serustelun arki kun ei asuta yhdessä

Asuttiin samassa kaupungissa, itse asiassa 10 min. kävelymatkan päässä toisistamme. Miehellä oli jo oma asunto, minä asuin ensin vanhempien luona ja sitten hetken yksin.

Tavattiin koko seurustelun ajan lähes päivittäin matkoja ja muita sellaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Tein läksyni miehen luona, leivoin joulupiparit siskon kanssa siellä, katsoin illan elokuvan ja räpelsin tietokonetta vaativat kouluprojektit lähes aina miehen asunnolla, monesti menin sinne laittamaan ruokanikin vaikka ei edes syöty samoja sapuskoita kuin erikoistapauksissa :D Yhdessä katseltiin telkkaria, käytiin kävelyillä ja leffassa, tavattiin lähinnä mun kavereita, juteltiin, harrastettiin seksiä, laitettiin ruokaa, pelattiin korttia... kaikkea tavallista :D "Yhteisiä harrastuksia" ei virallisesti ole, paitsi leffat ja kävelyt, onko ne harrastuksia?

Sellaista tavallista. Seurustelua kesti melkein viisi vuotta ennen virallista yhteen muuttamista.

Emme asu samalla paikkakunnalla, välimatkaa meillä on n.25km.

Tapaamme pari kertaa viikossa, haluaisin tavata useammin. Miehelle riittää vähempikin, hän tekee mielellään töitä,töitä,töitä ja on aina väsynyt. Ei jaksa tulla luokseni, enkä minä taas voi lasteni takia mennä miehen luo

Harrastuksia ei ole yhteisiä, mies katsoo telkkaa minä en, minä lenkkeilen mies ei halua. Oikeastaan vain lukeminen on se mitä kumpikin harrastaa.

Lähinnä me kuitenkin katsotaan telkkaa tai mies katsoo ja minä istun kainalossa.

Tästäpä jäinkin miettimään onko tämä hyvä parisuhde?

eronneita, näemme vähintään 2 kertaa viikossa, maksimi 6 kertaa viikossa. silloin tällöin yövymme toistemme luona, emme läheskään aina yövy toistemme kanssa vaikka rakastelemme kyllä melkein joka kerta kun näemme. käymme leffassa ja lenkillä. asumme varsin lähekkäin ja siksi ei edes mietitä yhteen muuttamista, olemme molemmat tyytyväisiä näin, toinen meistä on etävanhempi ja silloin kun lapsi on hänellä teemme kaikkea lapsen ehdoilla.

Ei vielä "virallisesti" asuta yhdessä, mutta majailen poikaystävälläni päivittäin! : ) Käyn omassa kämpässäni ehkä kerran viikkoon eli käytännössä asutaan yhdessä. Eletään jännää vaihetta kun toisaalta ollaan jo samaa "perhettä", mutta kuitenkaan sitten ei. Molemmista tuntuu kuitenkin hyvältä näin, ei haluta kiirehtiä. Ollaan kuitenkin paljon puhuttu yhteenmuuttamisesta ja sen aika on sitten joskus. Nyt on hyvä elää vielä omaakin elämää ja nauttia yksinolosta! Yhessä tehdään ihan normaaleja asioita; katsellaan leffoja, tehdään safkaa yhdessä, lenkkeillään jne. : ) Eipä sitä tässä vaiheessa enää tarvitse keksimällä keksiä yhteistä tekemistä - kunhan oleskellaan ja nautitaan toistemme seurasta.