Olemme kummatkin hiukan päälle parikymppisiä. Meitä yhdistää raittius ja kotona oleskelu. Minä sekä miesystäväni olemme molemmat rauhallisen oloisia ihmisiä ja viihdymme siksi toistemme seurassa.
Mutta sitten meidän epäsopivuutemme. Hän on lyhyt mies (172cm) ja minä pitkä nainen (178cm). Hän haluaisi pienen ja siron naisen kumppanikseen, kun taas minä haluaisin pitkän ja näyttävän miehen. Hän ei tykkää lohduttamisesta ja tunteista puhumisesta, minä sen sijaan pidän. Hän sanoo asiat tylysti ja suoraan, mutta minä sanon asiat varovaisemmin ja lempeämmin. Hän on näitä tieto-ihmisiä eli heitä, jotka lukevat paljon, ja hän vaatisi joka kohtaan keskustelua vain tietämystä eikä mitään ihmisen omia tuntemuksia/ mielipiteitä. Hänen huumorintajunsa on aika loukkaavaa. Itselläni on erilainen huumorintaju. Hän ei ymmärrä ihmisen nopeita tunnereaktioita kuten äkkinäistä innostuneisuutta tai hetkellistä säikähdystä. Hän vain sanoo niihin tylyllä ja vihaisella äänellä: "Otapa nyt ihan rauhallisesti". Hän ei ole kovin puhelias ihminen, kun taas minä olen aika puhelias. Me emme tässä asiassa "täydennä toisiamme", vaan tuo eroavaisuutemme pelkästään hankaloittaa keskustelua, kun hän pitää monia juttujani täysin toisarvoisina höpinöinä.
Sitä vain sanon, etteivät kaksi koti-ihmistä yhdessä vielä sellaisenaan lupaa mitään. Täytyy olla muutakin.
Mutta sitten meidän epäsopivuutemme. Hän on lyhyt mies (172cm) ja minä pitkä nainen (178cm). Hän haluaisi pienen ja siron naisen kumppanikseen, kun taas minä haluaisin pitkän ja näyttävän miehen. Hän ei tykkää lohduttamisesta ja tunteista puhumisesta, minä sen sijaan pidän. Hän sanoo asiat tylysti ja suoraan, mutta minä sanon asiat varovaisemmin ja lempeämmin. Hän on näitä tieto-ihmisiä eli heitä, jotka lukevat paljon, ja hän vaatisi joka kohtaan keskustelua vain tietämystä eikä mitään ihmisen omia tuntemuksia/ mielipiteitä. Hänen huumorintajunsa on aika loukkaavaa. Itselläni on erilainen huumorintaju. Hän ei ymmärrä ihmisen nopeita tunnereaktioita kuten äkkinäistä innostuneisuutta tai hetkellistä säikähdystä. Hän vain sanoo niihin tylyllä ja vihaisella äänellä: "Otapa nyt ihan rauhallisesti". Hän ei ole kovin puhelias ihminen, kun taas minä olen aika puhelias. Me emme tässä asiassa "täydennä toisiamme", vaan tuo eroavaisuutemme pelkästään hankaloittaa keskustelua, kun hän pitää monia juttujani täysin toisarvoisina höpinöinä.
Sitä vain sanon, etteivät kaksi koti-ihmistä yhdessä vielä sellaisenaan lupaa mitään. Täytyy olla muutakin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuinkas kauan olitte ns. ystäviä, ennen kuin aloitte seurustelemaan? tai edes treffailitte ja tutustuitte paremmin? Jostain syystä sä lyhyen miehen kanssa aloit seurustelemaan, vaikka haluatkin sen pitkän ja näyttävän. Mikä tässä miehessä sitten vakuutti noin muuten? Kun tunnutte olevan toisillenne niin erilaisia.
Potut pottuina. Jos hän ei osaa arvostaa minun kehonkokoani, en minäkään osaa hänen. Ei tuo "pitkä mies" ole mikään ehdoton vaihtoehto minulle -eihän se kerro miehen ulkonäöstä muuta kuin sen, että on pitkä. Kyllä enemmän arvostan muunlaista näköä. Kuten esimerkiksi kauniita silmiä ja harvinaisen värisiä hiuksia.
Miksi aloin olla hänen kanssaan? Se oli niin helppoa. Mailailimme ensin useamman kuukauden, joten tutustumistyö oli jo tehty ennenkuin näimme ensimmäisen kerran. Lisäksi häneltä liikeni aikaa puhelimessa höpöttämiseen ja livenä näkemiseen.
Nyt saan miettiä sitä, kannattaako jatkaa. Jokin pistää vastaan, mutta jokin vastaavasti pakottaa.
"Potut pottuina" ei kuulu parisuhteen sanavarastoon...
Tulee vain mieleen, että päätit alkaa seurustelemaan ennenkuin tutustuit edes...
tässä asiassa. Olen ollut tekemisissä sellaisen miehen kanssa, joka ei näe naisellisuuttani. Sairas p**ka taitaa olla kyseessä.. tai sitten ei. Makujahan on niin monia. Mutta minä olen ollut typerä, kun olen pitänyt yhteyttä häneen! Väärä valinta.
Kysymys, jos olet miespuoleinen: Kun harrastat jonkun naisen kanssa seksiä ja vaihdatte asentoa, niin että nainen makaa selällään sängyllä ja tulet hänen päällensä, meneekö sinulla tuossa vaiheessa puolikovaksi? Tekeekö se sinulla puolikovaksi, kun näet naisen alastomana edessäsi haarat auki? Haluaisin todella vastauksen, kiitos. Tämä tyyppi sanoi, että hänellä oli flunssa. No, vaikuttaisi flunssa sinun tapauksessasi asiaan?
No, vaikuttaisiko flunssa sinun tapauksessasi asiaan?
Jestas
ollaan oltu jo ikuisuus yhdessä ja oon vanhempi kuin sinä. Mutta muuten ihan kuin meiltä.
Kyllä se niin on, että kaikki ei ole kohdallaan. Ei ymmärretä toisiamme ja siitä seuraa eripuraa.
Alkuun monta vuotta meni rakastuneena hyvin, mutta ei enää...ollaan niin erilaisia. Ja minäkin olen kuitenkin aina haaveillut pitkästä miehestä. Mutta näin on vaan menty, en tiedä, olenko tehnyt itselleni oikein.
Olemme myös mieheni kanssa molemmat päälle kahdenkymmenen, itsepäisiä ja tuiskahtelevia mutta samalla hyvin helliä ja suojelevaisia toisiamme kohtaan. Molemmat tarvitsemme juuri toisenlaisemme ihmisen rinnalle, sillä muuten voisi elämä käydä hankalaksi. :D Tarvitsemme ja annamme tilaa toisillemme luottavaisin mielin. Vaikka välillä viikot menevät "juostessa" opiskelujeni, meidän molempien töiden, harrastusten sekä kavereiden kanssa (yhdessä tai erikseen), en enää osaisi kuvitellakaan olevani ilman häntä.
Yksi minun painavimmista kriteereistä miesystävä-ehdokkaille on aina ollut se, että mies on minua pidempi. Tutustuimme myös ensin internetin välityksellä, sitten viestein ja ensimmäistä kertaa nähdessämme "säikähdin" kun huomasin miehen olevan itseni mittainen. Säikähdys ei kuitenkaan kestänyt kauaa, nimittäin sillä ei ollut pienintäkään merkitystä siinä vaiheessa kun hän oli istuutunut sohvalleni. Hän tuntui heti kaikinpuolin omalta enkä muuttaisi hänessä mitään vieläkään, vaikka ensihuuma onkin jo laantunut yhteisen arjen keskellä.
Uskon että jos on koko sydämellään ja mielellään mukana suhteessa, silloin ei pituuden tai ruumiin rakenteen pitäisi olla ongelma jos kaikki muuten menee hyvin.
"Uskon että jos on koko sydämellään ja mielellään mukana suhteessa, silloin ei pituuden tai ruumiin rakenteen pitäisi olla ongelma jos kaikki muuten menee hyvin."
Hän ei taida olla koko sydämellään ja mielellään mukana suhteessa. Kun tapasin hänet ensimmäisen kerran, hän huomautti pituudestani kolmesti! Olisi ollut vain hiljaa ja lähettänyt seuraavana päivänä viestin: "en halua tavata sua kun olet mulle liian pitkä". Joko kumppani hyväksytään TÄYSIN tai sitten kumppania ei hyväksytä (kieltäydytään seurustelusta). En näe välimaastoa tälle. Sillä eihän kukaan halua kumppania, joka ei ole tilanteeseen täysin tyytyväinen.
että rakkaus on hyväksymistä. Rakkaudesta puhutaan vasta silloin kun toisen voi aidon rehellisesti sanoa hyväksyvänsä juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen ansaitsee rakastaa ja tulla rakastetuksi! Ymmärrän täysin kun sanot että on vaikeaa hyväksyä toinen kun ei itse tule hyväksytyksi -ja vaikka hyväksyisitkin muuten, miksi sinun edes pitäisi? Miksi antaa toiselle arvonantoa siitä että hän on kanssasi vaikka ei sinua ja sinun naisellisuuttasi arvosta itse lainkaan. Kyllä minäkin nostaisin äläkän ja kapinoisin. Sinun ei tarvitse kuunnella (sietää) keneltäkään sitä ettet sinä muka ole tarpeeksi hyvä ja kaunis. Se on fakta ja juuri siksi herättelin sinua miettimään suhteen tarkoitusperiä kyseenalaistamalla sitä kuinka tosissaan hän on/ sinä olet/ olette.
Nostakaa kissa pöydälle ja tehkää päätös, kannattaako jatkaa yhdessä ellei toinen vastaakaan sitä ihannetta, jota kumppanilta haluaa? Mikäli päätätte kaikesta huolimatta jatkaa, sitoutukaa päätökseenne ja alkakaa keskittyä niihin puoliin joita toisissanne rakastatte/ joista pidätte. Aika ei ole ratkaisu ongelmiin, vaan se, kuinka ajan käyttää (dr.Phil)!