sika säkissä

....joooo....kyllä asia on niin että, tää nettideittailu on menettämässä alkuperäisen tarkoituksensa.
Yx sun toinen henkisesti tasapainoinen, niin mies kuin nainenkin täältä liukenee, kyllästyy..
Jäljelle jää ap:n mainitsemat kohderyhmät ja he kyllä toisistansa seuraa hetkiksi saa,seurauksin jos jonkinlaisin.

Toki helmiä on seassa, ja ah, onnea tuolloin:=)

Onnea kaikille jotka, jaksavat uskoa, toivoa, aikaansa viettää ja tapailla etc. :=)

Mielenkiintoista. Uutena treffipalstalaisena ja yksistään sijaintini vuoksi en ole vielä ollut (tulenko olemaankaan, aika näyttää) vielä yksilläkään nettitreffeillä. Tunnen pari henkilö, jotka ovat olleet moisilla treillä, toisella jäi yhteen tapaamiseen, siis tietäähän sen, että koliseeko vaiko eikö ja toisella taas suhde kesti päälle puoli vuotta. Toinen nainen ja toinen mies ja ihan normaalin oloisia ihmisiä olleet tähänkin asti. Vaan jokainen ihminenhän on oma persoonansa...

Mielenvikaiset ja muuten vialliset ihmiset hermostuvat aina kun joku kertoo heille totuuksia.

kökkökköö kirjoitti:

Mielenvikaiset ja muuten vialliset ihmiset hermostuvat aina kun joku kertoo heille totuuksia.

tekevän...

syynsä. Löysin omani luettelostasi, vanhoja kuvia mulla on, mutta ei vaan ole tullut aikaiseksi uusia niitä ja enkä osaa niitä itse koneelle laittaa, eikä se edes oo maailman tärkeimpiä asioita, enkä nettitreffaille tästä ja parista muustakin syystä, sillä kuvakaan ei kerro juuri mitään. Kuvia ruinaavan taas voi olettaa olevan ulkonäkökeskeinen ja vain pelailevan. usea heistä ei välttämättä aidosti ole etsimässä kumppania, mutta kärkkäästi ovat arvostelemassa toisten olemuksia.

Ystäväni lyhytkasvuinen nainen pisti kyllä kuvansa, mutta ei maininnut pituudestaan tai sairauksistaan mitään profiilissa vaan treffeillä vasta asia paljastui tyypeille. Itse en voi muuta kuin hävetä miesten käytöksiä asian johdosta. Ystäväni oli ihan oikeasti etsimässä kumppania ja hänellä on tosi vahva itsetunto joka olisi kestänyt suoraan sanomisen, että et ole minun tyyppiäni. Nämä pässit vedättivät ja kertoivat aivan älyttömiä hävettäviä selityksiä. No hän töykeästä kohtelusta huolimatta löysi täältä kumppanin joka on kauempaa muuttamassa hänen luokseen ja suunnittelevat yhteistä elämää.

Että kyllä myös kuvia tivaavat saattavat kuulijassa aiheuttaa elämyksen, että jaa tämä on niitä pintaliitäjiä. Jos harrastaisin nettitreffejä, niin ehdottomasti mielummin sokkotreffeille taviksen oloisen miehen kanssa sopien etukäteen, että vaikka ei kumppania toisistaan löytäisikään, niin olisi kivaa tutustua siltikin oikeesti, eikä ihmisen kanssa joka vetää näytelmää tehden itsensä paremmaksi kun oikeasti on luullen vaikuttavansa näin. koskaan ei voi tietää koska löytää oikeasti seuraa etsivän ihanan ihmisen.

on oikeasti kirjoitti:

syynsä. Löysin omani luettelostasi, vanhoja kuvia mulla on, mutta ei vaan ole tullut aikaiseksi uusia niitä ja enkä osaa niitä itse koneelle laittaa, eikä se edes oo maailman tärkeimpiä asioita, enkä nettitreffaille tästä ja parista muustakin syystä, sillä kuvakaan ei kerro juuri mitään. Kuvia ruinaavan taas voi olettaa olevan ulkonäkökeskeinen ja vain pelailevan. usea heistä ei välttämättä aidosti ole etsimässä kumppania, mutta kärkkäästi ovat arvostelemassa toisten olemuksia.

Ystäväni lyhytkasvuinen nainen pisti kyllä kuvansa, mutta ei maininnut pituudestaan tai sairauksistaan mitään profiilissa vaan treffeillä vasta asia paljastui tyypeille. Itse en voi muuta kuin hävetä miesten käytöksiä asian johdosta. Ystäväni oli ihan oikeasti etsimässä kumppania ja hänellä on tosi vahva itsetunto joka olisi kestänyt suoraan sanomisen, että et ole minun tyyppiäni. Nämä pässit vedättivät ja kertoivat aivan älyttömiä hävettäviä selityksiä. No hän töykeästä kohtelusta huolimatta löysi täältä kumppanin joka on kauempaa muuttamassa hänen luokseen ja suunnittelevat yhteistä elämää.

Että kyllä myös kuvia tivaavat saattavat kuulijassa aiheuttaa elämyksen, että jaa tämä on niitä pintaliitäjiä. Jos harrastaisin nettitreffejä, niin ehdottomasti mielummin sokkotreffeille taviksen oloisen miehen kanssa sopien etukäteen, että vaikka ei kumppania toisistaan löytäisikään, niin olisi kivaa tutustua siltikin oikeesti, eikä ihmisen kanssa joka vetää näytelmää tehden itsensä paremmaksi kun oikeasti on luullen vaikuttavansa näin. koskaan ei voi tietää koska löytää oikeasti seuraa etsivän ihanan ihmisen.

Tuskin on yhtään profiilin tyylilajia, mikä ei toista arsyttäisi.

Itse olen kolmesti "tylytetty", en tosin nettitreffejen kautta. Kerron kuitenkin:

Kirjeitse:
Sovittiin treffit Helsingin Oulunkylän urheilupuistoon. Saavuin paikalle ja sovitussa paikassa odotti sievä nainen.
Kävelin paikalle, ojensin kätesi esittelin itseni, nainen katsoi muualle päätään puisten. Antaen samalla ymmärtää, ettei ollut kyseinen nainen.
Muutaman päivän kuluttua sain kirjeen, missä kyseinen nainen pyysi minun kertomaan enemmän itsestäni.

Sovimme myös treffi ja tapasimme, kolme tuntia kuuntelin hänen vuodatustaan edellisestä miesystävästä.


Toinen tapaus:
Sovin naisen kanssa treffit ravintolaan lauantain iltapäivälle, paikkana Helsingin Makkaratalon ravintola, toinen kerros, vastapäätä juna-asemaan.
Olin lupautunut maksamaan ruuan, juoman ja elokuvat.
Aikaa en muista, mutta paikalle saavuin ajoissa. Kun puoli tuntia oli kulunut, eikä ketään saapunut. Poistuin.

Kolmas tapaus:
Sovin toiset tällit puhelimen kautta, sain osoitteen minne saapua, soitin ovikelloa asiallisesti, ketään ei tullut avaamaan.
Vaikka kuulin, että joku kävi ovisilmästä kurkkimassa kuka soittaa.
Kyseisen asunnon lähellä oli puhelinkoppi, soitin ilmoittaakseni, että olin oven takana ja kukaan ei vaivautunut avaamaan.
Puhelimeen ei vastattu.

Ymmärrän siis, miksi monen mielenkiinto tyssää treffeihin. Eikä se ole lohduksi, kun joku kertoo tavanneensa elämänkumpppanin netti-, mobiilitreffien kautta

Ystävääsi kohdalla olen sitä mieltä, että sairauksia ei pidä kirjoittaa profiiliin, ellei halua. Pituuden kyllä voi, siis minun mielestä.
Se taas, että nuo pässit vedättivät ystävääsi, siitä olen samaa mieltä. Hélpompi sanoa suoraan etei ole tyyppiä kuin latoa valheita valheiden päälle. Luulisi ettei se valehtelijalle ole helppoa, mikäli "kohteliaisuussyistä" valehtelee.

Kuvista sen verran, että live-elämässä kun järjestää itselleen sokkotreffit, niin ensimmäinen asia mitä ihminen katsoo on ulkoinen olemus. Siitä syystä, että ulkoisen olemuksen näkee ensimmäisenä ja ulkoisen olemuksen mukaan tehdään ensimmäinen arviointi henkilöstä jonka tapaa.
Seuraava vaikuttava asia on se, mitä kyseinen henkilö sanoo.
Mikäli kumpikaan ei miellytä, dumppaus on varmaa.

Totta, että olisi kiva tutustua oikeasti, jos ei natsaa seurusteluun asti, aina ystävyydelle olisi tilaa.

Tuossa tosin voi vaikuttaa se, että pettymys on sen verran suuri, ettei riitä sillä hetkellä ystävyyteen asti.
Vaikka eihän sitä tiedä, vaikka se ystävyys kasvaisi rakkaudeksi kun enemmän toiseen tutustuu.

Vuosia sitten poimin Talvikin kirjoittaman runon, jonka liitän lopuksi:

EHKÄPÄ


Ehkäpä
uusi tietokoneihminen
löytää rakkaudessaan
tieteisvalinnan
selkeän tasa-arvoyhtälön

Huijaamatta
saalistamatta
omistamatta?
Vai haihtuuko
myös se jokin
tunne
erotiikan luomisvoima?

Rakastetaan, vihataan
ollaan armahtava ihminen ihmiselle


(Talvikki)

Wäxy kirjoitti:

Tuskin on yhtään profiilin tyylilajia, mikä ei toista arsyttäisi.

Itse olen kolmesti "tylytetty", en tosin nettitreffejen kautta. Kerron kuitenkin:

Kirjeitse:
Sovittiin treffit Helsingin Oulunkylän urheilupuistoon. Saavuin paikalle ja sovitussa paikassa odotti sievä nainen.
Kävelin paikalle, ojensin kätesi esittelin itseni, nainen katsoi muualle päätään puisten. Antaen samalla ymmärtää, ettei ollut kyseinen nainen.
Muutaman päivän kuluttua sain kirjeen, missä kyseinen nainen pyysi minun kertomaan enemmän itsestäni.

Sovimme myös treffi ja tapasimme, kolme tuntia kuuntelin hänen vuodatustaan edellisestä miesystävästä.


Toinen tapaus:
Sovin naisen kanssa treffit ravintolaan lauantain iltapäivälle, paikkana Helsingin Makkaratalon ravintola, toinen kerros, vastapäätä juna-asemaan.
Olin lupautunut maksamaan ruuan, juoman ja elokuvat.
Aikaa en muista, mutta paikalle saavuin ajoissa. Kun puoli tuntia oli kulunut, eikä ketään saapunut. Poistuin.

Kolmas tapaus:
Sovin toiset tällit puhelimen kautta, sain osoitteen minne saapua, soitin ovikelloa asiallisesti, ketään ei tullut avaamaan.
Vaikka kuulin, että joku kävi ovisilmästä kurkkimassa kuka soittaa.
Kyseisen asunnon lähellä oli puhelinkoppi, soitin ilmoittaakseni, että olin oven takana ja kukaan ei vaivautunut avaamaan.
Puhelimeen ei vastattu.

Ymmärrän siis, miksi monen mielenkiinto tyssää treffeihin. Eikä se ole lohduksi, kun joku kertoo tavanneensa elämänkumpppanin netti-, mobiilitreffien kautta

Ystävääsi kohdalla olen sitä mieltä, että sairauksia ei pidä kirjoittaa profiiliin, ellei halua. Pituuden kyllä voi, siis minun mielestä.
Se taas, että nuo pässit vedättivät ystävääsi, siitä olen samaa mieltä. Hélpompi sanoa suoraan etei ole tyyppiä kuin latoa valheita valheiden päälle. Luulisi ettei se valehtelijalle ole helppoa, mikäli "kohteliaisuussyistä" valehtelee.

Kuvista sen verran, että live-elämässä kun järjestää itselleen sokkotreffit, niin ensimmäinen asia mitä ihminen katsoo on ulkoinen olemus. Siitä syystä, että ulkoisen olemuksen näkee ensimmäisenä ja ulkoisen olemuksen mukaan tehdään ensimmäinen arviointi henkilöstä jonka tapaa.
Seuraava vaikuttava asia on se, mitä kyseinen henkilö sanoo.
Mikäli kumpikaan ei miellytä, dumppaus on varmaa.

Totta, että olisi kiva tutustua oikeasti, jos ei natsaa seurusteluun asti, aina ystävyydelle olisi tilaa.

Tuossa tosin voi vaikuttaa se, että pettymys on sen verran suuri, ettei riitä sillä hetkellä ystävyyteen asti.
Vaikka eihän sitä tiedä, vaikka se ystävyys kasvaisi rakkaudeksi kun enemmän toiseen tutustuu.

Vuosia sitten poimin Talvikin kirjoittaman runon, jonka liitän lopuksi:

EHKÄPÄ


Ehkäpä
uusi tietokoneihminen
löytää rakkaudessaan
tieteisvalinnan
selkeän tasa-arvoyhtälön

Huijaamatta
saalistamatta
omistamatta?
Vai haihtuuko
myös se jokin
tunne
erotiikan luomisvoima?

Rakastetaan, vihataan
ollaan armahtava ihminen ihmiselle


(Talvikki)

taapertajaa on liikkeellä ja jokaisen tarpeet ovat itselle tosi. Ehkä siksi penäsin sitä, että vaikka siinä treffikumppanissa olisi jotain vikaa, niin ei tarttis silti tylysti kohdella.

Ja mulle ei nettitreffit sovi laisinkaan vaikka onhan niitä ihan sattumalta netistä löytynyt kaksi miestä joiden kanssa on tullut kirjoiteltua pidempäänkin. Kummankin heistä huolisin, mutta maantieteellinen asemamme ei ole suotuisa. toisen olen treffaillut pariin otteeseen ja keskustelumme lähti vahingossa yhteisestä kiinnostuksesta kissoihin ja hän löysi mesekuvastani kissan. Hän on naimisissa joten pysyttelimme vain ystävinä vaikka tunteita olisi ollut enempäänkin. Toiseen tutustuin pahimman ero-ongelmiensa aikaan ja olemme puhuneet todella syvällisiä, minä tuin häntä silloin kuulemma ja nyt hän on tukemassa minua huolissani. Mutta siellä asuu sinun suunnallasi ja vaikka en ole koskaan nähnyt kuin valokuvasta, niin upealuontoisen miehen ottaisin muuten.

Joo olen mä nuorempana treffaillut, mutta en tiedä missä vaiheessa meni yli tuliko siitä tapa eikä oikeasti halunnut löytää vaiko eikö vaan kumpikaan osapuoli tajunnut avata suutansa oikeaan aikaan. Turhaduttavaa touhua jos ei oikeasti samaa lopputulosta haluta.

Mutta nyt tuntuisi tosi kuluttavalta treffata tyyppejä jotka eivät kenties haluaisi jatkoa. Ja totta sekin, että monen mielestä en olisi valokuvauksellinen xl kokoinen sitä voisi verrata ystäväni tyrmäyksiin, en ole niin vahva kuin hän enkä kestäisi tylyjä puheita vaan pahoittaisin oikeasti mieleni. Ja haluankin olla sellainen herkkä enkä kätkeä tunteita.

Mutta kun menen ulos viihteelle ja olen omalla tuulellani, niin kaikki miehet pitävät minua kauniina, ei tarvitse todistella kelpaanko vaiko enkö. On aivan ihana tunne törmätä miehiin joiden silmistä näkyy, että olen heidän silmissä kaunein nainen päällä maan.

Mutta voi kyllä tähän joukkoon mahtuu monta myös semmoista joita en huolisi jos jostakin syystä miehekseni. Ensinnäkin liian vanhat, saattaa olla, että lipsuisin 5 vuoden rajasta alaspäin, mutta tuskin ylöspäin. Ja se toinen liikunnallisuus siksi, että itse nyt vain olen himoliikkuja sisimmissäni. Liikun keksivertoa ihmistä huomattavasti enemmän sekä työkseni että vapaa-ajalla, että vaikka itselläni on painoa, niin sellainen mies ei välttämättä sovi. Toki kehityskelpoinen jonka ihan helpolla saa innostumaan erinlaisesta liikunnasta. Mutta pitäisin toisinpäin siitä, että mies olisi aktiivisempi siinä asiassa.

Mutta silti heissä joita en huolisi ei ole mitään vikaa muuten, en mä voisi sanoa, että sori ei synkannut. Kyllä he saavat tulla mua halaamaan kohdattaessa ja tykkään siitä. Yksi suosikkimies on 12v vanhempi karsean isomahainen, unohtaa välillä peseytymisen kun tahraa itsensä autojen kanssa. Ei omista menovaatteita eikä tykkää niitä shoppailla. Ja kaiken huipuksi vetää kotoisasti tekohampaansa suustaan asettaakseen ne paremmin paikoilleen. Ja niin kuvittelee lenkkeilyn olevan sellaista, että otetaan eväät mukaan ja mennään jonnekin ulos syöämään mahdillisimman lähelle. Mutta silti suosittelisin häntä omanikäiselleen maailman kultaisimpana miehenä, sillä sitä hän todella on. Kunpa ihmiset eivät olisi niin kriittisiä, niin näkisi paljon laajemmin kohtaamiaan ihmisiä ja palaute voisi itsellekkin olla miellyttävämpää.

Joo uskon aika hurjia treffejä sullakin on ollut ja varmaan juuri siltä pohjalta myöskin, että jännittää sitä itseäänkin tilanteet jos toinen käyttäytyy hiukankin torjuvasti. Moni treffi voi mennä ihan vain siksi pieleen, että ei saa itseään oikealla tavoin esille tai saa ilmastuksi kiinnostustaan toista kohtaan.

Sitä kohtaa haluaisin oikaista hiukan koska se oikeasti ärsyttää mua. Nimittäin ensireaktio siitä, että joku alkaa juttelemaan entisistä poikaystävistä tai vastaavista. Siis ensinnäkin se juuri saattais olla naisen hermostunut reaktio, kun ei tiedä mitä puhuisi ja mies oikeasti kiinnostaa. Ja sen kiinnostuksen vuoksi tulee tarve kertoa toiselle syynsä miksi miesten kohtaaminen peloittaa menneiden vastoinkäymisten takia. Mutta hermostuksissaan hän saa sinut torjumaan kokonaan. Jos malttaisit kuunnella häntä toiseen otteeseen, saattaisi hermostuminen olla tiessään ja hiukan itsevarmempi olo. Ja siksi toiseksi opettele salainen ase: kuinka johdattelemalla saadaan puheenaihe muuttumaan. Vaikka tyyliin, että ahaa ja mistäs päin muuten olet syntyjäsi tai mitkä muut asiat sinua kiinnostaa...Pidätkö tämmöisesti käyttäytyvistä miehistä ja sitten esittelet omia huonompia puoliasi joko huumorilla tai puolitosissasi testaten...

Mä olen maailman surullisin ihastuja, kun en kestä sitä, että kulutan energiaani mieheen jolta en saa vastakaikua tarpeeksi pitkään osoittaakseni olevani hänen arvoisensa nainen, olen joissain asioissa vaan tosi paljon hitaampi kuin miehet. Ja koska ihastun aivan liian usein, niin se on hyvin kuluttavaa olla saamatta oikeanlaista välittävää vastakaikua. Arvailut ja olettamiset eivät ole vastakaikua. Ja liian nopea eteneminen toiselta huomioimatta, että toinen ei ole vielä tulossa... onko se sitten sitä puuttuvaa kemiaa?

joo toivotan kuitenkin sinullekin onnea yritykseen, kun muistaa, ettei oo ihan kauheen kronkeli voi yllättyä iloisesti ;D

monenlaista kirjoitti:

taapertajaa on liikkeellä ja jokaisen tarpeet ovat itselle tosi. Ehkä siksi penäsin sitä, että vaikka siinä treffikumppanissa olisi jotain vikaa, niin ei tarttis silti tylysti kohdella.

Ja mulle ei nettitreffit sovi laisinkaan vaikka onhan niitä ihan sattumalta netistä löytynyt kaksi miestä joiden kanssa on tullut kirjoiteltua pidempäänkin. Kummankin heistä huolisin, mutta maantieteellinen asemamme ei ole suotuisa. toisen olen treffaillut pariin otteeseen ja keskustelumme lähti vahingossa yhteisestä kiinnostuksesta kissoihin ja hän löysi mesekuvastani kissan. Hän on naimisissa joten pysyttelimme vain ystävinä vaikka tunteita olisi ollut enempäänkin. Toiseen tutustuin pahimman ero-ongelmiensa aikaan ja olemme puhuneet todella syvällisiä, minä tuin häntä silloin kuulemma ja nyt hän on tukemassa minua huolissani. Mutta siellä asuu sinun suunnallasi ja vaikka en ole koskaan nähnyt kuin valokuvasta, niin upealuontoisen miehen ottaisin muuten.

Joo olen mä nuorempana treffaillut, mutta en tiedä missä vaiheessa meni yli tuliko siitä tapa eikä oikeasti halunnut löytää vaiko eikö vaan kumpikaan osapuoli tajunnut avata suutansa oikeaan aikaan. Turhaduttavaa touhua jos ei oikeasti samaa lopputulosta haluta.

Mutta nyt tuntuisi tosi kuluttavalta treffata tyyppejä jotka eivät kenties haluaisi jatkoa. Ja totta sekin, että monen mielestä en olisi valokuvauksellinen xl kokoinen sitä voisi verrata ystäväni tyrmäyksiin, en ole niin vahva kuin hän enkä kestäisi tylyjä puheita vaan pahoittaisin oikeasti mieleni. Ja haluankin olla sellainen herkkä enkä kätkeä tunteita.

Mutta kun menen ulos viihteelle ja olen omalla tuulellani, niin kaikki miehet pitävät minua kauniina, ei tarvitse todistella kelpaanko vaiko enkö. On aivan ihana tunne törmätä miehiin joiden silmistä näkyy, että olen heidän silmissä kaunein nainen päällä maan.

Mutta voi kyllä tähän joukkoon mahtuu monta myös semmoista joita en huolisi jos jostakin syystä miehekseni. Ensinnäkin liian vanhat, saattaa olla, että lipsuisin 5 vuoden rajasta alaspäin, mutta tuskin ylöspäin. Ja se toinen liikunnallisuus siksi, että itse nyt vain olen himoliikkuja sisimmissäni. Liikun keksivertoa ihmistä huomattavasti enemmän sekä työkseni että vapaa-ajalla, että vaikka itselläni on painoa, niin sellainen mies ei välttämättä sovi. Toki kehityskelpoinen jonka ihan helpolla saa innostumaan erinlaisesta liikunnasta. Mutta pitäisin toisinpäin siitä, että mies olisi aktiivisempi siinä asiassa.

Mutta silti heissä joita en huolisi ei ole mitään vikaa muuten, en mä voisi sanoa, että sori ei synkannut. Kyllä he saavat tulla mua halaamaan kohdattaessa ja tykkään siitä. Yksi suosikkimies on 12v vanhempi karsean isomahainen, unohtaa välillä peseytymisen kun tahraa itsensä autojen kanssa. Ei omista menovaatteita eikä tykkää niitä shoppailla. Ja kaiken huipuksi vetää kotoisasti tekohampaansa suustaan asettaakseen ne paremmin paikoilleen. Ja niin kuvittelee lenkkeilyn olevan sellaista, että otetaan eväät mukaan ja mennään jonnekin ulos syöämään mahdillisimman lähelle. Mutta silti suosittelisin häntä omanikäiselleen maailman kultaisimpana miehenä, sillä sitä hän todella on. Kunpa ihmiset eivät olisi niin kriittisiä, niin näkisi paljon laajemmin kohtaamiaan ihmisiä ja palaute voisi itsellekkin olla miellyttävämpää.

Joo uskon aika hurjia treffejä sullakin on ollut ja varmaan juuri siltä pohjalta myöskin, että jännittää sitä itseäänkin tilanteet jos toinen käyttäytyy hiukankin torjuvasti. Moni treffi voi mennä ihan vain siksi pieleen, että ei saa itseään oikealla tavoin esille tai saa ilmastuksi kiinnostustaan toista kohtaan.

Sitä kohtaa haluaisin oikaista hiukan koska se oikeasti ärsyttää mua. Nimittäin ensireaktio siitä, että joku alkaa juttelemaan entisistä poikaystävistä tai vastaavista. Siis ensinnäkin se juuri saattais olla naisen hermostunut reaktio, kun ei tiedä mitä puhuisi ja mies oikeasti kiinnostaa. Ja sen kiinnostuksen vuoksi tulee tarve kertoa toiselle syynsä miksi miesten kohtaaminen peloittaa menneiden vastoinkäymisten takia. Mutta hermostuksissaan hän saa sinut torjumaan kokonaan. Jos malttaisit kuunnella häntä toiseen otteeseen, saattaisi hermostuminen olla tiessään ja hiukan itsevarmempi olo. Ja siksi toiseksi opettele salainen ase: kuinka johdattelemalla saadaan puheenaihe muuttumaan. Vaikka tyyliin, että ahaa ja mistäs päin muuten olet syntyjäsi tai mitkä muut asiat sinua kiinnostaa...Pidätkö tämmöisesti käyttäytyvistä miehistä ja sitten esittelet omia huonompia puoliasi joko huumorilla tai puolitosissasi testaten...

Mä olen maailman surullisin ihastuja, kun en kestä sitä, että kulutan energiaani mieheen jolta en saa vastakaikua tarpeeksi pitkään osoittaakseni olevani hänen arvoisensa nainen, olen joissain asioissa vaan tosi paljon hitaampi kuin miehet. Ja koska ihastun aivan liian usein, niin se on hyvin kuluttavaa olla saamatta oikeanlaista välittävää vastakaikua. Arvailut ja olettamiset eivät ole vastakaikua. Ja liian nopea eteneminen toiselta huomioimatta, että toinen ei ole vielä tulossa... onko se sitten sitä puuttuvaa kemiaa?

joo toivotan kuitenkin sinullekin onnea yritykseen, kun muistaa, ettei oo ihan kauheen kronkeli voi yllättyä iloisesti ;D

vinkistä ja seuraavalla kerralla yritän vaihtaa aihetta.
Siitä olen samaa mieltä ettei ulkonäköön pidä tuijottaa. Ikinä ei tiedä miten kultainen mieli löytyy pinnan alta.

Nykyään luotan siihen, että siihen oikeaan tärmää missä törmää kirjaimellisesti tai melkein.

Eräällä kansalaisopiston kurssilla käynyt nainen kerto olleensa töissä Helsingissä Finlandia-talossa silloin kun rakennusta viimeisteltiin.. Joutui sitten työnsä puolesta viemään papereita talon toiseen osastoon kellarikerroksesa olevaa yhdyskäytävän kautta.
Käytävän nurkkauksessa hän ja työssä ollut sähkömies törmäsivät kiireissään toisiinsa ja vai totaalisesti jalat molempien alta. Ovat siis naimisissa ja lapsia löytyy.

Laulaja Kikka (jo edesmennyt) tapasi miehensä bussipysäkillä.


Kirjoitit

"Arvailut ja olettamiset eivät ole vastakaikua. Ja liian nopea eteneminen toiselta huomioimatta, että toinen ei ole vielä tulossa... onko se sitten sitä puuttuvaa kemiaa?"

Samaa mieltä kanssasi, itse aikanaan kävin Tony Dunderfeltin "Irti tunnekoukuista" luennolla ja ainakin olotilaani helpotti kun sain sisäistettyä luentoa.
Nykyään en pyri arvailemaan miksi toinen sanoo/kirjoittaa kuten ennen pyrin niin tekemään, vaan pyydän häntä selventämään asiaa enemmän (joskus vielä menee arvailuksi vahingossa). Mikäli sanoja/kirjoitaja ei innostu asiasta, vaihtaa aihetta, lähden siitä ettei hänellä ollut mitään asiaa.

http://www.tonydunderfelt.com/kirjat.htm

http://www.kirjastot.fi/ saat selville löytyykö paikkakunnan kirjastosta. Tietysti voi tilata toisesta kirjastosta sen kirjaston kautta mitä itse käyttää.

Miksi kulutat voimiasi mieheen, joka ei arvosta sinua sellaisena mitä todellisuudessa olet?

Minusta ihastuminen ja rakastuminen on kaksi eri asiaa, vaikka nuo tunnetilat ovat yhteen liittäviä, ensin ihastutaan, sitten rakastutaan. Harvemmin rakastutaan päätäpahkaa.

Wäxy kirjoitti:

vinkistä ja seuraavalla kerralla yritän vaihtaa aihetta.
Siitä olen samaa mieltä ettei ulkonäköön pidä tuijottaa. Ikinä ei tiedä miten kultainen mieli löytyy pinnan alta.

Nykyään luotan siihen, että siihen oikeaan tärmää missä törmää kirjaimellisesti tai melkein.

Eräällä kansalaisopiston kurssilla käynyt nainen kerto olleensa töissä Helsingissä Finlandia-talossa silloin kun rakennusta viimeisteltiin.. Joutui sitten työnsä puolesta viemään papereita talon toiseen osastoon kellarikerroksesa olevaa yhdyskäytävän kautta.
Käytävän nurkkauksessa hän ja työssä ollut sähkömies törmäsivät kiireissään toisiinsa ja vai totaalisesti jalat molempien alta. Ovat siis naimisissa ja lapsia löytyy.

Laulaja Kikka (jo edesmennyt) tapasi miehensä bussipysäkillä.


Kirjoitit

"Arvailut ja olettamiset eivät ole vastakaikua. Ja liian nopea eteneminen toiselta huomioimatta, että toinen ei ole vielä tulossa... onko se sitten sitä puuttuvaa kemiaa?"

Samaa mieltä kanssasi, itse aikanaan kävin Tony Dunderfeltin "Irti tunnekoukuista" luennolla ja ainakin olotilaani helpotti kun sain sisäistettyä luentoa.
Nykyään en pyri arvailemaan miksi toinen sanoo/kirjoittaa kuten ennen pyrin niin tekemään, vaan pyydän häntä selventämään asiaa enemmän (joskus vielä menee arvailuksi vahingossa). Mikäli sanoja/kirjoitaja ei innostu asiasta, vaihtaa aihetta, lähden siitä ettei hänellä ollut mitään asiaa.

http://www.tonydunderfelt.com/kirjat.htm

http://www.kirjastot.fi/ saat selville löytyykö paikkakunnan kirjastosta. Tietysti voi tilata toisesta kirjastosta sen kirjaston kautta mitä itse käyttää.

Miksi kulutat voimiasi mieheen, joka ei arvosta sinua sellaisena mitä todellisuudessa olet?

Minusta ihastuminen ja rakastuminen on kaksi eri asiaa, vaikka nuo tunnetilat ovat yhteen liittäviä, ensin ihastutaan, sitten rakastutaan. Harvemmin rakastutaan päätäpahkaa.

vaan peliin, niin rajana on taivas ;D


On mullakin siis profiili olemassa, mutta en sillä kovinkaan aktiivisesti pelaa. Silloinkun siinä luki käsityöharrastuksistani sain seuraa naisesta jolla oli samanlainen intohimo erinlaisiin kädentaitoihin. Juttua toistemme kiinnon kohteesta siis riitti... Nyt siinä ei lue mitään luokseen kutsuvaa joten voin rauhassa käydä vain katselemassa saamatta vastauksia. En oikeastaan etsi sieltä mitään, enkä jaksa pelata tyhjää peliä jossa minun pitäisi tuoda itseäni tykö toiselle, tehdä kova työ huomatakseni, että hän löytää silti jotain vikaa minusta johon takertua. Tuo liiallinen painoni on top ten listalla ykkösenä. Minulle se sitten taas ei ole ongelma vaan oikeastaan hyvä asia, sillä tiedän ohittaa pinnalliset mitäänsanomattomat tyypit jos tietynlainen ulkonäkö on ainoa kriteeri mitä hän naisessa haluaa löytää. Ja monen naisen paino on noussut näiden urhoiden lapsia tehtäessä ja sen eteen vääntäessä, mutta ilmeisesti ei olla heitä tarpeeksi hyvin palveltu lopulta.

Hitsi kun tartun tuohon sanaan palveleminen, mutta tuntuu että ainakin oman ikäluokkani miehet ovat jymähtäneet osastolle esihistorialliset eläimet. Siitä sitten valkkaillaan, että löytyisikö joku nainen joka palvelisi hänen tarpeitaan parhaiten ulkonäkö naisissa on tärkein asia. Se on sellaista kaavoihin kangistumattomuutta ja uudistuskyvyttömyyttä ja toisen tarpeiden huomiotta jättämistä. Tiedän toki eivät he tee sitä tarkoituksella. Heillä on vain jo toinen jalka haudassa ja tunnepuolen uusiutuminen miltei mahdotonta. Joo ja sori kun tämmöisiä niskaasi kaadan, en minä pahalla... vaan väsyttää osasto uusiutumiskyvyttömät eläkeläiset. Positiivareissa sanotaan, että tietyt ihmiset kuolevat noin 35 iässä, mutta haudataan sitten 80-90 vuotiaina.

Ei vaan kulutin 2,5 vuotta aikaani miehiin joille tuli tarve muuttaa minun luonnettani vastaamaan tarpeitaan, että yhdessä aina suunnittelivat kenen vuoro on nyt lähestyä minua. Tiesivät minun tarvitsevan "apua" Se oli sellaista alistus/manipulointia parhaimmillaan, heillä oli tarve näyttää minulle "oikea tie" kulkemiseen. Kyllä he onnistuivatkin pitkälle, sillä mieleni on täysin maassa ja usko löytää omanlainen ihminen horjuu, sillä nyt mietin päässäni ihan sekoja asioita kohdatessani miehen joka on kiinnostunut, ajattelen, että onkohan tämäkin samaa porukkaa ja että voiko häneen oikeasti luottaa ja käyttää energiaansa. Suurimmaksi osaksi ajasta en enää uskalla oikealla asenteellani tutustua. Maahan poljettu olo. En jaksa enää kohdata yhtään miestä ketä yrittää opettaa minua "palvelemaan häntä" ei toteuttamaan omia tarpeitani tai yhteisiä.

Silti tiedän että oikea asenteeni on yhä olemassa se putkahtelee mitä oudoimmissa tilanteissa esille. Ei sitä voi tukahduttaa. Mutta entisen luottavaisen likan tilalla on nyt arka, varovainen, ei niin itseään esiin tuova ihminen. Entinen luottavainen hymy on kätkössä se löytyy enää vain ihmisille jotka muistavat sen nähneen ja osaavat kaivaa sen esiin. Minun onnekseni heitä on monia vaikka kuinka naama kurtussa yritän kävellä kaiken ohi ;D

Joo nyyh nyyh mulle vain, olen kanssa joskus kaikenlaisia samanmoisia kirjoja lukenut, sitten aloin ostamaan niitä kirjakaappiini, mutta en enää lukenut, sielä ne ovat lukemattomina. Dr phillin kuinka laihduttaa kirja on sentään aloitettuna, mutta kun tajusin, että luen tietoa jonka jo olen itselleni sisäistänyt jäi kirja kesken. Tiedän kyllä että kertaaminen ei missään olisi pahitteeksi. Ja vaikka aiheena oli motivoida itsensä laihduttamaan, niin samaa asennetta voi käyttää kaikkiin elämänalueisiin. Kuinka esim pysyä tiukkana uuden liikuntaharrastuksen kanssa jotta ei lopettaisi kesken. tupakkalakossa tarvitaan mielenlujuutta. Kaikessa tarvitaan jos haluaa mennä eteenpäin ja muuttua toisenlaiseksi piintyneiltä tottumuksiltaan.

Siksi kulutan aikani myös vääränlaisiin ihmisiin, sillä tunnen itseni nöyräksi ja tietämättömäksi aiheille joita en ymmärrä ja tajua. Tieto luo minulle uusia oppeja tajunnan tiellä. Samanlainenhan minun ei tarvitse olla. Mutta itse oppia tajuamaan, että vaikka toinen ihminen on toisenlainen, niin hän ei silti ole sen arvoinen jotta minun pitäisi tyrkyttää omaa toimintamalliani hänelle väkisin manipuloimalla vaan riittää, että tutustun häneen omana itsenään. Se on oikeasti huojentavaa siirtää oma "tietäväisyys/tarvitsevaisuus" unholaan ja yrittää tutustua toisenlaiseen ihmiseen ja tutustua hänen arvoihinsa oikeasti. Kääntöpuolella se, että näin vaivan tutustumiseen saan kiitoksena hyvänmielen, saattoi jopa olla niin, että juuri tämä ihminen kaipasi polttavasti seuraa joka uskoi juuri häneen ihmisenä ja vahvistuu antamaan itsellesi tulevaisuudessa paljon enemmän uskoa ja luottamusta kuin se jolla itse aloitin. Ihmissuhteet perustuvat aina vuorovaikutuksiin. Manipuloija on ainoa jolta se taito yleensä puuttuu.

Ja totta mutta minä ihastun vain tarkoituksella (jos ei ole kyseessä ystävällismielinen juttu)rakastua, ihastun niihin puoliin toisessa jotka herkkiä ovat, en ihastu ulkonäköön vaan herkkyyteen uskallukseen heittäytyä yhdessä tuntemattomaan, yhteisyyteen. Ja tiedän jos toinen perääntyy tai alkaa arkailemaan hän ei vain uskaltanut tarpeeksi elää tätä ainoaa lyhyttä elämäänsä. Ihminen on pohjimmiltaan pelkkä eläin jolla on tarve elää yksinkertaisilla vaistoillaan. Kaikki se este mitä mieleensä lisää ovat hidaste omalle elämälle. Ihminen voi lisätä sananhelinää tarpeisiinsa, vaatimuksia toisen olemuksesta. Jos niitä lisää liikaa, niin mikään ei kelpaa eikä ihminen tajua olevansa omalle onnelleen este ;D

Syytä itseäsi kun vedit nämä kirjat esille, ryhdyin filosofoimaan ;D

mielen asenne kirjoitti:

vaan peliin, niin rajana on taivas ;D


On mullakin siis profiili olemassa, mutta en sillä kovinkaan aktiivisesti pelaa. Silloinkun siinä luki käsityöharrastuksistani sain seuraa naisesta jolla oli samanlainen intohimo erinlaisiin kädentaitoihin. Juttua toistemme kiinnon kohteesta siis riitti... Nyt siinä ei lue mitään luokseen kutsuvaa joten voin rauhassa käydä vain katselemassa saamatta vastauksia. En oikeastaan etsi sieltä mitään, enkä jaksa pelata tyhjää peliä jossa minun pitäisi tuoda itseäni tykö toiselle, tehdä kova työ huomatakseni, että hän löytää silti jotain vikaa minusta johon takertua. Tuo liiallinen painoni on top ten listalla ykkösenä. Minulle se sitten taas ei ole ongelma vaan oikeastaan hyvä asia, sillä tiedän ohittaa pinnalliset mitäänsanomattomat tyypit jos tietynlainen ulkonäkö on ainoa kriteeri mitä hän naisessa haluaa löytää. Ja monen naisen paino on noussut näiden urhoiden lapsia tehtäessä ja sen eteen vääntäessä, mutta ilmeisesti ei olla heitä tarpeeksi hyvin palveltu lopulta.

Hitsi kun tartun tuohon sanaan palveleminen, mutta tuntuu että ainakin oman ikäluokkani miehet ovat jymähtäneet osastolle esihistorialliset eläimet. Siitä sitten valkkaillaan, että löytyisikö joku nainen joka palvelisi hänen tarpeitaan parhaiten ulkonäkö naisissa on tärkein asia. Se on sellaista kaavoihin kangistumattomuutta ja uudistuskyvyttömyyttä ja toisen tarpeiden huomiotta jättämistä. Tiedän toki eivät he tee sitä tarkoituksella. Heillä on vain jo toinen jalka haudassa ja tunnepuolen uusiutuminen miltei mahdotonta. Joo ja sori kun tämmöisiä niskaasi kaadan, en minä pahalla... vaan väsyttää osasto uusiutumiskyvyttömät eläkeläiset. Positiivareissa sanotaan, että tietyt ihmiset kuolevat noin 35 iässä, mutta haudataan sitten 80-90 vuotiaina.

Ei vaan kulutin 2,5 vuotta aikaani miehiin joille tuli tarve muuttaa minun luonnettani vastaamaan tarpeitaan, että yhdessä aina suunnittelivat kenen vuoro on nyt lähestyä minua. Tiesivät minun tarvitsevan "apua" Se oli sellaista alistus/manipulointia parhaimmillaan, heillä oli tarve näyttää minulle "oikea tie" kulkemiseen. Kyllä he onnistuivatkin pitkälle, sillä mieleni on täysin maassa ja usko löytää omanlainen ihminen horjuu, sillä nyt mietin päässäni ihan sekoja asioita kohdatessani miehen joka on kiinnostunut, ajattelen, että onkohan tämäkin samaa porukkaa ja että voiko häneen oikeasti luottaa ja käyttää energiaansa. Suurimmaksi osaksi ajasta en enää uskalla oikealla asenteellani tutustua. Maahan poljettu olo. En jaksa enää kohdata yhtään miestä ketä yrittää opettaa minua "palvelemaan häntä" ei toteuttamaan omia tarpeitani tai yhteisiä.

Silti tiedän että oikea asenteeni on yhä olemassa se putkahtelee mitä oudoimmissa tilanteissa esille. Ei sitä voi tukahduttaa. Mutta entisen luottavaisen likan tilalla on nyt arka, varovainen, ei niin itseään esiin tuova ihminen. Entinen luottavainen hymy on kätkössä se löytyy enää vain ihmisille jotka muistavat sen nähneen ja osaavat kaivaa sen esiin. Minun onnekseni heitä on monia vaikka kuinka naama kurtussa yritän kävellä kaiken ohi ;D

Joo nyyh nyyh mulle vain, olen kanssa joskus kaikenlaisia samanmoisia kirjoja lukenut, sitten aloin ostamaan niitä kirjakaappiini, mutta en enää lukenut, sielä ne ovat lukemattomina. Dr phillin kuinka laihduttaa kirja on sentään aloitettuna, mutta kun tajusin, että luen tietoa jonka jo olen itselleni sisäistänyt jäi kirja kesken. Tiedän kyllä että kertaaminen ei missään olisi pahitteeksi. Ja vaikka aiheena oli motivoida itsensä laihduttamaan, niin samaa asennetta voi käyttää kaikkiin elämänalueisiin. Kuinka esim pysyä tiukkana uuden liikuntaharrastuksen kanssa jotta ei lopettaisi kesken. tupakkalakossa tarvitaan mielenlujuutta. Kaikessa tarvitaan jos haluaa mennä eteenpäin ja muuttua toisenlaiseksi piintyneiltä tottumuksiltaan.

Siksi kulutan aikani myös vääränlaisiin ihmisiin, sillä tunnen itseni nöyräksi ja tietämättömäksi aiheille joita en ymmärrä ja tajua. Tieto luo minulle uusia oppeja tajunnan tiellä. Samanlainenhan minun ei tarvitse olla. Mutta itse oppia tajuamaan, että vaikka toinen ihminen on toisenlainen, niin hän ei silti ole sen arvoinen jotta minun pitäisi tyrkyttää omaa toimintamalliani hänelle väkisin manipuloimalla vaan riittää, että tutustun häneen omana itsenään. Se on oikeasti huojentavaa siirtää oma "tietäväisyys/tarvitsevaisuus" unholaan ja yrittää tutustua toisenlaiseen ihmiseen ja tutustua hänen arvoihinsa oikeasti. Kääntöpuolella se, että näin vaivan tutustumiseen saan kiitoksena hyvänmielen, saattoi jopa olla niin, että juuri tämä ihminen kaipasi polttavasti seuraa joka uskoi juuri häneen ihmisenä ja vahvistuu antamaan itsellesi tulevaisuudessa paljon enemmän uskoa ja luottamusta kuin se jolla itse aloitin. Ihmissuhteet perustuvat aina vuorovaikutuksiin. Manipuloija on ainoa jolta se taito yleensä puuttuu.

Ja totta mutta minä ihastun vain tarkoituksella (jos ei ole kyseessä ystävällismielinen juttu)rakastua, ihastun niihin puoliin toisessa jotka herkkiä ovat, en ihastu ulkonäköön vaan herkkyyteen uskallukseen heittäytyä yhdessä tuntemattomaan, yhteisyyteen. Ja tiedän jos toinen perääntyy tai alkaa arkailemaan hän ei vain uskaltanut tarpeeksi elää tätä ainoaa lyhyttä elämäänsä. Ihminen on pohjimmiltaan pelkkä eläin jolla on tarve elää yksinkertaisilla vaistoillaan. Kaikki se este mitä mieleensä lisää ovat hidaste omalle elämälle. Ihminen voi lisätä sananhelinää tarpeisiinsa, vaatimuksia toisen olemuksesta. Jos niitä lisää liikaa, niin mikään ei kelpaa eikä ihminen tajua olevansa omalle onnelleen este ;D

Syytä itseäsi kun vedit nämä kirjat esille, ryhdyin filosofoimaan ;D

on aina mukava lukea. ;)

Miun profiili on lukkojen takana, vapaaehtoisesti vangitsin pois muiden silmistä.
Asenne siis "Erittäin salainen". Teen pikkuhiljaa toista avoimeen galleriaan.
Edistyy enemmän kun saan valokuvan otettua tarpeeksi taiteellisen valokuva.
Ja katsotaan mitä sitten tapahtuu.

Sehän on normaalia, että naisen paino nousee raskauden aikana. Oman elämäni kohdalla, olen vain kerran tavannut naisen, jonka raskaus ei näkynyt ulospäin.
Edes naisen lähimmät työtoverit ei raskautta havainneet.
Hauska siinä kohtaa, kun tuo nainen synnytti hieman ennen aprillipäivää ja ilmoitti asiasta aprillipäivänä. Jokainen oletti kyseessä olevan pilan, kunnes totuus valkeni.

Eikä nyt unohdeta miehiä jotka antavat ulkomuotonsa rapsahtaa saatuaan koukutettua naisen.

Tunteilla pelattava tyhjä peli kuluttaa voimia, ellei sitä esitystä nähdä teatterin lavalla.

Voisiko sanassa "palvelu" olla syynä se, että miehet ovat yrittäneet saada sinusta palvelijansa, silloin on luonnollista sanaan tarrautuminen?

Ajan tuhlauksesta turhiin suhteisiin on turhauttavaa, huono puoli siinä, ettei kenenkään otsassa lue "Ei sinun unelmasi".
Toki tiedän, etten itse ole täydellinen, aikanaan liian alistunut. Sitten kun ensimmäisen kerran uskalsi sanoa "Ei", sitä mukaan alkoi itsetunto nousta.
Välillä tietysti on niitä kuoppia ja kenellä niitä ei olisi.
"Toki autan sinua, jos ensin teet..." kaltaiset ystävät katosi aika nopeasti. Muutama sukulainen samasta syystä kun huomasivat "tanssitaitoni" kadonneen.
Vaikka kohdallani edistystä onkin tapahtunut, selkäytimessä kuitenkin elää muistot jotka tilanteen tullessa päälle putkahtaa esiin.

Hmm, kun Dr Phill sanoo ohjelmassaan, ettei toisen ulkomuoto saa vaikuttaa mielipiteisiin ja vastaavasti kun sama Dr Phill sanoo 'läskileiriläisille' "Teidän terveytenne on vaakalaudalla", puhuuko silloin Dr Phill itseään vastaan?

Wäxy kirjoitti:

on aina mukava lukea. ;)

Miun profiili on lukkojen takana, vapaaehtoisesti vangitsin pois muiden silmistä.
Asenne siis "Erittäin salainen". Teen pikkuhiljaa toista avoimeen galleriaan.
Edistyy enemmän kun saan valokuvan otettua tarpeeksi taiteellisen valokuva.
Ja katsotaan mitä sitten tapahtuu.

Sehän on normaalia, että naisen paino nousee raskauden aikana. Oman elämäni kohdalla, olen vain kerran tavannut naisen, jonka raskaus ei näkynyt ulospäin.
Edes naisen lähimmät työtoverit ei raskautta havainneet.
Hauska siinä kohtaa, kun tuo nainen synnytti hieman ennen aprillipäivää ja ilmoitti asiasta aprillipäivänä. Jokainen oletti kyseessä olevan pilan, kunnes totuus valkeni.

Eikä nyt unohdeta miehiä jotka antavat ulkomuotonsa rapsahtaa saatuaan koukutettua naisen.

Tunteilla pelattava tyhjä peli kuluttaa voimia, ellei sitä esitystä nähdä teatterin lavalla.

Voisiko sanassa "palvelu" olla syynä se, että miehet ovat yrittäneet saada sinusta palvelijansa, silloin on luonnollista sanaan tarrautuminen?

Ajan tuhlauksesta turhiin suhteisiin on turhauttavaa, huono puoli siinä, ettei kenenkään otsassa lue "Ei sinun unelmasi".
Toki tiedän, etten itse ole täydellinen, aikanaan liian alistunut. Sitten kun ensimmäisen kerran uskalsi sanoa "Ei", sitä mukaan alkoi itsetunto nousta.
Välillä tietysti on niitä kuoppia ja kenellä niitä ei olisi.
"Toki autan sinua, jos ensin teet..." kaltaiset ystävät katosi aika nopeasti. Muutama sukulainen samasta syystä kun huomasivat "tanssitaitoni" kadonneen.
Vaikka kohdallani edistystä onkin tapahtunut, selkäytimessä kuitenkin elää muistot jotka tilanteen tullessa päälle putkahtaa esiin.

Hmm, kun Dr Phill sanoo ohjelmassaan, ettei toisen ulkomuoto saa vaikuttaa mielipiteisiin ja vastaavasti kun sama Dr Phill sanoo 'läskileiriläisille' "Teidän terveytenne on vaakalaudalla", puhuuko silloin Dr Phill itseään vastaan?

Että just tällä hetkellä on niin paljon sydämmellä asiaa jonka toivoisin selviävän. Vaan kun siihen liittyy muita ihmisiä on niin vaikeaa selvittää yksipuolisesti asiaa.
Ennen se oli helppoa kun ei ollut näitä manipuloivia ihmisiä ja toisenlaisten ihmisten kanssa on helppoakin keskustella vaikeistakin asioista. Tervejärkiset ihmiset oivaltavat aina, että ei kukaan turhaan asioita kysele vaan kaikkeen on aina järkevä syy jos viitsii kuunnella. Manipuloija ei kuuntele muuta kuin omia tarpeitaan muokata maailmaa ja mielellään itselleen viihtyisäksi.

Dr phillistä kai pidän siksi, että hänellä on kutakuinkin samallainen luonne kuin minulla olisi jos voisin hyvin, toki ihan niin fiksuja en sentään ajattele kuin hän. Pidän jämäkkyydestä ja siitä, että asiat läpikäydään pois vaivaamasta elämää. Luottamus on kaikissa ihmissuhteissa kantava voima, ilman sitä kaikki on niin vajaata. Ja itseluottamus on tärkeintä (sitä manipuloija yrittää horjuuttaa)

Mutta kyllä hän oli oikeassa ei siinä ole eturistiriitaa, liika läski ei ole terveellistä vaan henki on ihan oikeasti vaakalaudalla, siihen minäkin olin pyrkimässä pelkästään terveyssyistä, kunnes kohtasin tämän viimeisen tyypin joka sai kaikki hyvät aikeeni romuttumaan. Paino oli jo pudonnut 10 kiloa ja hyvä fiilis meneillään. Eli ylipaino aiheuttaa suurimman osan sairauksista, mietippä mielessäsi ruuansulatusta ja sen toimintaa. Jos sullot sinne jotain mistä suolistosi ja sisäelimet eivät nauti tuotat niille vaaratiloja jotka saattavat aiheuttaa lukemattomia sairauksia. Esim. aamulla pelkän kahvin juominen ilman mitään leipää tai muuta tai alkoholi aiheuttaa katastrooffin ruuansulatuksessa joka on yksi pahimmista mitä voi itselleen tehdä. maksa, haima, ja kaikki joutuvat hälyytystilaan ja keskeyttävät normaalin työnsä. Suolistoperäisiä sairauksia on vaikka kuinka paljon. Vääränlaisen tavaran ajaminen suusta aiheuttaa myöskin suuren osan syövistä sokeritaudin, sydänvaivat yms. Eli en aio laihduttaa ulkonäköni tähden vaan terveyteni.

No ainoa mikä voisi sotia vastaan on se ajatus, että ylipainoinen on kenties laiska liikkumaan ja jos laiha puoliso tulee manipuloiduksi saattaa huonot tavat tarttua. Siksi esim mulle ei käy lihava mies, sillä tunnen itseni kaikesta huolimatta erittäinkin sporttiseksi. Mutta mut olisi liian helppo vetäistä sohvalle jos olisi laiskempi seuralainen. Eli en mä ulkonäön vuoksi sorsi painavia miehiäkään. Mutta se asenne risoo kun isot miehet fiksutkin selittelevät aineenvaihduntaa sun muuta syyksi, kun eivät tee mitään minkään eteen. Asenne joka ei sovellu minun filosofialleni. Sillä se asenne seuraa kaikessa muussakin mukana.

Sillä tiedän olevani parhaimmillani seurassa jossa ei ole vääränlaista asennetta, sinäänsä eihän kenenkään miehen asenne omaan syömiseen ole niin suuri jotteiko hänellä voisi olla esim. työpaikallamme erittäin hyvä asenne yhteistyöskentelyyn esim. Meillä muuten oli todella eripurainen työyhteisö ennenkuin mulle tuli tämä "asennevamma" ja aina kun harmitti jonkun suhtautuminen asioihin en saanut pidettyä suutani kiinni vaan... leikin kai tohtori philliä kun alkoi jokin harmittamaan. Ja raivosin täyttä kurkkua ihan hassuistakin asioista, mutta niin vain on käynyt, että työpaikallemme on muodostunut luottamusta tihkuva harmonia vain siksi, että aika moni joutui miettimään asennettaan uusin silmin. Suurin ihme on se, että he jotka olivat silloin "tosi hankalia ihmisiä" ovat nyt niitä ajattelevaisempia toisia kohtaan. Ja kaikki luottavat siihen, että kukaan ei halua olla millään muotoa ilkeä ketään kohtaan ei ainakaan tarkoituksella ja pölhöilyt ovat sallittua ihmiset kun eivät ole täydellisiä.

Eli tässä pahassa mielessäni ilona on se, että omistan työkavereita jotka vaistoavat mielipahani ja yrittävät piristää päiviäni. Mutta itseäni rassaa suunnattomasti se, että olen pystynyt vaikuttamaan niin suuriin asioihin, mutta en löydä asennetta valehteleviin ja manipuloiviin uusiin tuttavuuksiin. Työkaverini eivät voineet kääntää selkäänsä ja kävellä pois, nämä peijakkaat menevät jos eivät saa omasta mielestään "hyvää palvelua" enkä voi verrata vai voisinko? heitä lihavaan ihmiseen jolta ei löydy asennetta tehdä oman elämänsä eteen hyviä päätöksiä vaan menevät kuin juna "omilla säädöillään" toisia huomioimatta. Ja pääsen taas siihen, että itsekyys ja oma mukavuudenhalu eivät ole ihailtavia piirteitä ihmisessä.

Mä tiedän siis senkin, että olen itsekin tavallaan manipuloija kun osaan yllyttää toista ihmistä etsimään itsestään parempaa asennetta, mutta siinä manipuloinnissa en vie keneltäkään mitään herkkää, enkä oikeasti loukkaa. Ainoa mitä siitä saan on kun huomaan oivalluksen hyvän mielen toisen kasvoilla. Enkä ikinä sortuisi käyttämään valheita työkaluinani. Ja hyvin ovat työkaverini oppineet käyttämään samanmoisia aseita kuin minä aiemmin. Nimittäin ihan yksinkertainen: jos joku loukkaa sinua: loukkaannut ja pahoitat mielesi. Mistä muuten vastapuoli voi tietää mitä on aiheuttanut ja ottaa opikseen.

Mä olen nyt loukkaantunut niin pahasti, mutta kohde on kääntänyt selkänsä eikä halua kommentoida. Siis tässä pulma jota en osaa ratkaista, siis jos olisi kommenttia saanut asia olisi saattanut olla paljon yksinkertaisempi ymmärtää. Jos minussa vaikka olisi jotain vikaa siihen mitä on tapahtunut, haluaisin sen tietää vaikka vain siksi, että osaisin seuraavalla kerralla toimia toisin tai jotain. Mä en haluaisi päätyä itsekseni vastaukseen: siksi kun miehet ovat itsekkäitä ja haluavat vain seksiä keinoja kaihtamatta. Ja eivät he minussa nähneet mitään oikeasti kiinnostavaa. Ovat ilkeitä?

Kuka haluaisi oikeasti päätyä tuollaiseen tulokseen? Ainakin itse oon eläissäni tehnyt vastaavanlaisia vääriä päätelmiä riittävästi ja ne päätelmät eivät oo ikinä olleet palvelleet kumpaakaan osapuolta. Ja mä en tiedä miten mun pitäisi arvostaa miehiä jotka näin tekevät? Pitäisikö mun sen takia pelätä aina ja kaikkia? Ja jos ei niin pitääkö jonkun uuden miehen kärsiä siitä, että pelkään luottaa? Onko hänestä kantamaan sellaista taakkaa ja miksi?

pukkaa kai siksi kirjoitti:

Että just tällä hetkellä on niin paljon sydämmellä asiaa jonka toivoisin selviävän. Vaan kun siihen liittyy muita ihmisiä on niin vaikeaa selvittää yksipuolisesti asiaa.
Ennen se oli helppoa kun ei ollut näitä manipuloivia ihmisiä ja toisenlaisten ihmisten kanssa on helppoakin keskustella vaikeistakin asioista. Tervejärkiset ihmiset oivaltavat aina, että ei kukaan turhaan asioita kysele vaan kaikkeen on aina järkevä syy jos viitsii kuunnella. Manipuloija ei kuuntele muuta kuin omia tarpeitaan muokata maailmaa ja mielellään itselleen viihtyisäksi.

Dr phillistä kai pidän siksi, että hänellä on kutakuinkin samallainen luonne kuin minulla olisi jos voisin hyvin, toki ihan niin fiksuja en sentään ajattele kuin hän. Pidän jämäkkyydestä ja siitä, että asiat läpikäydään pois vaivaamasta elämää. Luottamus on kaikissa ihmissuhteissa kantava voima, ilman sitä kaikki on niin vajaata. Ja itseluottamus on tärkeintä (sitä manipuloija yrittää horjuuttaa)

Mutta kyllä hän oli oikeassa ei siinä ole eturistiriitaa, liika läski ei ole terveellistä vaan henki on ihan oikeasti vaakalaudalla, siihen minäkin olin pyrkimässä pelkästään terveyssyistä, kunnes kohtasin tämän viimeisen tyypin joka sai kaikki hyvät aikeeni romuttumaan. Paino oli jo pudonnut 10 kiloa ja hyvä fiilis meneillään. Eli ylipaino aiheuttaa suurimman osan sairauksista, mietippä mielessäsi ruuansulatusta ja sen toimintaa. Jos sullot sinne jotain mistä suolistosi ja sisäelimet eivät nauti tuotat niille vaaratiloja jotka saattavat aiheuttaa lukemattomia sairauksia. Esim. aamulla pelkän kahvin juominen ilman mitään leipää tai muuta tai alkoholi aiheuttaa katastrooffin ruuansulatuksessa joka on yksi pahimmista mitä voi itselleen tehdä. maksa, haima, ja kaikki joutuvat hälyytystilaan ja keskeyttävät normaalin työnsä. Suolistoperäisiä sairauksia on vaikka kuinka paljon. Vääränlaisen tavaran ajaminen suusta aiheuttaa myöskin suuren osan syövistä sokeritaudin, sydänvaivat yms. Eli en aio laihduttaa ulkonäköni tähden vaan terveyteni.

No ainoa mikä voisi sotia vastaan on se ajatus, että ylipainoinen on kenties laiska liikkumaan ja jos laiha puoliso tulee manipuloiduksi saattaa huonot tavat tarttua. Siksi esim mulle ei käy lihava mies, sillä tunnen itseni kaikesta huolimatta erittäinkin sporttiseksi. Mutta mut olisi liian helppo vetäistä sohvalle jos olisi laiskempi seuralainen. Eli en mä ulkonäön vuoksi sorsi painavia miehiäkään. Mutta se asenne risoo kun isot miehet fiksutkin selittelevät aineenvaihduntaa sun muuta syyksi, kun eivät tee mitään minkään eteen. Asenne joka ei sovellu minun filosofialleni. Sillä se asenne seuraa kaikessa muussakin mukana.

Sillä tiedän olevani parhaimmillani seurassa jossa ei ole vääränlaista asennetta, sinäänsä eihän kenenkään miehen asenne omaan syömiseen ole niin suuri jotteiko hänellä voisi olla esim. työpaikallamme erittäin hyvä asenne yhteistyöskentelyyn esim. Meillä muuten oli todella eripurainen työyhteisö ennenkuin mulle tuli tämä "asennevamma" ja aina kun harmitti jonkun suhtautuminen asioihin en saanut pidettyä suutani kiinni vaan... leikin kai tohtori philliä kun alkoi jokin harmittamaan. Ja raivosin täyttä kurkkua ihan hassuistakin asioista, mutta niin vain on käynyt, että työpaikallemme on muodostunut luottamusta tihkuva harmonia vain siksi, että aika moni joutui miettimään asennettaan uusin silmin. Suurin ihme on se, että he jotka olivat silloin "tosi hankalia ihmisiä" ovat nyt niitä ajattelevaisempia toisia kohtaan. Ja kaikki luottavat siihen, että kukaan ei halua olla millään muotoa ilkeä ketään kohtaan ei ainakaan tarkoituksella ja pölhöilyt ovat sallittua ihmiset kun eivät ole täydellisiä.

Eli tässä pahassa mielessäni ilona on se, että omistan työkavereita jotka vaistoavat mielipahani ja yrittävät piristää päiviäni. Mutta itseäni rassaa suunnattomasti se, että olen pystynyt vaikuttamaan niin suuriin asioihin, mutta en löydä asennetta valehteleviin ja manipuloiviin uusiin tuttavuuksiin. Työkaverini eivät voineet kääntää selkäänsä ja kävellä pois, nämä peijakkaat menevät jos eivät saa omasta mielestään "hyvää palvelua" enkä voi verrata vai voisinko? heitä lihavaan ihmiseen jolta ei löydy asennetta tehdä oman elämänsä eteen hyviä päätöksiä vaan menevät kuin juna "omilla säädöillään" toisia huomioimatta. Ja pääsen taas siihen, että itsekyys ja oma mukavuudenhalu eivät ole ihailtavia piirteitä ihmisessä.

Mä tiedän siis senkin, että olen itsekin tavallaan manipuloija kun osaan yllyttää toista ihmistä etsimään itsestään parempaa asennetta, mutta siinä manipuloinnissa en vie keneltäkään mitään herkkää, enkä oikeasti loukkaa. Ainoa mitä siitä saan on kun huomaan oivalluksen hyvän mielen toisen kasvoilla. Enkä ikinä sortuisi käyttämään valheita työkaluinani. Ja hyvin ovat työkaverini oppineet käyttämään samanmoisia aseita kuin minä aiemmin. Nimittäin ihan yksinkertainen: jos joku loukkaa sinua: loukkaannut ja pahoitat mielesi. Mistä muuten vastapuoli voi tietää mitä on aiheuttanut ja ottaa opikseen.

Mä olen nyt loukkaantunut niin pahasti, mutta kohde on kääntänyt selkänsä eikä halua kommentoida. Siis tässä pulma jota en osaa ratkaista, siis jos olisi kommenttia saanut asia olisi saattanut olla paljon yksinkertaisempi ymmärtää. Jos minussa vaikka olisi jotain vikaa siihen mitä on tapahtunut, haluaisin sen tietää vaikka vain siksi, että osaisin seuraavalla kerralla toimia toisin tai jotain. Mä en haluaisi päätyä itsekseni vastaukseen: siksi kun miehet ovat itsekkäitä ja haluavat vain seksiä keinoja kaihtamatta. Ja eivät he minussa nähneet mitään oikeasti kiinnostavaa. Ovat ilkeitä?

Kuka haluaisi oikeasti päätyä tuollaiseen tulokseen? Ainakin itse oon eläissäni tehnyt vastaavanlaisia vääriä päätelmiä riittävästi ja ne päätelmät eivät oo ikinä olleet palvelleet kumpaakaan osapuolta. Ja mä en tiedä miten mun pitäisi arvostaa miehiä jotka näin tekevät? Pitäisikö mun sen takia pelätä aina ja kaikkia? Ja jos ei niin pitääkö jonkun uuden miehen kärsiä siitä, että pelkään luottaa? Onko hänestä kantamaan sellaista taakkaa ja miksi?

Totta, mistä sitä toinen tietää että mieli on mustana toisen sanoista/teoista, jollei sitä näytä.

Tuosta miehen vaikenemisesta en osaa sanoa mitään. Omalla kohdalla on joskus tilanteita jolloin en ole löytänyt oikeita sanoja miten ilmaista asia ja sen vuoksi paennut hiljaisuuteen.

Nykyään osaan hämmennyksen siasta pyytää tarkennusta asian suhteen ja kun molemmat on saaneet asiaan muodon, jonka kumpikin ymmärtää ilman, että asian sisältö olisi suoranaisesti muuttunut. On helpompi vastata.

Mutta onko tuo tapaus kohdallasi tapaus, joka on ilmentynyt selvästi valheeksi?
Sillon ymmärtää miksi mies pakee ja mahdollisesti syyttää syytöntä, paeten hiljaisuuteen.

Tuskin kukaan haluaisi joutua kyseiseen tilanteeseen, parisuhteessa toki on ristiriitoja ja ne pitää myös pystyä selvittämään ilman mykkäkoulua.

Ikävä tosiasia on se, että niin pitkään kuin mies vaikenee, sinä arvailet miksi mies käyttäytyy niin.
Ellet lopeta arvailua ja pyydä miestä ottamaan yhteyttä kun on valmis puhumaan asiasta.

Tulevaisuuden ei pitäisi kärsiä menneistä vääryyksistä.