Miten käytännössä hoidatte raha-asianne? Mikä on kunkin omaa vai onko kaikki yhteistä? Meillä on tilanne, joka ei kyllä mielestäni ole aivan normaali:
- Täysin eri rahatalous, molemmat maksavat omat menonsa (tämä vielä mielestäni menee..)
- Ostan käytännössä omat ruokani (koska kuulemma miehenä syön enemmän, enkä jaksa siitä tapella..)
- Haluaisi mahdollisesti kouluttautua lisää (opisk vuoden), mutta käytännössä mahdotonta, koska silloin joutuisimme elämään vaimon rahoilla.
- Ja kyllä sota saadaan aikaiseksi vaikka toisen kahvimaidosta ja bonuskorteista..
Ajatellut, että näinkin voi elää, mutta minusta tällainen yhteen hiileen puhaltamattomuus vaikuttaa kyllä moneen muuhunkin seikkaan.. Ei ainakaan lisää turvallisuuden tunnetta, jos esim. toinen sairastuu tms.!
Miten teillä?
- Täysin eri rahatalous, molemmat maksavat omat menonsa (tämä vielä mielestäni menee..)
- Ostan käytännössä omat ruokani (koska kuulemma miehenä syön enemmän, enkä jaksa siitä tapella..)
- Haluaisi mahdollisesti kouluttautua lisää (opisk vuoden), mutta käytännössä mahdotonta, koska silloin joutuisimme elämään vaimon rahoilla.
- Ja kyllä sota saadaan aikaiseksi vaikka toisen kahvimaidosta ja bonuskorteista..
Ajatellut, että näinkin voi elää, mutta minusta tällainen yhteen hiileen puhaltamattomuus vaikuttaa kyllä moneen muuhunkin seikkaan.. Ei ainakaan lisää turvallisuuden tunnetta, jos esim. toinen sairastuu tms.!
Miten teillä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olemme avoliitossa asuneet 3 vuotta,mies oli työttömänä kun muutimme yhteen.
Hän osallistui maksuihin kykynsä mukaan,oli suurena apuna kotitöiden ja tyttäreni läksyjen teko auttamisessa yms.
Elämä oli muuten mukavaa paitsi asuimme pienehkössä kaksiossa,ahdasta oli.
Pian mies saikin töitä, ja päätimme yhdessä hakea isompaa asuntoa,saimmekin kolmion jossa luonnollisesti vuokra nousi ym kulut.
No ei se mitään ajattelimme /laskeskelimme että olimmehan kumpanenkin töissä, mutta pian alkoikin käydä niin että mies eleli ns. sinkkuelämää.. reissais ystävien/tuttavien kanssa vaikkei olisi ollut rahaa, lainasi tuttaviltaan.
Eikä sitten palkkapäivän tullessa anna/maksa mitään ,tai korkeintaan yhteisiin taloudellisiin menohin kuin jotain 100-200 /kk:ssa.
Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan ettei minun tuloni riitä yksistään ,kun maksan vuokran ja sähkön ,veden ja ruuan ,ei minulle ja tyttärelle jää mitään käteen.
Jos olisi vaatteiden tai tyttären lääkkeiden ,kodin hankintoja yms. ei mies halua osallistua niihin.
Hän osteelee kyllä omalla tilillään jotan elektroniikkaa,vaikka ei pakollisia ,entset kun toimii ja ei kovin vanhoja.
Muuten meillä menisi yhteis elo muilla elämän saroilla ihan hyvin, millä saan jo yli 40 ukon ymmärtämään etten jaksa pitkään enää tätä "painetta ja pelkoa milloin koko perheen talous menee ihan peffalleen.
Tietysti nyt tulee heti neuvoksi että eroa , mutten tahtosi erota,onko kenelläkään muita keinoja tarjota.
Miehellä on aijemmista parisuhteista aivan ihanat lapset ,heillekin ostelen tarvittaessa vaatteita yms.
Kaikki lapset ovat samanarvoisia tässä perheessä.
Nyt ois hyvät neuvot tarpeen!
Mulla oli aikanaan eksän (lapsen isän) kanssa "omat" rahat. Mies maksoi omat menonsa ja minä omat, mm. laskut jotka tulivat minun nimellä (tv, sähkö, vakuutukset...). Oli äitiysrahalla ja kotihoidontuella tuolloin, eikä tulot olleet häävit, sain joskus loppukuusta ruinata mieheltä ruokarahaa, kun omat loppu, ruinaaminen oli mielestäni kohtuutonta, koska minä ostin talouteemme kaikki ruuat, vaipat, pesuaineet... Vuokran maksoimme puoliksi.
Mies kehtasi huutaa ja riehua kun/jos joskus ei ollut ruoka valmiina kun hän tuli, haukkui kotiamme paskaseksi, ei itse tehnyt asialle mitään. Moitti aina minua että makaan vaan perse homeessa kotona, tekemättä mitään...
* olipas mukavaa elämää *
(otin vielä hoitolapsenkin, jotta sain vähän ylimääräistä rahaa, ei siinä paljon kuurausaikaa jäänyt, kun kaksi noin 1v lasta ja koira hoidettavana)
Mies meni 15 vkl peräkanaa ilmoittamatta kotiin, siis lähti perjantaina ja tuli sunnuntaina...
Sit palo pinna ja läksin. Ja hyvä että läksin.
Neljä vuotta sitten löysin netin kautta nykyisen mieheni ja meillä on yhteinen talous, siis koti ja rahat ja kaikki. Hyvin toimii. Ei tartte miettii et voiks ite lähtee syömään jos mies lähtee jne. Kumpikaan ei olla mitään kauheita tuhlareita, osataan pitää järki kädessä ja mä vielä näillä MEIDÄN rahoilla hoidan oman lapsenikin. Ei ole mikään ongelma. Eikä se, että mä olen meistä se joka useammin käy ulkona kavereiden kanssa, kummatkin käydään töissä, mies tienaa ehkä paremmin, tullaan toimeen, matkustellaan...
Ei toimis ilman yhteisiä rahoja ja taloutta.
>en tahtosi erota,onko kenelläkään muita keinoja tarjota.
Ota selville paljonko saisit mieheltäsi elatusmaksua jos eroaisit. Pyydä sitten miestäsi tekemään pankissa maksupalvelusopimus sinun tilillesi. Eräpäiväksi miehesi palkkapäivä ja summaksi elatusmaksun suuruinen summa.
Miehesikin hyötyy tästä järjestelystä, koska hänen ei tarvitse systeemin käyttöönoton jälkeen enää koskaan kuunnella vaimon nalkutusta raha-asioista.
Valistahan tyhmää. En ole naimisissa eikä minulla ole lapsia, enkä koskaan ole oikein joutunut tuollaisia elatusmaksuja miettimään. Se nyt on selvä, että sellaisia lapselle/lapsesta maksetaan, mutta että puolisolle? Ameriikan maallahan noin toimitaan, mutta en tiedä koskaan tavanneeni Suomessa ihmistä, jonka ex-puoliso elättäisi häntä millään muotoa. Erossa tulee ositus ja sen jälkeen kaksi eri suuntaan lähtenyttä aikuista on molemmat vastuussa omasta elannostaan... vai?
Mistä elatusmaksuista puhut?
Eli kaikki on yhteistä, on oikeastaan ollut ihan seurustelun alusta, jolloin mies muutaman kerran maksoi säästöistään vuokrani, kun itse olin rahaton. Nykyisin minä tienaan lähihoitajana ja mies opiskelee, tosin on nyt väliaikaisesti töissä. Koskaan ei olla mietitty kuka maksaa, koska kaikki mitä tulee, menee meidän yhteisen onnemme eteen. Minä olen meistä se rahan suhteen huolettomampi, joten laskujen maksu minun tililtäni on lähinnä jäänyt mieheni kontolle.
Tuntuu mukavalta tietää, että vaikka joutuisin työttömäksi tai lähtisin opiskelemaan, mies ei sen kummemmin pistäisi pahakseen. Hän seisoo minun takanani niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Minusta on kummallista jos avo- tai avioparilla on erilainen elintaso, vaikka samassa taloudessa asuttaisiin.
Kun vaadin aikanaan, että mieheni palkasta siirrettiin minulle osa talousmenoihin, hän lainasi puuttuvat summat kavereiltaan. Pitihän hänen edelleen saada käyttää tilinsä niin kuin halusi. Hänellä oli laaja tuttavapiiri ja "velvollisuus" osallistua kaiken maailman kissanristiäisiin.
Muutamassa kuukaudessa hän oli korviaan myöten veloissa, ja syy oli minun ahneuteni.
Hän muutti työpaikkaa ja avasi uuden tilin. En enää viitsinyt vaatia rahaa kotiin. Maksan kaikki laskut, jotka postiluukusta tipahtavat ja kustannan ruuat perheelle.
Kun on ristin ottanut, on se kannettava.
Tyypillistä on, että miehen mielestä minusta on tullut niin ikävä ja harmaa.
Ainoa asia, mistä voin tinkiä, on omat vaatteeni, meikit, kampaajat ja harrastukset. Kirpputorit ovat tulleet tutuiksi.
Luopumalla omista menoistani selviän juuri ja juuri.
Siinä suhteessa avoliitto on parempi kuin avioliitto, että siitä voi lähteä pois rauhallisesti erimielisyyksien tullessa ylivoimaisiksi, avioliitossa on niin paljon enemmän byrokratiaa.
Olen itse opiskelija (233 euroa/kk säästöt) ja mies ohjelmistosuunnittelija (3300 euroa / kk). Avoliitossa. Päätöksen jatko-opinnoista tein asuessamme jo yhdessä, ja miehellä ei ollut mitään sitä vastaan vaikka tiesi mitä se taloudellisesti merkitsi.
Tilit: molemmilla erilliset tilit ja omat rahat. Tuossa joku vuosi sitten tiukimmassa vaiheessa sain mieheltä 200e/kk siirrettynä tilille. Olihan se vähän hassua saada omalta mieheltään "kuukausirahaa".
Ruoat, muut päivittäistavarat ja vaatteet: Ostetaan molemmat omat, koska se vain luontevasti lähti sellaiseen käytäntöön... syödään nimittäin täysin eri ruokia eikä minulla olisi varaa vuorollani maksaa miehen kokolihatuotteita, mutta sentään omista ruokaostoksistani selviän.
Asumiskulut ja auto: Mies maksaa vuokran, netin, veden, sähkön, autonkulut ja niin edelleen. Eihän minulla noihin olisi varaa, ja yksin asuessani asuisin vaatimattomammin enkä todellakaan omistaisi autoa :D
Puhelinlaskut: Miehen maksaa firma, itse maksan omani.
Sisustus ja kodin laitteet: Pääsääntöisesti mies maksaa, koska hänellä on millä maksaa. Mutta olemme molemmat harkitsevia rahankäyttäjiä enkä todellakaan patista miestä ostamaan uusia verhoja puolivuosittain!
Viihde: Baarissa, ravintolassa tai leffassa se maksaa joka ehtii ensin tai minä jos siellä käy s-etukortti :D
Rahasta ei olla riidelty ikinä. Käytän rahaa omien tulojeni vähäisyyden huomioiden, mutta toisaalta tiedän hyötyväni "rikkaasta miehestä" kun en maksa esimerkiksi asumiskuluja lainkaan, enkä elä vyö mahdollisimman tiukalla koska ei ole pakko. Jos olisin itse töissä ja mies esim. työtön en todellakaan toivoisi miehen laskevan senttejä makaronin ostoon, jos muuhunkin on yhdessä varaa.
Tulevaisuus: Asunnon osto suunnitteilla, mies on sitä mieltä että omistussuhteet menee 51:49 vaikka minulla ei ole kovin suurta pesämunaa sijoitettavana saati että pystyisin alussa osallistumaan lainanmaksuun (toisaalta juridisesta näköulmasta vaikka omistussuhteet olisikin noin, ja erottaisiin parin vuoden päästä, niin papareista näkee kuka sitä asuntoa on oikeasti maksanut ja se ratkaisee). Naimisiin ollaan menossa lähitulevaisuudessa, mies ei halua avioehtoa.
Yksi kysymys vain heräsi...
Miksi asunnonomistussuhde 51:49? Iästähän ei ollut puhe, mutta hankintaveroedun saa vain alle 40v jos ensimmäisestä asunnosta omistaa 50% tai yli... eli se joka teistä omistaa tuon 49 ei etua saa (tosin sillä ei ole väliä jos jo on omistanut aiemmin omistusasunnon). Ja tuo 51% omistava saa sitten edun...
Joo, tuo on työn alla, että miten saamme parhaiten hyödyn irti tuosta hankintaveroedusta vai onko siihen vain yksi vaihtoehto. Olemme molemmat alle 40 eikä kumpikaan ole aiemmin omistanut asuntoa. Joku tuttu oli huhun mukaan saanut omistussuhteilla kikkailleen hyödynnettyä tuon edun osittain myös seuraavan yhteisen asunnon ostossa...
Selvityksen alla.
Yks mun kaveri joskus puhui, että mies maksaa enemmän ruokakuluja, koska syökin enemmän. Mutta muuten en ole kuullut moisesta. Tai noh... yksi nainen ei maksa lainkaan ruokia eikä juuri mitään muutakaan. Onko vaimosi muutenkin kovin pihi? Itsekin olen hiukan pihi ja tarkka rahoistani, mutta en nyt sentään niin, että pitäisi tarkkaan laskea, että kumpi syö enemmän ja mitä. Meillä suurinosa säännöllisistä laskuista on suoraveloituksessa ja meiltä menee yhteiselle tilille molempien tileiltä sama summa kuukausittain. Muut laskut maksetaan suurinpiirtein tasoin. Kummalla nyt rahaa sattuu just silloin olemaan. Ruokaostokset kummatkin maksaa suurinpiirtein yhtä usein, mutta ei lasketa tarkkaan, että kummallakin on mennyt saman verran ruokaan. Tai välitetä kumpi niitä syö. Tupakat mies kyllä maksaa itse. Ja molemmat maksaa yleensä omat menot, vain yhteiset menot maksetaan n. puoliks. Joskus kyllä maksellaan toistemmekin menoja, ei se niin tarkkaa ole. Kunhan se on molemmin puolista.
Bonukset mua kyllä kieltämättä joskus harmitti, kun mies käytti ne aina... Miehellä kun on isommat tulotkin.
Voittehan tehdä niin, että jos vaimo "elättää" sua sen vuoden niin jos sun tulot kasvaa ja on isommat kun naisen niin sitten vuorostas maksat jonkin aikaa enemmän yhteisiä menoja? Tai maksat vaimolle lomamatkan tms. Ja vuosi on lyhyt aika! Onko teillä lapsia tai suunnitteilla? Jos vaimo jää kotiin, niin silloinhan vaimo varmaan sinä olet enempi maksumiehenä?
Ei hän se kiva ole, jos ei voi luottaa, että sairastuessa toinen on tukenea ja auttaa taloudellisesti. Vaimosihan voi lähteä vaikka lätkiin, jos taloutene romahtaa?
Meillä on ollut alusta asti yhteiset rahat. Olemme olleet yhdessä 9 vuotta, yhdessä asuttu 8 vuotta ja naimisissa 3 vuotta. Meillä on poika 6 kk. Tähän syksyyn asti meillä molemmilla oli omat tilit, mutta maksoimme laskut sen tililtä kummalla oli rahaa. Jos mun tilillä ei ollut rahaa, mies siirsi sinne. Nyt meillä on yhteinen tili, jonne tulee palkat, vanhempainrahat yms. Ei tartte enää miettiä kumman tilillä on rahaa. Asuntolaina meillä on ollut alusta lähtien 50/50.
Olemme nainen 27v, mies 30v.
Eli meillä suunnilleen puolistetaan. Omat tilit plus kimppatili miltä maksetaan asuntolaina ja muut asumis kulut. Ruka maksetaan et suunnillen joka toinen kerta toinen maksaa kauppareissun, ei niin tarkkaa. Autot molemmilla omat. Jos kotiin hankitaan jotain hintavampaa( tv, pesukone) niin sillon puoliks, mutta muuten se maksaa kumpi jotain uutta haluaa. Tulot aikalailla samoissa , 4000€ x2
Voisitteko adoptoida mut?!
Mistä työstä noin suuria rahoja irtoaa? Itse olemme mieheni kanssa akateemisissa ammateissa ja tulot ovat 2000 € 3000 €.
..tuo oli ennen veroja eli käteen tulee n. 3000 €/kk.
Minä maksan vastikkeen, mies hoitaa omat velkansa auton vakuutukset ym. Ruuat maksaa se kumpi käy kaupassa, jos mennään yhdessä jonnekin mies maksaa, koska hänellä on suuremmat tulot. Omista (pikku)hankinnoistaan kumpikin huolehtii itse.
Kyllä minusta avo- tai avioliittoon kuuluu se, että kumpikin pyrkii käyttämään rahansa yhteiseen hyvään, eikä erotella maitopurkkeja jääkaapissa, että mikä on kenenkin maksama. Yhteistiliin en ole kuitenkaan kokenut mitään tarvetta, kun on suurin piirtein sovittu mitä kumpikin maksaa, eikä kummallakaan ole taipumusta elää pummilla. Meillä kaikki raha menee aika tarkkaan elämiseen, niin miten sitä yhteistiliä sitten vahtisi ja suunnitelisi menoja, kun tili eläisi koko ajan saldo vaihtelisi päivittäin:O
Lääkärin töistä, tosin itse en aivan vielä ole valmistunut, eli "koulun" ohessa. Ja puoliso tekee vajaata viikkoa.
ja minä tuhlaan ;(
Juu, meillä niin, että itse (nainen) olen tuloton ja mies suht hyvässä ansiossa. Kaikki on yhteistä, tilit ja tavarat eikä ole tarvinnut riidellä kuka niitä mitenkin käyttää.
Meilläkin meni välillä näin. Olin jonkun aikaa kokonaan ilman tuloja, sillä juuri miehen tulojen takia en saanut korvausta. Aina olen ollut meillä se pienituloisempi. Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Mies sanoo, että sen takia on hyvä minulla olla oma tili, kun olen säästäväisempi. Mies ei tuhlaa hirveästi, tilipäivänä saattaa jotain pientä elektroniikkaa tai levyjä ostaa. Itseäni tuo tuloton aika stressasi, mutta mies käski olla hiljaa ja sanoi maksat sitten kun taas alat tienata, siis uskoi siihen, että töitäkin löytyy joskus. Isot ostokset mietitään yhdessä ja se maksaa kenellä on enemmän tilillä rahaa, samoin ruuat ja lasten vaatteet. Rakkautta kun on tarpeeksi, ei rahastakaan riidellä. Kotitöihin otin luonnollisesti päävastuun kun olin kotona ja toisaalta sain säästettyä sitten tekemällä leivät yms. itse ja keräilin vähän pullojakin, että edes jotain ropoja toisen perheelle.
Jos rahasta tulee riitaa, ei auta kuin hinnoitella koko talous töitä myöten. En sitten tiedä onko se järkevää ja saako siitä sitten lisää riitaa aikaiseksi.
Meillä ei riidellä rahasta, mutta se johtunee siitä, että en jaksa. Mieheni pitää omistaan tarkkaa lukua ja minä taas en ole niin tarkka. Käytännössä siis olen aika pitkälti kaiken maksaja. Tosin olen aina tienannut enemmän, joten kai sen niin kuuluisikin mennä, mutta kyllä se välillä syö naistakin... Varsinkin kun viimeiset vuodet olemme tienanneet lähes yhtä paljon - silti mikään ei muutu. Äitiyslomalla ollessani maksoin edelleen enemmän kuin osuuteni, mutta säästöistäni.
Välillä tuntuu, että mieheni kitsastelee saadakseen itselleen säästöön paremmin ja laittaa minut sitten maksamaan.
En uskalla edes arvailla mitä tapahtuisi jos tuloni romahtaisivat. Varmaan saisin sitten lainata mieheltäni korkoa vastaan noista hänen säästämistään rahoista...
Meillä on täysin yhteinen talous, eli yksi tili, johon molempien palkat tulevat, yhteiset säästötilit ja molemmilla oikeus kaikkeen toisen nimissä olevaan (tämä koskee myös s-posteja/puhelinta, yms.) Ei koskaan ole tarvinnut kinata rahasta tai menemisistä, kun molemmat tietävät, että baari-illat on pois molempien elämisestä. Toimii ainakin meillä.