietysti että "mamma" häipyisi.
Niinhän tuo teki, hävisi hyvin äkkiä, jälkeenpäin totesi että luovutti liian äkkiä, olisi pitänyt jäädä vaan sinnikkäästi kinaamaan työpaikasta, kun se melkein oli jo.

Näitä tarinoita varmaan piisaa.
Itse olen vielä tässä mukana kymmenen vuotta, ainakin ellei tule kuolo.
Tosin hyvänä päivänä kun menen työkkäriin ajattelen ilkeästi että tässähän taas tulen, miettikää nyt, mihin pistätte.Heh.
Kyllä 1955 syntyneet saisi jo armahtaa.

Lienenkö omituinen.
63-vuotinen työttömyyseläkeläinen.

Keväällä tein lyhyen keikan eräälle entiselle työnantajalleni.
Nyt, muutama viikko sitten, minulle tarjottiin lyhyehköä toimeksiantoa naapurikaupunkiin.
matkaa olisi noin 15km.

Muutama tälläinen ehdotus on tullut vuosittain työttömyyseläkeaikanani.

Hankaluutena on ansiorajoitus eläke-etua menettämättä.
Tänä vuonna max. 575,97E/kk brutto.

Nämä kontaktini tietävät etten ole ihastunut ajatukseen toistaiseksi työsopimuksesta!

ja ilkeämmäksi kirjoitti:

Melkein sain työnpaikan, puhelinkeskustelun perusteella pääsin toiselle kierrokselle jossa annettaisiin jo tapaamisaika.
Vaan en sitä koskaan saanut, kun melkein viimosena tuli ilmi tuo ikä, niin luurista kuului öhinää ja ähinää ja lause:
-" Joo näitä on nyt niin paljon tässä...soittelen sitten myöhemmin."
Meni hemmo sekaisin kun vissiin nuorekas ääni kuuluikin viisikymppiselle naiselle.

Ja kun ystävättärelle kävi niin että melkein sai jo paikan, piti vaan mennä kirjoittamaan sopimus ja kun näkivät naamasta mitä ikää ollaan tuli jo tieto:
-"Ei täällä nyt mitään paikkaa ole." Katselivat samalla ulos ikkunasta, toivoivat tietysti että "mamma" häipyisi.
Niinhän tuo teki, hävisi hyvin äkkiä, jälkeenpäin totesi että luovutti liian äkkiä, olisi pitänyt jäädä vaan sinnikkäästi kinaamaan työpaikasta, kun se melkein oli jo.

Näitä tarinoita varmaan piisaa.
Itse olen vielä tässä mukana kymmenen vuotta, ainakin ellei tule kuolo.
Tosin hyvänä päivänä kun menen työkkäriin ajattelen ilkeästi että tässähän taas tulen, miettikää nyt, mihin pistätte.Heh.
Kyllä 1955 syntyneet saisi jo armahtaa.

Tää paljo mainostettu "työvoimapula" ei kaipaa 50v ihmisä.
On kummallista olla 50v. työnhakija, on kuin ei olisi olemassakaaan.

Ei kelpaa ei.
Tää ton suurta työvoima-pilaa vain .

Onneksi mummo grönblom sai 60v iässä uuden tittelin ja hynyilee meille.
Muut mummot ja vaarit jää rannalle ruikuttaan.
Ja eläke, se tuleva on huono, kun keikkuu tässä kymmeniä vuosia työttömänä !! Tää on hienoo juu...