Kevytsuhde

Ei Liisa,vaan Heli Vaaranen tutkielman tekijä.

tuntuu että noita kevytsuhteita on myös varttuneemmilla pareilla siis 30 -> ehkä enemmänkin kuin nuorten parien keskuudessa.

Tuossa ei kuitenkaan tarpeeksi huomioitu sitä, että toinen voi elää koko suhteen noilla kevytsuhde-ajatuksilla, samalla kun toinen on varma siitä että on löytänyt oikean.

Nykyään NIIN moni pettää ja lähtee "paremman" matkaan ihan sitoutuneestakin suhteesta. Tää nykyajan individualismi ja perhesiteiden ylenen heikkeneminen on ajanut ihmiset siihen, että aina on varaa mistä valita, aina voi lähteä jos ei itseä miellytä. Sanotaan, että jokainen uskoo avioliiton solmimisen hetkellä siihen, että tämä liitto kestää loppuun asti. En usko tuohon väittämään - ihmiset menee naimisiin, koska niin "kuuluu" tehdä jossain vaiheessa suhdetta, he vain uskottelevat itselleen haluavansa elää sen ihmisen kanssa loppuelämänsä. He yrittävät, mutta tietävät sisimmässään, ettei tässä pelkästään rakkaudesta (tai lainkaan siitä) menty sitoutumaan. Harva vain myöntää sen, edes itselleen.

Uskon myös, että aiemmat erot muodostavat ihmiselle suojamuurin, ei haluta enää kestää asioita joita aiemmassa suhteessa on ehkä sinisilmäisenä kestänyt. Itse ainakin huomaan monesti riitojen aikana vetäväni homman menneisyyteeni tyylin: "Kuule mä olen niin paljon saanu paskaa niskaan, etten katso enää päivääkään jos.."

Jossain oli testi, missä testataan minkä tyylinen suhde on. Keskusteluosiossa aika moni avioliitossa onnellisesti elävä oli saanut tulokseksi kevytsuhde :) Tiedä sitten pitikö paikkaansa todella vai ei. Luulen, että eniten kevytsuhteita aloittaa sellaiset, joilla on jollain tapaa ajautunut identiteetti, jotka eivät ehkä todella tiedä mitä elämältään haluavat. Tai jotka pelkäävät yksinäisyydenpelossaan tavoitella sitä.

Niin minäkin, avoliitossa kolmatta vuotta ihmisen kanssa, joka oli aluksi vain laastari eroon. En sitä silloin ymmärtänyt, nyt kyllä erittäin hyvin. Tässä ajassa olen kuitenkin kiintynyt niin paljon, meillä on omalla tavallaan hyvin läheinen suhde vaikka riitojakin on. Moni asia toimii hyvin, mutta ei tässä ole enää sitä romanttista uskoa "hei me mennään naimisiin". Mies haluaisi, minä viivytän. Ehkä tässä vaikuttaa myös se, että uskoin niin vahvasti edellisen avoliiton kestävyyteen, ja halusin todella naimisiin. Vaikean eron ja tunnemylläkän jälkeen ei enää tule samanlaista uskoa tulevaan. Toivon, että joskus vielä huomaan olevani väärässä.

Erikoinen mutta niiiinn yleinen ilmiö. En itse pystyisi samaan...

Ihan mielenkiintoinen tutkimus, kiitos linkistä. Kyllä kevytsuhteita on tullut vastaan elävässä elämässä, itsekin olen jonkinlaisen sellaisen kokenut. Nyt kun niistä puhutaan enemmän tämänkin tutkimuksen myötä ja ne tiedostetaan, mahtaako sillä olla vaikutusta siihen, että ihmiset alkavat enemmän miettimään parisuhteidensa tilaa, tarkoitusta ja merkitystä? Usein asian esille nostaminen aiheuttaa keskustelua ja mietteitä, hyvässä mielessä.

Kevytsuhteissa elämä menee jotenkin hukkaan, siinä ei ole sitä vahvaa voimaa ja energiaa, rakkauden täyttymyksen kokemusta mikä kunnon sitoutuneessa parisuhteessa on. Jokaisen tulisi miettiä, mitä omalta elämältään ja mahdolliselta parisuhteeltaan haluaa ja toimia sen mukaisesti, rohkeasti eikä jäädä riippumaan, jos jo alussa tuntuu, että se jokin merkittävä vain puuttuu. Löytäisivätkö toisilleen oikeat ihmiset silloin paremmin toisensa? Uskon, että löytäisivät.