Haluaisin kysyä kumppaneitaan pettäneiltä muutaman kysymyksen.
Millaisia tuntemuksia sinulla oli ensimmäisen pettämiskerran jälkeen omaa kumppania kohtaan? Olitko katuvainen? Yrititkö hyvitellä tai olla entistä parempi kumppani? Vai koitko itsesi entistä etääntyneemmäksi? Jotain muuta? Jäikö syrjähyppy ainoaksi, vai jatkuiko salasuhde? Miltä se ajan kanssa tuntui? Harmittiko jokin asia? Mikä?
Minkä koet johtaneen sinut siihen pisteeseen, että olit valmis toiseen suhteeseen päättämättä entistä? Oliko sinulla tunteita toiseen? Olitko valmis eroamaan uuden suhteen vuoksi, vai olitko valmis tekemään kaikkesi, ettet joutuisi luopumaan mistään? Kertokaa kokemuksianne avoimesti, haluan ymmärtää teitä.
Millaisia tuntemuksia sinulla oli ensimmäisen pettämiskerran jälkeen omaa kumppania kohtaan? Olitko katuvainen? Yrititkö hyvitellä tai olla entistä parempi kumppani? Vai koitko itsesi entistä etääntyneemmäksi? Jotain muuta? Jäikö syrjähyppy ainoaksi, vai jatkuiko salasuhde? Miltä se ajan kanssa tuntui? Harmittiko jokin asia? Mikä?
Minkä koet johtaneen sinut siihen pisteeseen, että olit valmis toiseen suhteeseen päättämättä entistä? Oliko sinulla tunteita toiseen? Olitko valmis eroamaan uuden suhteen vuoksi, vai olitko valmis tekemään kaikkesi, ettet joutuisi luopumaan mistään? Kertokaa kokemuksianne avoimesti, haluan ymmärtää teitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pettämisestä on kauan aikaa. Niitä tapahtui useita. Vielä vuosikymmenienkin jälkeen harmittaa. Avioliitto säilyi. En tunnustanut.
Totta helv.. olin katuvainen, kun ajattelin että tuota miestä tuossa rakastan, ja silti olen pystynyt häntä loukkaamaan niin syvästi.
Tapaus kuitenkin avasi silmiäni, olin ollut siihen saakka itse sairaan mustasukkainen, ja tuon oman pettämiseni jälkeen ymmärsin elämää hieman avarammin, lakkasin vahtimasta miestäni, koska minulla ei siihen mitään oikeutta ole, enkä vahtimalla voita kuitenkaan mitään.
Syrjähyppy oli ainoa lajiaan. Miespuoleinen ystäväni sanoi minulle kauniita asioita, joita en aikoihin mieheni suusta ollut kuullut, antoi sitä huomiota naisena minulle, jota niin kaipasin.
minä en tuntenut katumusta. ihastuin toiseen mieheen jonka kanssa olin noin 4 kuukautta(salasuhde loppui pari päivää sitten). en mitenkään muuttunut poikaystävää kohtaan olin niinkuin ennenkin. tämä on ainut syrjähyppy mikä mulla on ollut. en usko että alkaisin salasuhdetta pitämään jos tapaan toisen miehen, teen mielummin loput poikaystäväni kanssa ensin. olisin nyt lopussa voinut muuttaa sen toisen miehen luo. tykkäsin hänestä paljon.(hän ihastui toiseen)
en osannut päättää kumman kanssa halusin olla siksi en päättänyt suhdettani poikaystävään.
Aikomukseni ei ole jättää kumpaakaan. Vaimonani en voi jättää kun meillä on vielä niin pienet lapset eikä hän pärjää taloudellisesti. Enkä lopeta suhdettani koska rakastan häntä ja näin olemme sopineet että mennään näin eteenpäin.
Ymmärrän kyllä sinänsä tuon valintasi ja tavallaan myös arvostan sitä, että kannat vastuusi tarinan viattomista osapuolista, eli lapsista.
Mutta onhan tuo silti varsin raastava asetelma teille kaikille. Ja varmasti myös lapsille aika kova paikka omia tulevia parisuhteitaan ja niihin liittyvää luottamusta ja käyttäytymismalleja ajatellen. Jossain vaiheessa heille varmasti selviää, että vanhemmat ovat pysytelleet yhdessä vain heidän vuokseen, vaikka mahdollisesti jopa molempien sydän onkin ollut vieraassa talossa. Siitä voi seurata syyllisyydentunteita, katkeruutta yms. Ja teiltä jää saamatta se kiitos, jota uhrautumisestanne odotatte.
Onko tuo järjestely siis todellakin tarpeellinen ja ainoa mahdollinen? Miettikääs vielä. Ei tuossa kukaan voita. Ja vaimosi pärjää varmasti taloudellisestikin ilman sinua.
lähihuoltajaksi jos lapsiesi taloudellinen selviytyminen vaimon kanssa huolettaa? jos kakkosesi rakastaa sinua ei se ole ongelma. mun mielestä olet vain pelkkä raukka joka pettää itseään ja muita.
Tietääkö nainen että rakastat häntä? mulla on aika samanlainen tilanne jo jatkunut yli vuoden. Meillä on vaan kummallakin pieniä lapsia ja minulla alanvaihtoa opiskeleva mies. Ei ole helppoja päätöksiä erot, vaikka olen ihan puhtaasti lasten takia edelleen yhteisessä kodissa. Jotenkin tuntuu pahalta viedä lapset omasta kodista, koska mies sanoi että hän ei talosta lähde. Salasuhde sinällään ei kaduta, kummastuttaa kovin mieltä kuitenkin koska ikään ennen en ole miestäni pettänyt. Ja avioliitto oli huonolla pohjalla ennen suhteen alkamistakin. Tiedän ettei se ole mikään lupa tämmöiseen elämään silti...
niin miksi oletat ettei tule vaatimaan myös lähihuoltajuutta itselleen? Voi myös sen saada, tutustupa tän päivän erotilastoihin, lapset eivät automaattisesti päädy äidilleen jos mies vain vaatii lähihuoltajuutta.
petin ensimmäisen kerran 2 vuoden seurustelun jälkeen.. mies oli työkeikalla muualla ja oli kotona vkonloppuisin, joskus vain 4 päivää kuukaudessa. Kai se oli jotain hellyyden hakua.. En katunut ekaa kertaa. Toinen kerta tuli ja ei tuntunut missään. Yhteensä tämän työkeikan aikana petin 7 kertaa.. Ei mitään katumusta... Sillä hetkellä..
Tilanne kotona muuttui kun mies palasi.. minusta tuli ilkeä,etäinen,haluton, en voinut enää sietää mieheni kosketusta, olin aina menossa baareihin, antaa vieraiden ääliöiden lääppiä, huomasin muuttuneeni isoksi kusipääksi.
Tätä jatkui muutaman kuukauden kunnes lopetin suhteen.
Mikään ei ole ikinä tuntunu yhtä pahalta. Vaikka olinki vasta 17vee ja tuhannen kännissä kun sen erehdyksen menin tekemään.Kadutti,oksetti,hävetti..eikä ollu rohkeutta tunnustaa. Mutta asia tietty selvis toiselle.. En pystyny enää edes silmiin katsomaan.En tienny kumpi oli vaikeampi kestää, oma huono omatunto vai se että olin just särkeny ensi rakkauteni sydämen.
Nyt olen paljon vanhempi ja edelleen kannan asiaa mukanani.Enkä petä enää ikinä.