Tuo kyseinen kirja muutti miun suuntautumista Punkkiin. Olin ennen vähän tyhjän päällä ja tunsin leikkiväni vaan punkkia. En tavallaan tienny et "miten ollaan" punkki. Mutta nyt mie älysin että Punkissa pittää vaan tehä niinku haluaa ja tehä silleen niinku oma sydän sannoo, eikä matkia muita. Tai, oon mie aina tuon tienny, mutta jotenkin sitä vaan vasta nyt älys.. Toivottavasti käsititte oikein, en oikein osannu selittää. Mutta MAHTAVA kirja kyllä on!!
Parasta lapisille Suomipunk 1977-1984-kirja
MIepä vaan..
4514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikein olet tajunnut, älä petä punkkii ja sorru
mihinkään emo-scheiseen äläkä joutavaan kaupallisen krääsään. Duunaa itse, siinä on meininkiä. Myös gootit ja psykopunkit on halpaa sontaa, metallikurasta nyt puhumattkaan.
Kai se on pakko lukee kun on kerran pitänyt ihan kaksi keskustelua tehty.
täältä saa.
http://www.johnnykniga.fi/kniga/index.jsp?id=897&c=/news
Mielenkiintoinen asenneilmaston ero ilmeni kirjan henkilöhistorioiden perusteella Helsingin ja Tampereen välillä. Manselaiset eivät ottaneet koko punkkia ollenkaan vakavasti, vaan lähinnä huumori-ilmiönä. Mansepunkkarit ajautuivat hyvin pian valtavirtaan ja edustavat nykyään lähinnä suomi-iskelmää päivitetyssä muodossa. Stadissa punkit kovisteliva ja uhosivat huonolla menestyksellä. Monet avainhenkilöt ovat alkoholisoituneet ja kuolleet päihteisiin tai erilaisissa typerissä tapaturmissa. Muualla Suomessa varttui individualisteja, jotka ovat kasvaneet kukin omiin suuntiinsa, mutta säilyttäneet hyvin punk-asenteensa perusjutun.