en tiijä kuuluuko tää enempi suhteen alottamiseen vai lopettamiseen vai sörkyneesee sydämeen vai mihi... oisin erittäin kiitollinen jos saisin asiallisia mielipiteitä seuraavasta tilanteesta.
tutustuin netin (en minkää treffipalstan vaa yhen iha toiseen aiheesee liittyvän foorumin ja sen irkkikanavan) välityksellä mieheen. se laitto miulle yksityisviestin et kokee samanhenkisyyttä, ja sit viestiteltii jonki verra ja kertoiltii kuulumisia. sit jossai vaiheessa ruvettii irkissä juttelemaa toosi paljo, ja siitä se alko vähitelle se ystävyys. pyysin tätä miestä meseen ja se tuli, ja ollaa siitä päivästä saakka juteltu poikkeuspäiviä lukuunottamatta mesessä päivittäin (joskus jopa öittäin :) ) ja tuntikausia. sit tavattiin ja tutustuttiin oikeesti ja meistä tuli vieläki paremmat ystävät. tavataa edellee silloin tällöin (asutaa eri paikkakunnilla), ollaa käyty yhessä lapissa, oltu yökylässä toistemme luona. seksiä ei olla harrastettu eikä suhteessa o mittää eroottista.
joskus talvella mies kerto et se on vähä ihastunu minnuun, ja et se toivois et se tunne menis pois koska se pelkää et se tunne hajottaa meijä ystävyyden. aikaa kulu, ja ollaa juteltu muutaman kerran nyt uuvestaa (aina mesessä) vakavammin meistä. mie oon tullu siihe tulokseen et se ois miun elämäni mies jos se vaa haluis miut kokonaa, ja jos meijä suhteesta tulis semmone oikee vakituine suhde, tiijättehän. ei välttämättä seksinkää kaa ois nii kiire, kuha vaa oltais yhessä, luvattais rakastaa toisiamme. mie oon nyt kertonu näistä tuntemuksista nii selkeesti ja rehellisesti ku oon osannu, mut tää mies jahkaa aina. se alunperinki sano et meillä on tiettyjä näkemyseroja esim. seksin suhteen (mie oon kokenu vähäse, se ei yhtää), mut kuiteski se antaa ymmärtää ettei ne näkemyserot haittaa. aina nää keskustelut päättyy siihe et se ei vastaa miu kysymyksee voitaisko myö olla yhessä vai, vaa se aihe jotenki luistaa vaa ohi.
sit se on alottanu uusia harrastuksia et tutustuis ihmisiin, ja on iteki myöntäny et onha niissä aina mahollisuus et löytää jonkun, ja jossai sivulauseessa se tais tulla maininneeks et onha se et löytäis toisen naisen (!) käyny mielessä. en kyllä o varma et mite se lause meni ja mitä se sillä tarkotti, mut oon saanu tän syksysestä semmosne kuvan et sillä on jossai määrin "haku päällä" tai ainaki se kattelee nyt naisia sillee sillä silmällä.
tätä jahkailua on siitä ekasta ihastumistunnustuksesta kestäny jotai puol vuotta, ja niistä suhteen alottamiskeskusteluista ehkä joku kuukaus. onko tää nyt ymmärrettävä nii et se mies ei haluu olla miun kaa muuta ku ystävä?
se on iteki tunnustanu et se on ollu mustasukkane miusta, ja mie oon kauhee mustasukkane siitä. tää suhde sattuu minnuu iha helvetisti. minuu loukkaa et se tavallaa pitää minuu niinku jalustalla etten oikee voi ja halua tavata muita miehiä ja oon jotenki henkisestiki sihe miehee sidottu ja ihastunu, mut kuiteski se ei ehkä ajattele miusta mittää vakavampaa vaa ettii itellee parempaa naista. vaikka ei se sitä nyt tuollee sanonu vaa se sanoo ettei se osaa sanoa, et se on aina semmone jahkailija... mut se jahkailu satttuu minuu iha kauheesti ja en haluis todellakaa olla mikää varanainen tälle jos se ei satukaa löytämää parempaa.
anteeks iha tajuttoma sekava sepustus tuli mut helpotti et sain ees kirjotettua tän johonki. voin selventää epäselviä kohtia vielä myöhemmin.
tutustuin netin (en minkää treffipalstan vaa yhen iha toiseen aiheesee liittyvän foorumin ja sen irkkikanavan) välityksellä mieheen. se laitto miulle yksityisviestin et kokee samanhenkisyyttä, ja sit viestiteltii jonki verra ja kertoiltii kuulumisia. sit jossai vaiheessa ruvettii irkissä juttelemaa toosi paljo, ja siitä se alko vähitelle se ystävyys. pyysin tätä miestä meseen ja se tuli, ja ollaa siitä päivästä saakka juteltu poikkeuspäiviä lukuunottamatta mesessä päivittäin (joskus jopa öittäin :) ) ja tuntikausia. sit tavattiin ja tutustuttiin oikeesti ja meistä tuli vieläki paremmat ystävät. tavataa edellee silloin tällöin (asutaa eri paikkakunnilla), ollaa käyty yhessä lapissa, oltu yökylässä toistemme luona. seksiä ei olla harrastettu eikä suhteessa o mittää eroottista.
joskus talvella mies kerto et se on vähä ihastunu minnuun, ja et se toivois et se tunne menis pois koska se pelkää et se tunne hajottaa meijä ystävyyden. aikaa kulu, ja ollaa juteltu muutaman kerran nyt uuvestaa (aina mesessä) vakavammin meistä. mie oon tullu siihe tulokseen et se ois miun elämäni mies jos se vaa haluis miut kokonaa, ja jos meijä suhteesta tulis semmone oikee vakituine suhde, tiijättehän. ei välttämättä seksinkää kaa ois nii kiire, kuha vaa oltais yhessä, luvattais rakastaa toisiamme. mie oon nyt kertonu näistä tuntemuksista nii selkeesti ja rehellisesti ku oon osannu, mut tää mies jahkaa aina. se alunperinki sano et meillä on tiettyjä näkemyseroja esim. seksin suhteen (mie oon kokenu vähäse, se ei yhtää), mut kuiteski se antaa ymmärtää ettei ne näkemyserot haittaa. aina nää keskustelut päättyy siihe et se ei vastaa miu kysymyksee voitaisko myö olla yhessä vai, vaa se aihe jotenki luistaa vaa ohi.
sit se on alottanu uusia harrastuksia et tutustuis ihmisiin, ja on iteki myöntäny et onha niissä aina mahollisuus et löytää jonkun, ja jossai sivulauseessa se tais tulla maininneeks et onha se et löytäis toisen naisen (!) käyny mielessä. en kyllä o varma et mite se lause meni ja mitä se sillä tarkotti, mut oon saanu tän syksysestä semmosne kuvan et sillä on jossai määrin "haku päällä" tai ainaki se kattelee nyt naisia sillee sillä silmällä.
tätä jahkailua on siitä ekasta ihastumistunnustuksesta kestäny jotai puol vuotta, ja niistä suhteen alottamiskeskusteluista ehkä joku kuukaus. onko tää nyt ymmärrettävä nii et se mies ei haluu olla miun kaa muuta ku ystävä?
se on iteki tunnustanu et se on ollu mustasukkane miusta, ja mie oon kauhee mustasukkane siitä. tää suhde sattuu minnuu iha helvetisti. minuu loukkaa et se tavallaa pitää minuu niinku jalustalla etten oikee voi ja halua tavata muita miehiä ja oon jotenki henkisestiki sihe miehee sidottu ja ihastunu, mut kuiteski se ei ehkä ajattele miusta mittää vakavampaa vaa ettii itellee parempaa naista. vaikka ei se sitä nyt tuollee sanonu vaa se sanoo ettei se osaa sanoa, et se on aina semmone jahkailija... mut se jahkailu satttuu minuu iha kauheesti ja en haluis todellakaa olla mikää varanainen tälle jos se ei satukaa löytämää parempaa.
anteeks iha tajuttoma sekava sepustus tuli mut helpotti et sain ees kirjotettua tän johonki. voin selventää epäselviä kohtia vielä myöhemmin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
nii ja ku en voi tietää et pitääkö miun nyt yrittää vaa oottaa et se sais sanottua mielipiteesä, vaikka tällä menolla siihe voi mennä vuosia (oon nyt 23 enkä o ikinä seurustellu iha vakavasti ja en haluis iha nelikymppiseks ootella...) vai yrittää unohtaa tää mies seurustelumielessä ja keskittyä omaan elämään. jos ois vaikka jossai semmone mies joka iha oikeesti haluis miut... ku tuntuu et jos alan käymää vaikka jossai ravintolassa ja kerron siitä luonnollisesti tälle miehelle ni sit se jotenki kattoo et laukkaan vaa toiste miesten perässä ja sillee ite pilaan tän jutun.
ollenkaan naamakkain? ellette, lopeta tuo turhan vouhkaaminen ja elää ja unohda tuollanen turhanaikanen.
taisin mainita jotain et ollaa tavattu :) vietetty aikaa paljo yhessä
Jos toinen ei halua sitoutua ja yrittää, sillä on joku syy.. vaikka olisit kuinka hyvä tyyppi ja ystävänä miehelle tärkeä, niin jos toinen ei tunne enempää tai ole varma asiasta, niin se on siinä sitten.
Itsellä oli vuosi sitten vastaavaa... ja siinä kävi, että mies sit lopulta lopetti kokonaan yhteydenpidon ja sitten olin ihan rikki.. ihmettelin, että miksi en riittänyt, miksi odotin niin pitkään ja rakastuin aina lisää...
nyt tajuan, et ei se pystynyt enempää, mut silloin oli vaikeeta... ja siksi oli vaikeeta, että odotin ja toivoin ja annoin sille mahdollisuuden liian pitkään..
Ehkä voitte olla joskus ystäviä, me tämän miehen kanssa olemme nykyään, mutta se vaati sen että minä en kuvittele enää yhtään, että meistä voisi tulla jotain..asiaa helpottaa se että tällä miehellä on nyt nainen, jonka kanssa hän on vakavissaan.
Tsemppiä päätöksiin!
Mulla on itsellä vähän samanlainen tilanne menossa... Satuttaa helvetisti se, että toinen ei voi päättää mitä haluaa, mut vai vapautensa. Olen antanut aikaa, tilaa ja yrittänyt ymmärtää kaiken vastaan tulevan, mutta ei sitä ikuisesti voi odottaakaan, olla sidoksissa tavallaan tavoittamattomaan mieheen. Ei sitä pidä jatkaa itsensä satuttamista ja rikkiolemista loputtomuuksiin, niin vaikealta kuin luopuminen ja tunteiden hautaaminen tuntuisikin... En tiiä pystynkö siihen mutta olen päättänyt yrittää ainakin. Ehkä parasta olisi se, että molemmat antaisivat toisilleen aikaa ja tilaa ja katsoisivat mihin tilanne kehittyy. Tiet yhtyvät uudestaan, jos niin on tarkoitettu.
On todella helpottavaa kirjotella tänne omia tuntemuksiaan ja löytää ihmisiä samasta tilanteesta, kuulla toisten kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista :)
joo suuret kiitokset vastannaeille. miustaki oli erittäin helpottavaa purkaa tätä tilannetta tänne ja huomata et muillaki voi olla samanlaista - vaikka tätä tilannetta on kyllä kellekää toivoiskaa. ootte selvästi ymmärtäny iha täysin mitä tarkotan.
mieki oon nyt psyykannu itteeni siihe et hautaan tunteeni tätä miestä kohtaa nii pahalta ku se tuntuuki. en tiijä voinko olla enää ees kaveri sen kaa ku tuntuu etten kestä katella ku se löytää itellee varmasti jossai vaiheessa toisen naisen, ni tuntuu melkei et on pakko unohtaa koko ihminen. menee vaa koko elämä alta ku tää mies on ollu paras ystävä viimesen vuoden ajan miulle...
meijä kohalla sen jahkaamisen syy ei miu ymmärtääksee o se et mies ei osaa päättää miun ja vapautensa välillä vaa se epäilee oonko olleskaa oikee nainen sille. alunalkaenki se meijä erilaisuus oli puheena et se saattaa olla esteenä minkää vakavamman suhteen muodostumiselle, mut sen jälkee tää mies taas mainitsi et ne ristiriidat ei ehkä sittenkää ois nii merkittäviä, ja et sillä on edellee tunteita minnuu kohtaa. kuiteski aina ku aletaa puhua et no, aletaanko olemaa yhessä vai ei ni se alkaa ettei se oikee tiijä ja on hankalia asioita jne. mikä piru siinä on ettei voi sanoa kyllä tai ei :(
mikä ihme siinä on ettei saa vastausta noinkin helppoon kysymykseen? Tässä on nyt mennyt kohta vuosi.. Mies jahkaa ja jahkaa.Olen jo ajatellut antaa paskan olla, mutta.. me nähdään joka päivä töissä. Huoh! En voi siis täysin tyyppiä "unohtaakaan". Mies itse tahallaan(??) kiusaa ja se sattuu.. Sanoo sillain piikittelevästi ja antaa ymmärtää että, hän on nyt ollut koko viimeyön ties missä ja tehnyt vaikka ja mitä, ja totuus on kuitenkin aina toinen... Kotona se on istunut.. Ja jos jossain olisi ollutkin esim. hoitanut naapurin kissoja, niin asia pitää esittää näin; "olin naapuri tytön kämpillä ja menen huomennakin" Mies on aika mustasukkainen ja luulen piikittelyn johtuvan siitä..
Noista asioista en ikinä nosta mekkalaa koska ajattelen aina että eihän me seurustella, tehkööt mitä tekee JOS tekee.. (todella toivon ettei mene niin pikälle että tarvis ihan oikeasti "käydä naapuritytön luona")
Äh, juttu on nyt se että me nähdään (töiden ulkopuolella) monta kertaa viikossa ja yövytään toistemme luona. Tehdään kaikkea kivaa yhdessä, välillä kinataan ja sitten sovitaan. Toisin sanoen, ollaan kuin pariskunta mutta kuitenkaan ei olla.
Mitä pitäisi tehdä..?
Jos hän vain sanoisi ne taikasanat että sä oot mun ja sillä selvä...
Tätä kirjoittaessa tuli ajatus että jos MINÄ olenkin sitten niin kylmä että hänen täytyy piikitellä ja ei oikeen uskalla mitään vakavampaa kanssani. Saatan vaikuttaa aika välinpitämättömältä, noihin jatkuviin kommentteihin, vaikka sisällä kiehuu ja kihisee, tekisi mieli huutaa. Miks täytyy oikein koittamalla koittaa miten paljon kestän!?
Vaan kun sanoisin tietysti jos tässä "virallisesti" seurusteltais..
Öh, kuten huomaa, olen aika pihalla koko jutusta, joten pliis, vinkkejä?
Mulle tuli mieleen mies jonka olen tuntenut kai jo 15 vuotta. Olin alkuun jopa ihastunut häneen ja loukkaannuin herkästi jos hän vaikka unohti tulla käymään kun oli luvannut (tätä on vuosien varrella tapahtunut paljon siitä huolimatta että olen asiasta huomautellut).
Olemme suuttuneet toisiimme monta kertaa ja päättäneet että emme enää pidä yhteyttä. Mutta aina tämä mies on ottanut yhteyttä uudelleen.
Meillä ei ole ollut varsinaista suhdetta. Olen ymmärtänyt että tällä miehellä on muitakin naisystäviä ja että näistäkin jotkut pitää yhteyttä häneen. Hän on poikamies joka on kai kerran ollut kihloissa jonkun kanssa. Huvittavaa, nyt kun en enää ole hänestä kiinnostunut niin hän on alkanut minusta kiinnostumaan. Kun hän joskus soittelee niin juttelen hänen kanssa. En enää paljon viitsi edes suuttua kun tunnen tämän kaverin jo aika hyvin.
Oma mielipiteeni tästä kaveristani on se, että hän jää helposti kiinni ihmissuhteisiin mutta ei jostain syystä uskalla sitoutua vaikka puhuukin että haluaisi vielä joskus lapsen (minulle ainakin jo myöhäistä) ja on minullekin puhunut tässä tarkoituksessa. Tämä mies on joskus sanonut ettei ole koskaan rakastunut kehenkään. Itse en kuitenkaan halua sitoutua kehenkään ellen edes ole rakastunut kyseiseen henkilöön. Eihän se rakkaus semmoisenaan ikuisesti kestä mutta edes alussa sitä pitäisi olla. Mutta kuten sanoin, tämän miehen jo tunnen enkä ole hänestä kiinnostunut siinä mielessä.